Myöhäisen Francon diktatuurin ajan äärioikeiston terrorismista on puhuttu hyvin vähän. Hys, hys, sanoisivat jotkut. Espanjassa ollaan paljon 'hys hys äärioikeistosta'.
Haluatteko puhua terrorismista ja terroristeista? Puhutaanpa terrorismista, "teidän terrorismistanne", siitä terrorismista, josta 'te isänmaan pelastajat', te unohtavat mielet, joilla on löyhä moraali ja käärmeellinen kieli, ette koskaan puhu. Terrorismista, jonka sekä äärioikeisto että äärioikeisto ovat vaientaneet ja kaunistelleet lähes 50 vuoden ajan, ainoana tarkoituksenaan saada se unohduksiin.
Aloitan palauttamalla mieleen edesmenneen Paco de Lucían Jesús Quinterolle antamat lausunnot, jotka melkein maksoivat hänen uransa sen jälkeen, kun joukko uusnatseja hakkasi hänet Gran Viassa vuonna 1976, ja joissa hän sanoi: "Oikeisto on se, joka teloittaa", johon lisäisin, ja sitten valkaisee teloitukset.
Äärioikeisto ja äärioikeisto kääntyvät aina, kun heiltä loppuvat ohjelma ja perustelut, ETAn terrorismin puoleen, vaikka he ovat tehneet sopimuksia ja neuvotelleet sen kanssa ja vaikka se on lakkautettu jo yli 10 vuotta sitten.
Tietyt toimittajat ja kourallinen poliitikkoja ovat edelleen kiinnostuneita terrorismista, mutta he eivät selitä meille, missä ovat kunnianosoitukset niille, jotka on murhattu myöhäisfrancolaisen terrorismin toimesta? Mitä on tapahtunut niille vangeille, jotka on vangittu murhista, joilla on yhteyksiä myöhäisfrancolaisiin terroristiryhmiin? Missä ovat Espanjan baskipataljoonan, Apostolisen antikommunistisen liiton eli Triple A:n, ATE:n, Espanjan aseellisten ryhmien (GAE) tai Kristuksen kuninkaan sissit (Guerrilleros de Cristo Rey) murhaajat?
Espanjan tiedotusvälineet eivät ole pitkään aikaan puhuneet myöhäisfrancolaisesta terrorismista, ikään kuin kuolleet olisivat olleet haisevia. Miksi he eivät vaadi myöhäisfrancolaiselle terroristeille samaa kohtelua kuin ETAn tai jihadistien terroristeille?
On moraalinen velvollisuus palauttaa Espanjalle osa äärioikeistolaisen terrorismin peitellystä ja vaietusta muistosta, joka kylvi pelkoa ja kauhua Espanjassa ideologisista syistä.
Tänään heidän perillisensä ovat jälleen läsnä toimielimissämme, ehkä he eivät koskaan lähteneetkään, kylvääkseen jälleen kerran uhkauksia, kiristystä ja pakkokeinoja niitä kohtaan, jotka eivät ajattele samoin kuin he.
Myöhäisfrancolainen terrorismi.
Myöhäisfrancolainen terrorismi on vaiettu, piilotettu, peitelty ja lähes poistettu ESO:n neljännen luokan opiskelijoille suunnatussa didaktisessa yksikössä, jossa mainitaan vain kolme ryhmää Triple A:n satiirilehteä El Papusia vastaan tekemän iskun lisäksi, ikään kuin muita iskuja tai ryhmiä ei olisi ollut, mutta ennen kaikkea ikään kuin kuolemantapauksia ei olisi ollut. Ikään kuin heidän aiheuttamansa kuolemat olisivat vähemmän arvokkaita kuin muiden terroritekojen aiheuttamat kuolemat.
Espanjassa toimi 1970- ja 1980-luvuilla jopa seitsemän äärioikeistolaista terroristiryhmää sekä joukko hallitsemattomia ryhmiä, joilla oli yhteyksiä muista maista, kuten Italiasta, Argentiinasta, Ranskasta ja Portugalista, peräisin oleviin terroristeihin.
Blas Piñar, jonka nykyinen äärioikeisto mainitsee puheissaan yhä uudelleen, sanoi Fuerza Nuevan päätöskongressissa: "Ja luojan kiitos, että argentiinalaisella Jorge Cesarskyllä oli rohkeutta, josta kiitän häntä ja joka espanjalaisilta puuttui, työntää säästöpossu ruotsalaisen sosialistin nenän alle".
Nämä yhteydet Blas Piñariin jatkuvat nykypäivään asti, sillä Abascalin vuonna 2015 julkaiseman kirjan nimi "Hay un camino a la derecha" on sama kuin Kansallisen rintaman vuoden 1987 eurovaaleissa käyttämä iskulause "Hay un camino a la derecha". Aiemmissa El Diquen sivuilla olemme jo osoittaneet Voxin diskurssin ja dekalogin yhtäläisyyksiä Onésimo Redondon tai José Antonio Primo de Riveran kanssa.
Edellä mainittujen tärkeimpien äärioikeistolaisten terroristiryhmien ohella, joskin vähemmällä resonanssilla, toimivat myös äärioikeiston Antimarxistiset kommandot, Nationalistinen interventioryhmä (G.I.N.), Espanjan kansallinen toiminta (ANE) ja Ammattiliittojen toimintaryhmät (G.A.S.), jotka kaikki koostuivat seuraavista ryhmistä: Comandos Antimarxistas, Grupo de Intervención Nacionalista (G.I.N.) ja Grupos de Acción Nacional Española (ANE). S.), jotka koostuivat pääasiassa Guerrilleros de Cristo Reyn ja CEDADE:n taistelijoista, ja niillä oli yhteyksiä Fuerza Nuevaan, johon liittyi katukomandoja, ryhmiä, jotka olivat omistautuneet pahoinpitelyille, kiristykselle, kiristykselle ja palopommituksille.
Erilaiset äärioikeistolaiset terroristiryhmät toimivat pääasiassa vuosina 1974-1982. Niiden toiminta keskittyi myöhemmin julkisten tapahtumien räjäyttelyyn tai ihmisten pahoinpitelyyn. Baskimaan hallituksen raportin mukaan terroritekoja tehtiin 74 ja niissä oli yhteensä 66 uhria, mutta kuten Interviun vuonna 1977 tekemässä GAS:n terroristin haastattelussa todettiin, "GAS:n (ja muiden) tekemät iskut ja hyökkäykset olivat lukuisia. Paljon enemmän kuin ne, jotka on lueteltu poliisin pidätysmuistiossa. Myös hyökkäyssuunnitelmat ovat hyytäviä".
Hyökkäyksiä tehtiin muun muassa edistyksellisiin kirjakauppoihin ja yökerhoihin, kuten Mugalde-kirjakauppaan, Ruedo Ibérico -kirjakauppaan (Pariisi), Nafarroa-kirjakauppaan (Biarritz), Ebro-kustantamoon (Pariisi), satiiriseen lehteen "El Papus" Barcelonassa sekä yökerhoihin Le Bataclan (Pariisi) ja Sala Scala Barcelonassa. Mutta nämä eivät olleet heidän ainoat kohteensa, vaan he murhasivat myös liikemiehiä, taksinkuljettajia ja perheitä.
Vuonna 1976 tapahtui Montejurran tapahtumat, joissa kaksi vasemmistolaista karlisti-sympatisoijaa ammuttiin kuoliaaksi perinteisen karlistien pyhiinvaelluksen Montejurran juhlallisuuksien aikana. Uusfasistit Stefano delle Chiaie, Rodolfo Almirón, Jean Pierre Cherid ja Pier Luigi Concutelli pidätettiin näiden tapahtumien vuoksi, samoin kuin Kristuksen kuninkaan sissit, jotka olivat tulleet tapahtumaan boikotoimaan vasemmistokarlistiyhdysmiehiä.
Jokainen, joka ei täyttänyt ideologisia vaatimuksia tai oli "väärässä paikassa", oli äärioikeistolaisten ryhmien ja kommandopoliisien mahdollinen kohde. Esimerkkinä tästä on Norma Menchacaan, José Unamunoon ja Sebastián Soriaan kohdistunut terroriteko. Poliisi katsoi sen johtuvan äärioikeistolaisista asemiehistä. Tapaus hylättiin ja hyllytettiin.
Menchacan, Unamunon ja Sorian tapausten kaltaisia tapauksia olivat myös ne, jotka kohdistuivat opiskelija Carlos González Martíneziin, jonka Cristo Reyn sissit teloittivat mielenosoituksessa Madridissa ampumalla häntä useita kertoja selkään, tai 19-vuotiaaseen andalusialaiseen opiskelijaan Arturo Ruiz Garcíaan, joka osallistui mielenosoitukseen. Ammuskelijoiden joukossa olivat Jorge Cesarsky ja José Ignacio Fernández Guaza, jotka molemmat liittyvät Triple A:han.
Vain vuorokausi Arturo Ruizin hyökkäyksen jälkeen, 24. tammikuuta yöllä, tapahtui Atochan verilöyly työläisjuristeja vastaan. Teon toteuttivat äärioikeistoon, Falangeen ja Fuerza Nuevaan liittyvät asemiehet.
Tämä Tribuuni on liian pieni viittaamaan kaikkiin niihin ihmisiin, jotka murhattiin myöhäisfrankistisen terrorismin seurauksena ja jotka äärioikeisto ja äärioikeisto haluavat vaientaa ikuisesti.
Useimmissa tapauksissa äärioikeistolaisten terroristiliikkeiden toimintatavat olivat samat kuin muiden terroristiryhmien, kuten ETAn, toimintatavat, kuten kidnappaukset ja murhat, puhelinsoitot vastuun ottamiseksi tai sellaisten terroristien vapauttamisen vaatiminen, joita syytettiin heidän osallistumisestaan muihin terroritekoihin. On kuitenkin silmiinpistävää, että nämä toimittajat ja poliitikot eivät koskaan mainitse tätä.
Espanjassa on ensimmäisen ja toisen luokan terrorismin uhreja, kuten Arturo Ruizin veljesten lausunnoista käy ilmi: "Kukaan ei ole koskaan tehnyt mitään tai puhunut meille". He onnistuivat saamaan veljensä terrorismin uhriksi ja saamaan korvauksia vasta vuonna 2000. Vain harvat myöhäisfrancolaisen terrorismin uhreista on tunnustettu, ja vielä harvemmat on tutkittu, samoin kuin teoista syytteeseen asetetut rikoksentekijät ja pääsuunnittelijat.
Viiden vuosikymmenen ajan äärioikeistolaisesta terrorismista on vaiettu, ja nyt siitä vaietaan edelleen, jotta uudet sukupolvet eivät tiedä, että 'Espanjan pelastajat' ja 'patriootit' murhasivat ihmisiä ideologiansa vuoksi, kun he taistelivat sellaisten oikeuksien ja vapauksien puolesta, joita nykyään poljetaan, manipuloidaan ja myydään eniten tarjoavalle.
Nykyään, kuten aiemminkin, nämä ryhmät ja äärioikeiston edustajat vaeltavat vapaasti kaikkialla Espanjassa ja jatkavat kiristämistä, uhkailua, pakottamista ja pelottelua niitä kohtaan, jotka eivät ajattele samoin kuin he.
https://cordopolis.eldiario.es/blogopolis/el-dique/terrorismo-tardofranquista-terrorismo-silenciado_132_9593775.html
