El Diario julkaisee ETAn poliittisen siiven Euskal Herritarrok puolueen pöytäkirjan tapaamisesta Partido Popularin kanssa

 El Diario julkaisee ETAn poliittisen siiven Euskal Herritarrok (EH) puolueen pöytäkirjan tapaamisesta Partido Popularin kanssa. 

11. joulukuuta 1998. Bilbaosta tuleva auto, jossa on viisi miestä, saapuu Burgosin moottoritien tietullikopille. Kello on kymmenen vaille viisi iltapäivällä. Sovitun mukaisesti heitä odotti vihreä Nissan-maasturi, jota ajoi kansallinen poliisi. "Saavuttuaan kohdalle ja osoitettuaan valoilla läsnäolomme hän lähti kohti Burgosin keskustaa ja ajoi Logroñon tietä, kunnes saapui pieneen Juarrosin kylään", lukee alkavan salaisen kokouksen pöytäkirjassa.

Kun heidät oli ohjattu kylän laitamilla sijaitsevaan mökkiin, kuljettaja Jesús María Gete, "Purri", jäi autoon, ja muut matkustajat nousivat autosta: kansallismielisen vasemmiston historiallinen johtaja Arnaldo Otegi ja kolme muuta ETA:n poliittisena siivenä pidetyn Herri Batasunan johtajaa. "Viisi minuuttia myöhemmin saapui toinen valtuuskunta", kerrotaan kansallismielisen puolueen laatimassa yhteenvedossa kokouksen pöytäkirjasta, joka jaettiin vain järjestön johdon keskuudessa. Yhdeksän sivua ilman kirjelomaketta tai leimaa ja lähes kokonaan espanjaksi kirjoitettuna, jonka tänään julkaisee yksinomaan elDiario.es. Tämän raportin lopussa olevan asiakirjan mukaan toinen valtuuskunta koostui kolmesta silloisen pääministerin José María Aznarin läheisestä yhteistyökumppanista, jotka hän oli lähettänyt aloittamaan neuvottelut jengin ja sen lähipiirin kanssa.

Asiakirja löytyy linkistä: https://www.eldiario.es/politica/acta-herri-batasuna-reunion-gobierno-aznar-presos-negociacion-eta-asesinato-miguel-angel-blanco_1_10381259.html

Partido Popularin pääsihteeri José María Aznar hyväksyi henkilökohtaisesti yhteydenpidon terroristijärjestö ETAn terroristien kanssa ja lupasi antaa anteeksi terroristeille

 Partido Popularin pääsihteeri José María vuonna 1998: "Olen henkilökohtaisesti hyväksynyt yhteydenpidon".

José María Aznarin hallitus ilmoitti 3. marraskuuta 1998 aloittaneensa yhteydenpidon ETAn lähipiiriin rauhanprosessin aloittamiseksi. Nämä ovat joitakin silloisen presidentin tärkeimpiä lausuntoja noina päivinä.

- 3. marraskuuta 1998. Efe-uutistoimisto levitti lähetyksen, jossa vahvistettiin, että Aznar oli antanut luvan yhteydenpitoon ETA-terroristiryhmän kanssa. Hallituslähteiden mukaan yhteyksien tarkoituksena oli "vahvistaa" terroristijärjestön halukkuus "ryhtyä tarvittaviin toimiin rauhanprosessin aloittamiseksi lopettamalla väkivaltaisuudet lopullisesti". Samojen lähteiden mukaan Aznar ei halunnut välikäsiä hallituksen ja MLNV:n välille ja aikoi itse johtaa rauhanprosessia. Hän jätti oven auki suoralle vuoropuhelulle Euskal Herritarrokin (EH) johtajan Arnaldo Otegin kanssa.

- 4. marraskuuta. Yhteisessä lehdistötilaisuudessa Espanjassa vierailevan palestiinalaishallinnon johtajan Jasser Arafatin kanssa Aznarilta kysyttiin tästä tiedosta: "Halusin kysyä teiltä aloitteestanne, joka julkistettiin eilen [...]. Hän vastasi seuraavasti: "Halusin, että kansalaiset tietäisivät ja että olisi selvää, että hallitus ja minä henkilökohtaisesti olemme antaneet luvan olla yhteydessä Baskimaan vapautusliikkeeseen. Olen antanut siihen henkilökohtaisesti luvan ja haluan, että Espanjan kansa tietää sen [...]". Espanjan kansalaiset tietävät, mihin toimiin meidän on ryhdyttävä tällä tiellä, ja he voivat arvioida ja arvioida niitä. On selvää, että jos se johtaa kokous- tai neuvotteluprosessiin, sen toteuttaminen, yksityiskohdat ja yksityiskohdat, joihin on loogisesti sovellettava hienovaraisuuden ja varovaisuuden periaatetta, ovat aivan toinen asia. Ja olen varma, että teette yhteistyötä kanssani ja osoitatte innostunutta ymmärrystä tämän periaatteen noudattamisessa [...].

Ja luonnollisesti, jos väkivalta saadaan lopullisesti loppumaan, se tapahtuu kaikkien toimesta ja kaikkien puolesta; se ei tapahdu joidenkin toimesta toisia vastaan, vaan kaikkien toimesta ja kaikkien puolesta, ja kaikki ovat luonnollisesti vaikuttaneet siihen ja kaikki osallistuvat siihen.

Hallituksella on toisinaan ei-siirrettävissä olevia vastuita, ja tässä tilanteessa, kuten kaikissa tilanteissa, hallituksella ja hallituksen puheenjohtajalla on ei-siirrettävissä oleva vastuu, ja on myös jaettuja vastuita, ja meidän on pystyttävä erottamaan selvästi ei-siirrettävät vastuut ja jaetut vastuut. Jonkun oli aloitettava, jonkun oli annettava merkki, ja tämä ei ole jaettu vastuu, vaan ehdottomasti ei-siirrettävä vastuu.

Poliittisten puolueiden kanssa käytävän vuoropuhelun, poliittisten ryhmittymien kanssa käytävän vuoropuhelun ja erityisesti parlamentaarisen opposition kanssa käytävän vuoropuhelun osalta suosittelen kuitenkin selvästi suurta rauhallisuutta, koska kaikilla parlamentaarisilla ryhmillä ja puolueilla, tässä tapauksessa suurimmalla oppositiopuolueella, on monia syitä suhtautua tähän asiaan erittäin rauhallisesti.

Lopuksi haluaisin sanoa, että tekemäni päätös on johdonmukaisuuden periaatteen mukainen päätös. Olen varmistanut avoimuuden, yksimielisyyden ja johdonmukaisuuden. Espanjan yhteiskunta toivoo hartaasti, että hallitus ottaa tämän askeleen ja että se tekee sen järkevästi, ja tässä tapauksessa tosiasioiden ja vaaliuurnien perusteella, kun baskikansalaiset ovat puhuneet".

- 5. marraskuuta. Aznar ilmoitti olevansa valmis "antamaan anteeksi ja olemaan antelias", jos ETA hyväksyy vaalituloksen ja laskee lopullisesti aseensa.

https://elpais.com/diario/2005/05/15/espana/1116108005_850215.html

On huomionarvoista kuinka äärioikeiston laaja terrorismi Francon diktatuurin myöhäisemmissä vaiheissa on lakaistu maton alle ja kuinka vain ETA:n uhrit ovat 'ensimmäisen luokan uhreja'

 Myöhäisen Francon diktatuurin ajan äärioikeiston terrorismista on puhuttu hyvin vähän. Hys, hys, sanoisivat jotkut. Espanjassa ollaan paljon 'hys hys äärioikeistosta'. 

Haluatteko puhua terrorismista ja terroristeista? Puhutaanpa terrorismista, "teidän terrorismistanne", siitä terrorismista, josta 'te isänmaan pelastajat', te unohtavat mielet, joilla on löyhä moraali ja käärmeellinen kieli, ette koskaan puhu. Terrorismista, jonka sekä äärioikeisto että äärioikeisto ovat vaientaneet ja kaunistelleet lähes 50 vuoden ajan, ainoana tarkoituksenaan saada se unohduksiin.

Aloitan palauttamalla mieleen edesmenneen Paco de Lucían Jesús Quinterolle antamat lausunnot, jotka melkein maksoivat hänen uransa sen jälkeen, kun joukko uusnatseja hakkasi hänet Gran Viassa vuonna 1976, ja joissa hän sanoi: "Oikeisto on se, joka teloittaa", johon lisäisin, ja sitten valkaisee teloitukset.

Äärioikeisto ja äärioikeisto kääntyvät aina, kun heiltä loppuvat ohjelma ja perustelut, ETAn terrorismin puoleen, vaikka he ovat tehneet sopimuksia ja neuvotelleet sen kanssa ja vaikka se on lakkautettu jo yli 10 vuotta sitten.

Tietyt toimittajat ja kourallinen poliitikkoja ovat edelleen kiinnostuneita terrorismista, mutta he eivät selitä meille, missä ovat kunnianosoitukset niille, jotka on murhattu myöhäisfrancolaisen terrorismin toimesta? Mitä on tapahtunut niille vangeille, jotka on vangittu murhista, joilla on yhteyksiä myöhäisfrancolaisiin terroristiryhmiin? Missä ovat Espanjan baskipataljoonan, Apostolisen antikommunistisen liiton eli Triple A:n, ATE:n, Espanjan aseellisten ryhmien (GAE) tai Kristuksen kuninkaan sissit (Guerrilleros de Cristo Rey) murhaajat?

Espanjan tiedotusvälineet eivät ole pitkään aikaan puhuneet myöhäisfrancolaisesta terrorismista, ikään kuin kuolleet olisivat olleet haisevia. Miksi he eivät vaadi myöhäisfrancolaiselle terroristeille samaa kohtelua kuin ETAn tai jihadistien terroristeille?

On moraalinen velvollisuus palauttaa Espanjalle osa äärioikeistolaisen terrorismin peitellystä ja vaietusta muistosta, joka kylvi pelkoa ja kauhua Espanjassa ideologisista syistä.

Tänään heidän perillisensä ovat jälleen läsnä toimielimissämme, ehkä he eivät koskaan lähteneetkään, kylvääkseen jälleen kerran uhkauksia, kiristystä ja pakkokeinoja niitä kohtaan, jotka eivät ajattele samoin kuin he. 

Myöhäisfrancolainen terrorismi.

Myöhäisfrancolainen terrorismi on vaiettu, piilotettu, peitelty ja lähes poistettu ESO:n neljännen luokan opiskelijoille suunnatussa didaktisessa yksikössä, jossa mainitaan vain kolme ryhmää Triple A:n satiirilehteä El Papusia vastaan tekemän iskun lisäksi, ikään kuin muita iskuja tai ryhmiä ei olisi ollut, mutta ennen kaikkea ikään kuin kuolemantapauksia ei olisi ollut. Ikään kuin heidän aiheuttamansa kuolemat olisivat vähemmän arvokkaita kuin muiden terroritekojen aiheuttamat kuolemat.

Espanjassa toimi 1970- ja 1980-luvuilla jopa seitsemän äärioikeistolaista terroristiryhmää sekä joukko hallitsemattomia ryhmiä, joilla oli yhteyksiä muista maista, kuten Italiasta, Argentiinasta, Ranskasta ja Portugalista, peräisin oleviin terroristeihin.

Blas Piñar, jonka nykyinen äärioikeisto mainitsee puheissaan yhä uudelleen, sanoi Fuerza Nuevan päätöskongressissa: "Ja luojan kiitos, että argentiinalaisella Jorge Cesarskyllä oli rohkeutta, josta kiitän häntä ja joka espanjalaisilta puuttui, työntää säästöpossu ruotsalaisen sosialistin nenän alle".

Nämä yhteydet Blas Piñariin jatkuvat nykypäivään asti, sillä Abascalin vuonna 2015 julkaiseman kirjan nimi "Hay un camino a la derecha" on sama kuin Kansallisen rintaman vuoden 1987 eurovaaleissa käyttämä iskulause "Hay un camino a la derecha". Aiemmissa El Diquen sivuilla olemme jo osoittaneet Voxin diskurssin ja dekalogin yhtäläisyyksiä Onésimo Redondon tai José Antonio Primo de Riveran kanssa.

Edellä mainittujen tärkeimpien äärioikeistolaisten terroristiryhmien ohella, joskin vähemmällä resonanssilla, toimivat myös äärioikeiston Antimarxistiset kommandot, Nationalistinen interventioryhmä (G.I.N.), Espanjan kansallinen toiminta (ANE) ja Ammattiliittojen toimintaryhmät (G.A.S.), jotka kaikki koostuivat seuraavista ryhmistä: Comandos Antimarxistas, Grupo de Intervención Nacionalista (G.I.N.) ja Grupos de Acción Nacional Española (ANE). S.), jotka koostuivat pääasiassa Guerrilleros de Cristo Reyn ja CEDADE:n taistelijoista, ja niillä oli yhteyksiä Fuerza Nuevaan, johon liittyi katukomandoja, ryhmiä, jotka olivat omistautuneet pahoinpitelyille, kiristykselle, kiristykselle ja palopommituksille.

Erilaiset äärioikeistolaiset terroristiryhmät toimivat pääasiassa vuosina 1974-1982. Niiden toiminta keskittyi myöhemmin julkisten tapahtumien räjäyttelyyn tai ihmisten pahoinpitelyyn. Baskimaan hallituksen raportin mukaan terroritekoja tehtiin 74 ja niissä oli yhteensä 66 uhria, mutta kuten Interviun vuonna 1977 tekemässä GAS:n terroristin haastattelussa todettiin, "GAS:n (ja muiden) tekemät iskut ja hyökkäykset olivat lukuisia. Paljon enemmän kuin ne, jotka on lueteltu poliisin pidätysmuistiossa. Myös hyökkäyssuunnitelmat ovat hyytäviä".

Hyökkäyksiä tehtiin muun muassa edistyksellisiin kirjakauppoihin ja yökerhoihin, kuten Mugalde-kirjakauppaan, Ruedo Ibérico -kirjakauppaan (Pariisi), Nafarroa-kirjakauppaan (Biarritz), Ebro-kustantamoon (Pariisi), satiiriseen lehteen "El Papus" Barcelonassa sekä yökerhoihin Le Bataclan (Pariisi) ja Sala Scala Barcelonassa. Mutta nämä eivät olleet heidän ainoat kohteensa, vaan he murhasivat myös liikemiehiä, taksinkuljettajia ja perheitä.

Vuonna 1976 tapahtui Montejurran tapahtumat, joissa kaksi vasemmistolaista karlisti-sympatisoijaa ammuttiin kuoliaaksi perinteisen karlistien pyhiinvaelluksen Montejurran juhlallisuuksien aikana. Uusfasistit Stefano delle Chiaie, Rodolfo Almirón, Jean Pierre Cherid ja Pier Luigi Concutelli pidätettiin näiden tapahtumien vuoksi, samoin kuin Kristuksen kuninkaan sissit, jotka olivat tulleet tapahtumaan boikotoimaan vasemmistokarlistiyhdysmiehiä.

Jokainen, joka ei täyttänyt ideologisia vaatimuksia tai oli "väärässä paikassa", oli äärioikeistolaisten ryhmien ja kommandopoliisien mahdollinen kohde. Esimerkkinä tästä on Norma Menchacaan, José Unamunoon ja Sebastián Soriaan kohdistunut terroriteko. Poliisi katsoi sen johtuvan äärioikeistolaisista asemiehistä. Tapaus hylättiin ja hyllytettiin.

Menchacan, Unamunon ja Sorian tapausten kaltaisia tapauksia olivat myös ne, jotka kohdistuivat opiskelija Carlos González Martíneziin, jonka Cristo Reyn sissit teloittivat mielenosoituksessa Madridissa ampumalla häntä useita kertoja selkään, tai 19-vuotiaaseen andalusialaiseen opiskelijaan Arturo Ruiz Garcíaan, joka osallistui mielenosoitukseen. Ammuskelijoiden joukossa olivat Jorge Cesarsky ja José Ignacio Fernández Guaza, jotka molemmat liittyvät Triple A:han.

Vain vuorokausi Arturo Ruizin hyökkäyksen jälkeen, 24. tammikuuta yöllä, tapahtui Atochan verilöyly työläisjuristeja vastaan. Teon toteuttivat äärioikeistoon, Falangeen ja Fuerza Nuevaan liittyvät asemiehet.

Tämä Tribuuni on liian pieni viittaamaan kaikkiin niihin ihmisiin, jotka murhattiin myöhäisfrankistisen terrorismin seurauksena ja jotka äärioikeisto ja äärioikeisto haluavat vaientaa ikuisesti.

Useimmissa tapauksissa äärioikeistolaisten terroristiliikkeiden toimintatavat olivat samat kuin muiden terroristiryhmien, kuten ETAn, toimintatavat, kuten kidnappaukset ja murhat, puhelinsoitot vastuun ottamiseksi tai sellaisten terroristien vapauttamisen vaatiminen, joita syytettiin heidän osallistumisestaan muihin terroritekoihin. On kuitenkin silmiinpistävää, että nämä toimittajat ja poliitikot eivät koskaan mainitse tätä.

Espanjassa on ensimmäisen ja toisen luokan terrorismin uhreja, kuten Arturo Ruizin veljesten lausunnoista käy ilmi: "Kukaan ei ole koskaan tehnyt mitään tai puhunut meille". He onnistuivat saamaan veljensä terrorismin uhriksi ja saamaan korvauksia vasta vuonna 2000. Vain harvat myöhäisfrancolaisen terrorismin uhreista on tunnustettu, ja vielä harvemmat on tutkittu, samoin kuin teoista syytteeseen asetetut rikoksentekijät ja pääsuunnittelijat.

Viiden vuosikymmenen ajan äärioikeistolaisesta terrorismista on vaiettu, ja nyt siitä vaietaan edelleen, jotta uudet sukupolvet eivät tiedä, että 'Espanjan pelastajat' ja 'patriootit' murhasivat ihmisiä ideologiansa vuoksi, kun he taistelivat sellaisten oikeuksien ja vapauksien puolesta, joita nykyään poljetaan, manipuloidaan ja myydään eniten tarjoavalle.

Nykyään, kuten aiemminkin, nämä ryhmät ja äärioikeiston edustajat vaeltavat vapaasti kaikkialla Espanjassa ja jatkavat kiristämistä, uhkailua, pakottamista ja pelottelua niitä kohtaan, jotka eivät ajattele samoin kuin he.

https://cordopolis.eldiario.es/blogopolis/el-dique/terrorismo-tardofranquista-terrorismo-silenciado_132_9593775.html

Observatorio de Violencia y Terrorismo de Extrema Derecha seuraa äärioikeiston terrorismia länsimaissa

 Observatorio de Violencia y Terrorismo de Extrema Derecha (joka löytyy OIETin sivuilta), jota koordinoi Cristina Ariza ja toteuttaa Rogelio Castro, kokoaa yhteen äärioikeistolaisten ideologioiden ohjaamaa tai innoittamaa väkivaltaista toimintaa länsimaissa, mukaan lukien terrori-iskut, iskuyritykset, poliisioperaatiot ja viharikokset, joissa tällaisen ideologian motivaatio voidaan virallisten lähteiden mukaan osoittaa.

https://observatorioterrorismo.com/violencia-y-terrorismo-de-extrema-derecha/

Kanarian saarilla toimi terroristiryhmä Mpaiac jonka toiminnan epäsuoraan vaikutukseen kuului Los Rodeosin lentoturma

 Rafael Valdenebros Sotelo oli 27-vuotias, naimisissa ja kahden lapsen äiti, kun Movimiento Para la Autodeterminación e Independencia del Archipiélago Canario (Mpaiac) surmasi hänet. Hän oli poliisi ja sijoitettu Teneriffalle räjähteiden hävittämisryhmään. Helmikuun 24. päivänä 1978 Rafael ja hänen kollegansa saivat varoituksen, että pommi oli asennettu, ja he menivät välittömästi paikalle. Mpaiac oli asettanut räjähteen Vizcaya-pankin pääkonttoriin La Lagunassa. Kahdeksasta kumi-2-patruunasta koostunut pommi räjähti ja yllätti Rafaelin, joka kuoli kolmetoista päivää myöhemmin räjähdyksen aiheuttamiin erittäin vakaviin vammoihin. Neljäkymmentä vuotta on kulunut siitä, kun Rafael sai 24. helmikuuta hyökkäyksen, joka päätti hänen elämänsä. Ennen kuolemaansa hän sanoi, ettei ollut ajatellut toiminnan riskiä. Kun hän käsitteli räjähdettä, hänen ainoa ajatuksensa oli, että laite voisi vahingoittaa naisia ja lapsia.

Antonio Cubillon johtaman Mpaiacin terroristitoiminta oli alkanut hieman aikaisemmin. Marraskuun 1. päivänä 1976 pommi räjähti Galerías Preciadosin - nykyisen El Corte Inglésin - ulkopuolella Mesa y López -kadulla Gran Canarian pääkaupungissa, mikä aiheutti aineellisia vahinkoja ja joitakin lieviä loukkaantumisia. Se oli terroristiryhmän ensimmäinen teko. Keskellä kansallismielistä deliriumia, joka ajoi Mpaiacia kohti väkivaltaa, sen johtaja Cubillo ilmaisi itsensä Guadiana-lehdessä seuraavasti: "Olemme suhteessa kaikkiin puolueisiin, jotka tunnustavat Kanariansaarten siirtomaavallan tosiasian (...) ETA Euskadin vallankumouksellisena järjestönä, PC(i) ja PC(r) ovat puolueita, jotka osoittavat käytännössä vallankumouksellista politiikkaa ja itsenäisyysoikeutemme tunnustamista.". Meidän on käännyttävä näiden puolueiden ja järjestöjen puoleen saadaksemme kansainvälistä apua ja tukea". Cubillo ja Mpaiac seisoivat siis ETAn peilin edessä, joka omaksui terroristisen strategian ja käytti kolmannen maailman itsenäisyysliikkeistä vaikutteita saanutta retoriikkaa, jolla perusteltiin väkivaltaisia toimia ja muodostettiin järjestön argumentit. Kansallisiin vapautusliikkeisiin liittyvä kolmannen maailman vaikutus ei vaikuttanut ainoastaan Mpaiaciin vaan myös muihin eurooppalaisiin terroristiryhmiin, jotka löysivät näistä ideologisista kannanotoista keinon järkeistää väkivalta.

Kansallismielinen pakkomielle, jolla vastustettiin Kanariansaarten siirtomaavaltaistamista ja hyväksikäyttöä Espanjan taholta, ruokki ryhmän terroritoimintaa vuoden 1978 puoliväliin saakka. Helmikuun 15. päivänä 1977 Las Palmas de Gran Canarialla, lähellä Plaza de la Feriaa, entisen siviilihallituksen alueella, Mpaiacin jäsen lähestyi poliisiautoa, jossa oli kuusi poliisivoimien jäsentä, heitti kranaatin ajoneuvoa kohti ja pakeni. Kuten aikalaiskirjoitukset kertovat, kranaatti ei päässyt ajoneuvon sisään, vaan putosi sen alle ja räjähti. Se aiheutti polttoainesäiliön puhkeamisen, joka ei kuitenkaan palanut, koska kyseessä oli dieselpolttoaine. Se, että hyökkäys ei ollut kohtalokas, oli onnen ja ampumataidon ansiota. Vain kuukautta myöhemmin Mpaiac asetti pommin kukkakaupan myymälään Gandon lentokentällä. Räjähdyksessä loukkaantui kahdeksan ihmistä, heidän joukossaan kukkakauppias Marcelina Sánchez Amador. Marcelina eli koko elämänsä hyökkäyksen jälkivaikutusten kanssa, ja hänelle tehtiin lukuisia kirurgisia leikkauksia, kunnes hän kuoli 41-vuotiaana vuonna 1993. Lisäksi annettiin toinen pommivaroitus, jonka vuoksi Gran Canarian lentokenttä jouduttiin sulkemaan ja lennot ohjaamaan Teneriffan Los Rodeosiin. Mpaiacin toiminnan epäsuorat seuraukset johtivat ilmailuhistorian pahimpaan lento-onnettomuuteen, jossa kiitoradalla törmänneiden kahden Boeing 747 -koneen (KLM ja Pan Am) 583 matkustajaa kuoli. Terroristijärjestön johtaja totesi sittemmin, että "Kanariansaarilla on vallinnut sotatila marraskuun ensimmäisestä päivästä lähtien (...) olemme varoittaneet kaikkia turisteja tulemasta saarille ennen kuin itsenäisyys on saavutettu ja tilanne on normalisoitunut". Lisäksi korkein oikeus toteaa 7. tammikuuta 2014 antamassaan tuomiossa 67/2014 eräässä kohdassa, että "Los Rodeosin lentoaseman lentoliikenteen epätavallisen ylikuormittumisen syynä oli Gandon lentoasemalla tapahtunut räjähdys", mikä selventää syy-seuraus-suhdetta ja ryhmän vastuuta onnettomuudessa. Mpaiac ei kuitenkaan toiminut vain asentamalla räjähteitä. Vuoden 1977 lopussa Teneriffalla ryhmän jäsenet hyökkäsivät tavarataloon heittämällä Molotovin cocktaileja, jotka aiheuttivat aineellisia vahinkoja. Muutamaa tuntia myöhemmin kaksi hyökkäyspaikalla vartiossa ollutta poliisia haavoittui - toinen heistä vakavasti - kun heitä ammuttiin autosta.

Tämä osoittaa, että ryhmän toteuttamat toimet eivät suinkaan olleet pieniä propagandatoimia, sillä vaikka on totta, että suurin osa heidän asettamistaan räjähteistä aiheutti vain aineellista vahinkoa, on myös totta, että osa heidän toimistaan päättyi ilman kuolonuhreja, mikä oli onnenkantamoinen.

Kanariansaarelaisten onneksi Mpaiac-terrorismi lopetti väkivaltaisen toimintansa vuonna 1978, joten sen väkivaltainen kehityskaari verrattuna muihin kansallisiin terroristiryhmiin, kuten ETAan tai Grapoon, on lyhyt. Mikään yhteiskunta ei kuitenkaan ole immuuni identiteettiin perustuvan nationalismin myrkylle, joten historiamme tunteminen ja sen tunnetuksi tekeminen on rokote mahdollisia tulevia houkutuksia vastaan. Lisäksi terrorismin uhrien arvostus ja heidän muistonsa elävänä pitäminen ovat voimakkaita ja tehokkaita välineitä terrorin delegitimoimiseksi, ja tässä nimenomaisessa tapauksessa se asettaa Mpaiacin oikealle paikalleen historiassa.

https://observatorioterrorismo.com/analisis/cuando-el-mpaiac-mato-en-canarias/

Espanjassa on yli 30 ryhmää joita oikeus on tuominnut terrorismista

 ETAn, jihadismin ja GAL:n lisäksi Espanja on tutkinut terroristiryhmien, kuten Andalusian antifasistisen kommandoryhmää, ja nyt myös CDR:ään liittyviä jäseniä.

Audiencia Nacionalissa tasavallan puolustuskomiteoita (CDR) vastaan aloitetussa tutkinnassa on todettu viitteeksi uuden terroritekoihin liittyvän ryhmän, taktisen vastuuryhmän (ERT), olemassaolo. Tuomarin mukaan ryhmä on valmis käyttämään väkivaltaisia keinoja Katalonian itsenäisyyden saavuttamiseksi. Sen jälkeen, kun seitsemän sen jäsentä päätettiin lähettää ehdottomaan vankeuteen terroristijärjestöön kuulumisesta, eri poliittiset johtajat ovat yrittäneet yhdistää CDR:n terroristijärjestöihin, kuten ETAan, joka on tappanut 854 ihmistä.

Espanjassa terrorismin mainitseminen tuo mieleen sekä ETAn että jihadistiryhmät, jotka ovat syyllistyneet Madridissa vuonna 2004 tapahtuneen 11-M-attentaattiin tai Barcelonassa vuonna 2017 tapahtuneen 17-A-attentaatin kaltaisiin joukkomurhiin. Vuodesta 1977 lähtien, jolloin Audiencia Nacional, terrorismia tutkiva ja siitä syytteeseen paneva tuomioistuin, perustettiin, yli kolmekymmentä ryhmää on kuitenkin tuomittu terroritekojen vuoksi.

Näitä järjestöjä on monenlaisia, eivätkä kaikki niistä tee hyökkäyksiä ihmisiä vastaan. Vuosien varrella terroristiryhmät ovat vaihdelleet Resistencia Galegasta, Juventud Española en Pie -järjestöstä, Ejército Rojo de Liberación -järjestöstä, Destacamentos Armados Canarios -järjestöstä, Comando Antifascista Andaluz -järjestöstä, Grupo Autónomo del Movimiento Libertario -järjestöstä, Federación Ibérica Anarquista -järjestöstä, Grupo Armado de Resistencia Obrera -järjestöstä tai Legión San Miguel Arcángel -järjestöstä, Brigadas Revolucionarias Árabes -järjestöstä Batallón Vasco Español -järjestöön.

Toiset ovat tunnetumpia, kuten GRAPO, GAL, PCEr tai Terra Lliure. Erilaisten islamistiryhmien, kuten DAESH:n, Grupo Salafista para la Predicacion y Combate -ryhmän, Ansar al Mujahideen -verkoston, Al-Qaidan ja Ansar al Islamin lisäksi.

Tähän luetteloon on lisättävä erilaiset tuomiot terroristeiksi kutsutuille ryhmille, joita ei ole nimetty erikseen, sekä äärioikeistolaisille että äärivasemmistolaisille ryhmille. Terrorismin uhrien yhdistys (AVT) on tehnyt tutkimuksen, jossa se toteaa, että ainakin 35 terroristiryhmää on tuomittu kansallisessa korkeimmassa oikeudessa ja noin 2 303 oikeuden päätöstä on annettu.

Yksi viimeisimmistä esimerkeistä on kahden anarkistin, Barcelonassa asuvan chileläisen pariskunnan, tuomitseminen kahdentoista vuoden vankeusrangaistukseen vahingonteosta ja terroristien aiheuttamasta vahingonteosta, koska he olivat asettaneet räjähteen Pilarin kirkkoon Zaragozassa 2. lokakuuta 2013, ja korkein oikeus lyhensi tuomion neljään ja puoleen vuoteen. Audiencia Nacional katsoi, että tuomitut miehet päättivät hyökätä kirkkoon, koska he pitivät sitä "yhtenä valtion symbolista, johon he halusivat hyökätä". Heidän asettamansa laite "koostui butaanikaasupullosta, kahdesta kilosta mustaruutia ja aktivointikellosta", ja se oli sijoitettu alttarin ja kuoron väliin. Vaikka oikeus ei määritellyt ryhmää, johon he kuuluivat, räjähdyksen tekijäksi ilmoittautui 'Comando Insurreccionalista Mateo Morral'.

Kansallisen tuomioistuimen tuomari Manuel García Castellón on määritellyt ERT:n terroristiryhmäksi ja katsonut, että on olemassa "selkeitä järkeviä viitteitä siitä, että jokaisen tutkinnan kohteena olevan henkilön toteuttaman toiminnan tarkoituksena on osana kaikkein militanteimman radikaalin itsenäisyysliikkeen kokonaisstrategiaa saavuttaa Katalonian tasavallan toteutuminen millä keinoin tahansa, myös väkivaltaisin keinoin".

Tuomari väittää, että tutkinnan kohteena olevat henkilöt kuuluvat CDR:ään ja sen sisällä "kaikkein radikaalimpaan, salaisimpaan ja sitoutuneimpaan sektoriin, jota edustaa ERT, joka on hierarkkinen järjestö". Tällä tavoin ohjaaja muodostaa uuden ryhmän, jolla on olennaiset ominaisuudet, joita voidaan pitää terroristina. Tutkinnan mukaan heidän aikomuksiinsa kuului muun muassa hyökkäys parlamenttia vastaan, hyökkäyksiä sähköverkkoon ja tiesulkuja. Tätä ryhmää ei pidetä vastuullisena mistään teosta vaan salaliitosta. Toisin sanoen heidät pidätettiin ennen suunnitelmiensa toteuttamista. Lisäksi tutkija huomauttaa vankilamääräyksissä, että ERT:ssä oli solu, jonka tehtävänä oli hankkia laittomasti kemiallista materiaalia, jota tarvittiin sen myöhempää käsittelyä ja valmistusta varten "salaisissa laboratorioissa", esimerkiksi termiinien kaltaisten yhdisteiden valmistusta varten sekä erityyppisten räjähteiden, kuten klorotiitin, pikriinihapon tai amfoteerisen hapon valmistusta varten.

Audiencia Nacionalin rikosoikeudellinen jaosto tarkastelee kuitenkin tätä määritelmää, kun se tutkii puolustuksen esittämää valitusta. Tuomioistuin päättää sitten, voidaanko ERT:tä todellakin pitää, vaikkakin epäsuorasti, terroristijärjestönä.

Guardia Civil aloitti CDR:ää koskevan tutkimuksen kaksi vuotta sitten. Sen tutkijat ovat erikoistuneet terrorismiin, ja monet agentit ovat aiemmin osallistuneet ETAn vastaiseen taisteluun. Ne ovat kuitenkin olleet myös muiden, vähemmän aggressiivisten mutta myös terroristeiksi luokiteltujen ryhmien takana, kuten Galician itsenäisyyttä ajava Resistencia Galega -liike, joka ei sulje pois väkivaltaisia toimia tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Ne ovat erikoistuneet termospullojen ja painekattiloiden sisällä oleviin laitteisiin. Heidän syykseen on luettu jopa 60 hyökkäystä, mutta yksikään niistä ei ole johtanut kuolemaan. Vuonna 2014 korkein oikeus totesi, että Resistencia Galega on terroristijärjestö, jonka tavoitteena on "Espanjan perustuslaillisen järjestyksen horjuttaminen". Tuomioistuin selitti ensimmäisessä tuomiossaan, että ryhmä oli "alkuvaiheessa, sillä ei ollut vakiintunutta rakennetta ja sen vaikutus yhteiskuntaan oli rajallinen", mutta se oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyseessä oli vakaa ryhmä, joka "Galician itsenäisyyden puolustamiseksi on hyväksynyt voiman ja väkivallan keinona saavuttaa tavoitteensa (...) ja joka on hyväksynyt väkivaltaiset hyökkäykset omaisuutta ja ihmisiä vastaan perustuslaillisen järjestyksen horjuttamiseksi" ja joka kuuluu sen tehtäviin.

https://www.lavanguardia.com/politica/20191006/47821251159/audiencia-nacional-30-grupos-terrorismo-historia.html

Terrorismin jälkeisen ajan omiin mutiinsa juuttunut keskustelu terrorismista

 Baskimaan terrorismin jälkeinen ajan keskustelu on jumittunut omiin mutiinsa. ETA kaadettiin yksitoista vuotta sitten mutta Partido Popular ja Vox inttävät ETAn olevan vielä elossa. Baskimaassa ei mikään myöskään viittaa ETAn olemassaoloon. Baskimaassa vastustetaan vahvasti terrorismia ja terrorismin uhreilla on laaja tuki myös yhteiskunnan puolelta. 

Terrorismin jälkeisen ajan yksi suurimmista haasteista on yhteisen muistin ja muistikuvan puute terrorismin ajasta jonka suurin vastuullinen on Sortu joka on Batasunan ja Bldun kovan ytimen perijäpuolue, jonka itsekritiikin puute yhteistyöstä terroristien kanssa puuttuu. 

Haasteisiin liittyy myös terrorismin päättymisen myöntäminen Partido Popularin ja Voxin taholta jotka käyttävät Bildua ja ETAa hallituksen syyttämiseksi vaalimielessä. ETA ja Baskimaan terrorismi olivat suuria vaalivaltteja Espanjan oikeistolle terrorismin olemassaolo aikana. Oikeiston kannatus kasvoi jokaisen ETA:n terroristi iskun jälkeen Espanjassa. Partido Popular käytti ETA:n terrorismia säälimättä hyväkseen politiikassaan.

Terrorismin trivialisointi kolme vuotiaan lapsen mielen tasolle, sen tunnistaminen itsenäisyyshakuisuudeksi, on rinnakkaiselon este ja ilmentymä suvaitsemattomasta radikaaliaallosta, joka yhdistää perinteisen oikeiston ja äärioikeiston pelissä 'mitä pahempaa sitä parempi', vastaan. 

Abertzalismi alkoi liikkeenä vakavasti vuonna 2011 ETA:n terrorismin päättymisen jälkeen poliittisesti. Sortu otti vastuun vankilapolitiikasta ja myönsi vahingon jonka ETA oli tehnyt uhreilleen. Sortu myös lopetti luvat ETAn vankilasta pois päässeiltä terroristeille osoitetuilta julkisilta vastaanotoilta. Sortu on myös hillinnyt tapojaan esimerkiksi parlamentissa ja priorisoinut sosiaalista keskustelua identiteetin kustannuksella äänestämällä hallituksen toimenpiteiden puolesta kriisiä vastaan. 

Samaan aikaan, Partido Popular ja Vox eivät tunnista terrorismin loppua tunnistamalla ja liittämällä tarkoituksella Baskimaan itsenäisyyshakuisuuden ETA:an.

Partido Popular ei välitä siitä että terrorismi katosi 11 vuotta sitten saavuttamatta yhtään poliittista tavoitetta; että terrorismista vangitut istuvat rangaistuksensa; että Sortun säännökset kieltävät ETA:n väkivallan; että he hyväksyvät rangaistusten laillisuuden; että he hylkäävät ongi-etorrit (julkiset vastaanotot); että he marginalisoivat heidän identiteettinsä; että he tukevat Espanjan hallituksen sosiaalisia toimia.

Vankilalainsäädäntö ja kansainväliset järjestöt suosittelevat ETA terrorismista vangittujen vankien Baskimaan vankiloihin siirtämistä terrorismin päätyttyä josta Partido Popular on nostanut suuren metelin. 

Mielenkiintoisinta on se että ETAn olemassaolon aikana Aznarin hallitus ja myöhemmin Mariano Rajoyn hallitus siirsivät ETAn terrorismista vangittuja Baskimaan vankiloihin.

Nykyään Partido Popularin Feijóo käyttää vankien Baskimaan vankiloihin siirtoa Espanjan hallitusta vastaan syyttäen Espanjan hallitusta Baskimaan vankiloihin siirron aloittamisesta. Samalla Partido Popular yrittää saada ETA:n uhrien ja hallituksen napit vastakkain. Terrorismista on hyötyä Partido Popularille vielä terrrorismin loputtuakin. Terrorismin uhrien järjestöt Covite, Fundación Buesa ja Victimas ovat nostaneen metelin Partido Popularin suorittamasta manipulaatiosta.

Partido Popular ei hyväksy Bildun osallistumista demokraattiseen järjestelmään vaikka minkä tahansa demokraatin pitäisi kannustaa sitä. Partido Popular unohtaa omahyväisesti että taistelu oli terrorismia, ei nationalismia, vastaan. Se mikä oli unelmien täyttymys kaksikymmentä vuotta sitten terrorismista kärsineelle sukupolvelle on joutunut nyt Partido Popularin vähättelyn kohteeksi karkealla todellisuuden manipuloinnilla-liittämällä terrorismin ja nationalismin toisiinsa-josta Baskimaan Partido Popular kärsii mutta joka hyödyttää kansallista Partido Popularia vaaleissa median myrskyisästi tukemana. 

On totta, että Baskinationalismi ei ole vielä kieltäytynyt menneisyydestään, että sen parlamentaarinen maltillisuus on enemmän laskelmoitua kuin eettistä ja että he yrittävät hallita Euskadissa (Baskimaa). Mutta kiitos demokratian, demokraattinen osallistuminen tuo suuria ongelmia Baskinationalismille. Sortun kannattajista 22% arvostelee Bildun tukea hallitukselle koska ETAn terrorismista vangittuja on lähes 200 joista monet ovat haluttomia myöntämään kriittisesti menneisyytensä terrorismin piirissä joka selittää Sortun itsekritiikin puutteen tai hitauden. 

Todellinen keskustelu on uhreista ja rinnakkaiselosta Baskimaassa (Euskadi). On tärkeää että PSE ja PNV pitävät yllä vaatimusta siitä että Bildu tekee pesäeron menneisyytensä kanssa jos puolue haluaa hallita. Jokaisen on vaadittava oikeutta totuuteen uhreille ja heidän kärsimysten korvauksiin kun suurin osa oikeisjutuista ovat jo vanhentuneet. Tätä keskustelua johtavat tällä hetkellä mielenkiintoisesti ja oikeutetusti kirjallisuus ja elokuvat keskittymällä uhreihin, delegitiimioimalla terrorismin ja tunnustamalla sen tappion. 

https://elpais.com/opinion/2022-10-23/posterrorismo-vasco-debate-enfangado.html