Talonvaltaukset vähenevät Valencian yhteisössä joka on ristiriidassa Mazónin, Catalán ja Voxin antaman tiedon kanssa.
Oikeuden johtava syyttäjä José Francisco Ortiz sanoo vastauksena Compromísin kansanedustajan Jesús Pla:n kysymyksiin, että valtaustapaukset ovat ”lukumääräisesti vähentyneet”, ja varoittaa ”yhteiskunnallisesta hälytyksestä”, joka syntyy, kun tietty tapaus tulee julki.
Partido Popularin yhteisöt kumoavat kansallisen mielenterveyssuunnitelman, josta niiden teknikot sopivat terveysministeriön kanssa.
Hylkäämisen taustalla ovat tekniset kysymykset, joita Espanjan psykiatrian ja mielenterveyden yhdistys on kritisoinut.
Mazónin offensiivi Valencian tulva-asian vuoksi ja manipuloitujen äänitteiden vuotaminen aiheuttavat jännitteitä hallituksen kanssa.
Hallitus vastaa Generalitatin levittämiin karkeisiin ääniteleikkauksiin, joilla pyritään poistamaan El Ventorro -ravintolaa, jossa Mazón istui nauttien lounasta samalla kun Valencialaiset kuolivat tulvassa (hänen tietäessä että tulva oli alkanut), koskeva luku.
Vuotaneet äänitteet ovat huono asia Mazónille ja Mazónin tarinalle siitä mitä tapahtui.
”Nyt riittää”. Lähteet Pedro Sánchezin hallituksessa vakuuttavat, että he ovat yrittäneet olla ryhtymättä jokaiseen taisteluun tarinasta, jonka Generalitatin presidentti Carlos Mazón on avannut sen jälkeen, kun Valenciassa sattui rankkasateet, jotka aiheuttivat 224 kuolemantapausta ja kolme kadonnutta ihmistä. He väittävät, että Partido Popularin johtajan hyökkäyksen voimistuminen huomion kiinnittämiseksi hänen poissaolonsa johdosta ja hänen läsnäolostaan Ventorrossa (ravintola, jossa hän söi ja oli päivällisen jälkeen dana-päivänä) on kuitenkin johtanut heidät vastahyökkäykseen. Laukaisevana tekijänä oli karkea vuodettu pätkä keskustelusta, joka käytiin valtion meteorologisen viraston Aemetin (hallituksesta riippuvainen laitos) työntekijän ja Generalitat Valencianan hätätilapalvelun työntekijän välillä. Ja koko keskustelu, jonka ekologisesta siirtymästä vastaava ministeriö paljasti, on kääntynyt Valencian hallituksen johtajaa vastaan.
Carlos Mazón joutui kymmenen päivää tulvan jälkeen myöntämään, että rankkasateiden hallinnan ratkaisevina tunteina, jolloin oli jo tulvivia kaupunkeja ja ihmisiä oli kadoksissa, hän oli ravintolassa ja että hän saapui Cecopin, hätäkoordinointielimen, kokoukseen vasta illalla. Kello 20.11 oli puoli tuntia myöhemmin, kun kansalaisten matkapuhelimiin lähetettiin massiivinen hälytys, jossa kehotettiin välttämään matkustamista. Sittemmin Mazón on yrittänyt perustella poissaoloaan väittämällä, että keskushallinnosta riippuvaiset tahot, Aemet ja Confederación hidrográfica del Júcar, ovat ainoita vastuullisia katastrofista, koska hänen versionsa mukaan "kaikki muuttui seitsemältä illalla", eikä siihen asti ollut tietoa, joka olisi ennustanut katastrofin.
Aemetin ja 112:n välisen keskustelun äänityksessä Generalitatin kiinnostus kohdistui meteorologin ensimmäisiin sanoihin: "Periaatteessa emme aio vaivata teitä enää varoituksella", hän kuulee sanovan keskustelukumppanilleen Hätätilanteissa, hieman kello 12 jälkeen. Itse asiassa keskeytymättömässä viestinnässä ensimmäinen voidaan kuulla selittävän, että punainen hälytys, joka määrättiin kello puoli seitsemän aamulla, pysyy voimassa. "Periaatteessa varoitustasoa ei voi nostaa yhtään korkeammalle", hän huomauttaa, koska punainen on korkeampaa hälytystasoa osoittava taso. Keskustelu ei lopu tähän. Melkein istunnon lopussa meteorologi vastaa päivystysteknikolle tunteista, jolloin pahin myrsky voidaan kirjata: "Katsotaanpa, kolmelta iltapäivällä alkaa pahin, noin kuudelta iltapäivällä ", hän vastaa. Tunnit ovat samat kuin Carlos Mazón oli Ventorrossa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Generalitat on väärentänyt äänitallenteen, koska epäonnistuneita yrityksiä on poistaa Mazónin poissaolo Dana-päivän tarinasta. Kuukauden alussa oli Júcar Confederation hidrográfica de Júcarin CHJ:n ja sen puheenjohtajan Miguel Polon vuoro keskustelussa Generalitat Valencianan ympäristösihteerin Raúl Méridan kanssa. Kohdasta "Poyosta ei tuolloin välitetty tietoa", viitaten CHJ:n työhön Poyon rotkon osalta, joka päättyi ylitulvaan jota Generalitat halusi korostaa, siirryimme mainitsemaan automaattisen hydrologisen tietojärjestelmän (SAIH), "joka toimi ja välitti päivitettyjä tietoja viiden minuutin välein (myös Poyon väitetyn tiedon virtauksesta).
CHJ:n tapauksessa yksikkö itse antoi lausunnon. Aemetin ja Hätätilanteiden välisen keskustelun puolueelliseen julkaisuun asti hallitus oli päättänyt olla ryhtymättä suoraan tähän taisteluun, mutta tässä jaksossa vastahyökkäys on ollut armoton ja tullut ympäristöministeri Hugo Moránin käsistä, joka on syyttänyt Mazónin asettamista "rikoksen partaalle" "äänimanipulaatiolla".
Pedro Sánchezin hallituksen reaktio on yllättänyt jopa Partido Popularin, joka puhuu "kädestä käteen -taistelusta". Vaikka sekä keskus- että aluehallitukset väittävät virallisesti, että tärkeintä on toipuminen ja kärsijät, tosiasia on, että "sinäkin" -tunne alkaa levitä. Hallituslähteet kannattavat voimakasta vastausta, hallituksen edustajan Pilar Bernabén vakaumusta, joka puhui torstaina "ajattelusta, jota kohti olemme menossa", joka hänen mielestään "on perversio, joka on käsittämätöntä kansalaisille, kuten valencialaisille, jotka ovat jo kärsineet liikaa". Omalta osaltaan Generalitatissa on niitä, jotka eivät ymmärrä, miksi Mazón haluaa kirjoittaa uudelleen tarinan, jonka hän on menettänyt ja jossa Ventorro on ydin. "Hänen on avattava toinen tarina, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ja työnnettävä päänsä esiin", aluehallinnon lähteet sanovat. ”Voimme keskittyä apuun, jota ei ole tulossa. Kaikki, mikä menee siihen päivään, menee pieleen”, he kuvaavat esimerkkiä.
Samat Partido Popularin lähteet myöntävät, että nyt on mahdotonta laimentaa El Ventorron lukua. Vieläkin enemmän, kun Carlos Mazón vaatii irtautumaan kaikesta avoimuudesta siitä, mitä sinä päivänä tapahtui. Viimeisin kehitys oli, että Generalitatin presidentti kieltäytyi raportoimasta hänen ja hänen tiiminsä 29. lokakuuta soittamista puheluista. "Puhe- ja matkaviestinpalveluun liittyviä palveluja ja tarvikkeita Generalitatin hallinnolle tarjoava yritys ei hyväksy yksittäisiä laskuja jokaisesta lankapuhelimesta ja matkapuhelimesta", sanotaan avoimuussihteerin Santiago Lumbrerasin vastauksessa Valencian sosialistien esittämään kysymykseen Carlos Mazónin ja hänen lähimmän tiiminsä puheluista. Vastauksena Generalitat liitti mukaan Telefónican 1,3 miljoonan euron kuukausilaskun sekä kuvakaappauksen budjettikohdasta, josta aluehallinto maksaa palvelun. Sosialistit ihmettelevät, onko tämä vastaus, jonka tarjoaa myös tutkintalautakunta, jota Mazón sanoo tukevansa, ja tuomari siinä enemmän kuin todennäköisessä tapauksessa, että viestintä on osa tutkintaa. "Tämä on häpeä ja pilkkaa Valencian kansaa kohtaan ja myös oikeutemme oppositioon", tulkitsi Valencian sosialistien tiedottaja Cortesissa José Muñoz, joka uskoo, että sen lisäksi, että Mazón kiistää tiedot, hän "on läpinäkymättömän, salaamisen ja manipuloinnin prosessissa".
Alberto Núñez Feijóon puolueesta on tullut nihilistinen tähtisumu, joka ei edes ”nadea” (nadear: ei tehdä mitään, olla tekemättä mitään, mitään tekemättömyys). Se on pelkkää ilmaa, heikosti mineralisoitunutta vesihöyryä.
Kirjailijat ja näytelmäkirjailijat tietävät, että jokaisen hahmon on oltava johdonmukainen, jopa ristiriitaisuudessaan. Tunteiden siirtymät on suunniteltava tarkasti, ja ristiriidat, jotka ovat luontainen osa mitä tahansa hyvin kerrottua tarinaa, eivät saa koskaan uhrata persoonallisuuden vaatimaa minimaalista johdonmukaisuutta. Kreikkalaisessa teatterissa tunteita ilmaistiin kiinteillä naamioilla, ja arkkityyppiset hahmot esiintyvät vielä tänäkin päivänä kiinnittäen huomiomme. Ennen kaikkea hahmon on oltava tunnistettavissa.
Politiikalla, ja vielä enemmän sillä, että elämme mediademokratiassa, on paljon tekemistä teatterin kanssa. Itse asiassa äänestäjät suhtautuvat johtajiin usein pelkästään identiteetti- tai kiintymyssuhteista, ja lyhenteeseen sitoutuminen on usein vähemmän ideologista kuin kuvittelemme. Ihmiset rakastavat, pelkäävät ja vihaavat. Vain poikkeuksellisesti luemme Karl Marxia tai John Lockea.
Tässä naamiopelissä poliitikot tai puolueet voivat esittää empaattisia, kansanomaisia, teknisempiä tai jopa häikäilemättömiä. Mutta heidän on oltava jotain. Alberto Núñez Feijóon PP:stä on kuitenkin tullut läpikuultava objekti, koska siitä puuttuu aksiaalinen tiheys. Jos se kaksi viikkoa sitten esitti itsensä maksimalistisena puolueena puolustamalla lainsäädännöllistä ortodoksisuutta omnibuksen kumoamiseksi, seuraavalla viikolla se taittoi huolellisesti kunnianhimoisen lippunsa muuttaakseen kaikkien nähden sanaansa ja periaatteitaan.
Pedro Sánchezista ja jopa Puigdemontista voidaan sanoa mitä tahansa, mutta on selvää, että he ovat vankkoja ja hyvin määriteltyjä hahmoja. Heidän persoonallisuutensa ääriviivat ovat vankat, ja he täyttävät odotukset, jotka heidän luonteensa ilmoittaa, vaikka he valehtelisivatkin. He ovat PSOE:n tavoin vankkoja kohteita, joihin voidaan ankkuroida myönteisiä tai kielteisiä kiintymyssuhteita, mutta he osoittavat riittävästi voimaa kestääkseen adjektiivin.
Kansanpuolueesta on päinvastoin tullut nihilistinen tähtisumu, joka ei edes ”nadea” (nada, nadear: ei tehdä mitään, olla tekemättä mitään, mitään tekemättömyys) , kuten se tyhjyys, josta Heidegger puhui. Kaikki on ilmaa, heikon mineralisaation vesihöyryä. Tämän haurauden rinnalla osa oikeistosta ihmettelee närkästyneenä, miten voi olla niin paljon ihmisiä, jotka yhä tukevat hallitusta. Loppujen lopuksi se ei ole niin outoa. Tämän epäröintiviikon jälkeen on väistämätöntä palauttaa mieleen se ristiriita, jonka Faulkner esitti The Palm Trees of the Wild -teoksessaan. Sitä voi jakaa tai olla jakamatta, mutta politiikassa ja elämässä, jos ihmisille annetaan mahdollisuus valita olemattomuuden ja tuskan välillä, he valitsevat usein jälkimmäisen.
https://elpais.com/opinion/2025-02-03/faulkner-y-el-partido-popular.html
Feijóo liittyy taisteluun Abascalia vastaan: ”Voxin ensimmäinen tavoite on vastustaa oppositiota (hallitusta kohtaan)”. Feijóon liike tuntuu pitkään aikaan ensimmäiseltä Partido Popularin järkiliikkeeltä kukausien kestäneen sokean sohimisen jälkeen.
PP:n johtaja yrittää lopettaa omnibusasetuksen aiheuttaman kriisin ja lupaa 15 prosentin vähennyksiä alle 40-vuotiaille vuokranantajille.
Taistelu PP:n ja Voxin välillä kiihtyy, kun niiden johtajien välillä ammutaan uusia nuolia. PP:n viime viikolla tekemä mielenmuutos, kun se muutti äänestystuloksensa uudesta omnibus-asetuksesta ei-äänestyksestä kyllä-äänestykseen, toimi ammuksina Voxille sodassa, jossa se pyrkii voittamaan tilaa oikealta puolelta. Taistelu kiihtyi maanantaina sen jälkeen, kun PP suostui vapauttamaan keskusvaalilautakunnan uudistamisprosessin eikä estänyt ääriliikkeen (Vox) poistumista elimestä. Jännitys jatkuu tiistaina, kun Alberto Núñez Feijóo on jatkaa lähitaistelua. ”Olemme yllättyneitä siitä, että Voxin ensimmäinen tavoite näyttää olevan (hallituksen) opposition vastustaminen”, PP:n johtaja sanoi tänä aamuna Antena 3:n Espejo Público -ohjelman haastattelussa. ”Olen selvillä tavoitteistani ja mieltymyksistäni, ja äänestäjät ovat sanoneet meille, että Sánchezin aikakauden pitäisi päättyä, ei (hallituksen) opposition vastustaminen”, hän kritisoi.
Alueellisen asuntoministeriön alainen Axencia de Protección de Legalidade Urbanística (APLU) on Galiciassa vastuussa rakennusten purkamisesta, jos ne eivät ole lain mukaisia. Näin ollen juuri sen rulla voi kohdata Niebla Azul -kiinteistöyhtiön isännöitsijän ja PP:n puheenjohtajan Alberto Núñez Feijóon vaimon Eva Cárdenasin omistaman talon sen jälkeen, kun valtion virallinen lehti (BOE) julkaisi määräyksen, jonka mukaan osa tästä maasta ei kuulu julkiseen meri- ja maa-alueeseen.
Yli 12 miljoonaa ihmistä odottaa jännityksessä sen jälkeen, kun eläkkeiden korotukset ja haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille myönnettävät tuet kumottiin.
PP:n, Juntsin ja Voxin kumoama yleisasetus sisälsi monia sosiaalisia toimenpiteitä, jotka ovat elintärkeitä köyhyysriskissä oleville kotitalouksille ja joiden vuoksi kansalaisjärjestöt kehottavat poliittisia puolueita toimimaan ”moraalisesti” joka on sana jonka merkitystä Partido Popular, Vox ja Junts eivät tunteneen äänestäessää 'omnibus', tai 'kokonaisvaltaista, asetusta vastaan.
PP ja Vox myöntävät palkinnon ääripuolueen johtajan johtamalle yritykselle, jota tutkitaan työoikeudellisten valitusten perusteella.
Palman kaupungin hallitus on myöntänyt parhaan gastronomiapalkintonsa maatalousyritys Terracorille, joka on työministeriön tarkastuksen kohteena työntekijöidensä olojen vuoksi. Toinen kausityöntekijä on ilmiantanut heidät yli 20 tunnin ylityötunneista viikossa.
Audiencia Nacional on kerännyt todisteita likaisesta sodasta, jota Podemosta vastaan käytiin sisäministeriössä Mariano Rajoyn (PP) hallituksen aikana. Eläkkeellä oleva poliisikomentaja Germán Rodríguez Castiñeira, joka istui tuomari Santiago Pedrazin kuultavana 26. marraskuuta, vahvisti, että toinen poliisikomentaja pyysi häntä keräämään luottamuksellisia tietoja 69 Podemosin kansanedustajalta. EL PAÍS:in käyttöönsä saaman vastaajan lausumavideon mukaan Castiñeira väittää, että hänelle soitti alkuvuodesta 2016 myös komissaari Enrique García Castaño alias El Gordo, joka pyysi häntä jäljittämään vasemmistovoiman ”vastavalittujen” kansanedustajien ”poliisitiedot”, joita tuolloin johti Pablo Iglesias ja jotka olivat juuri saapuneet voimalla kongressiin. ”Hän sanoi minulle: 'Hei, voisitko katsoa näiden 69 kansanedustajan taustoja puolestani?' Sitten suutuin ja sanoin: 'Oletko sinä hullu!'
Saksa, Portugali, Italia ja Kreikka kaatavat PP:n suoranaisen kieltäytymisen Francon kuoleman 50-vuotispäivän muistotilaisuudesta. Partido Popular ei ole monessa mielessä Eurooppalainen tai edes EU mielinen puolue. Saksassa, Portugalissa, Italiassa ja Kreikassa juhlittiin kansalaisten oikeuksia rajoittavien ja elämää hallitsevien diktatuurien kaatumista, mutta ei Espanjassa. Osa Espanjan demokraattisista piireistä on pitänyt tilaisuuksia näyttävästikin, mutta kaikesta jää kuva siitä että sitä mitä ei pidä tai saa tehdä ei pidä tai saa tehdä... Onko Espanja sittenkään muuttunut syvällisesti 50 vuotta sitten kaatuneen diktatuurin jälkeen vai onko Espanja syvällisesti vieläkin 'diktatuurin ja neitsyen ihmeiden vallassa?'. Joustaako demokratia liikaa diktatuurin ja diktaattorin jälkeläisten suhteen? Moni sanoisi että diktatuurin jälkeläiset ovat saaneet kuninkaan kohtelun Espanjassa.
Tässä mielessä Espanja ei ole Eurooppalaisten arvojen maa.
Muut läntiset demokratiat juhlistivat ennen Espanjaa diktatuuriensa kaatumista samalla kronologisella virstanpylväällä, jota Sánchezin hallitus käytti, valtionpäämiesten ja kaikkien poliittisten voimien läsnä ollessa ja ilman minkäänlaista viittausta poliittiseen vastakkainasetteluun.
Kun muisti yrittää unohtaa, kun se muokkautuu tai mukautuu tilanteen mukaan, diktatuurin tuomitsemisesta tulee ongelma, muistaminen on sekavaa ja sopiminen on mahdotonta. Francisco Francon kuoleman 50. vuosipäivä tuo nämä kaksi Espanjaa jälleen kerran esiin. Se, joka haukottelee muistoa vapauden maassa, ja se, joka haluaa juhlia sitä. Koska on syytä palauttaa mieleen se suuri taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen muutos, jonka maa on kokenut. Ja koska nyt, enemmän kuin koskaan, kun aaveet vainoavat meitä, on välttämätöntä välittää nuorillemme demokratiassa elämisen tärkeys. Tätä Pedro Sánchezin hallitus on ehdottanut tapahtumilla, joita järjestetään koko vuoden 2025 ajan iskulauseen ”Espanja vapaana” alla. 50 vuotta”. Ja juuri tämä on herättänyt oikeiston ja niiden vihan, jotka haluavat mieluummin vaieta sen miehen hahmosta, joka johti maan veriseen sisällissotaan ja alisti sen 40 vuodeksi hirvittävään diktatuuriin.
Kun muisti yrittää unohtaa, kun se muokkautuu tai mukautuu tilanteen mukaan, diktatuurin tuomitsemisesta tulee ongelma, muistaminen on sekavaa ja sopiminen on mahdotonta. Francisco Francon kuoleman 50. vuosipäivä tuo nämä kaksi Espanjaa jälleen kerran esiin. Se, joka haukottelee muistoa vapauden maassa, ja se, joka haluaa juhlia sitä. Koska on syytä palauttaa mieleen se suuri taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen muutos, jonka maa on kokenut. Ja koska nyt, enemmän kuin koskaan, kun aaveet vainoavat meitä, on välttämätöntä välittää nuorillemme demokratiassa elämisen tärkeys. Tätä Pedro Sánchezin hallitus on ehdottanut tapahtumilla, joita järjestetään koko vuoden 2025 ajan iskulauseen ”Espanja vapaana” alla. 50 vuotta”. Ja juuri tämä on herättänyt oikeiston ja niiden vihan, jotka haluavat mieluummin vaieta sen miehen hahmosta, joka johti maan veriseen sisällissotaan ja alisti sen 40 vuodeksi hirvittävään diktatuuriin.
Moncloa ei väitä aloitteen olevan omaperäinen tai ensimmäinen. Itse asiassa se ei voikaan, koska Espanja oli viimeinen länsimainen diktatuuri, joka kaatui 1900-luvulla, ja muut demokratiat ovat jo aiemmin juhlistaneet omia vuosipäiviään. Ja kaikki ovat asettaneet saman aikamääreen kuin Espanjan hallitus. Miksi vuosi 2025? Koska tänä vuonna tulee kuluneeksi puoli vuosisataa Espanjan siirtymäkauden alusta. Demokraattisesta muistista vastaava valtiosihteeri, joka on suunnitellut tapahtumat tiiviissä yhteistyössä yli viidenkymmenen asiantuntijan ja lukuisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, toteaa, että ”on selvää, että Francisco Francon kuolema 20. marraskuuta 1975 ei aiheuttanut välitöntä muutosta Espanjan poliittisessa järjestelmässä, mutta useimmat historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että tämä päivämäärä merkitsi diktatuurin symbolista loppua ja pitkän yhteiskunnallisen ja institutionaalisen prosessin alkua, joka johti demokratian paluuseen”.
(Avain on lauseessa 'diktatuurin kuolema ei aiheuttanut välitöntä muutosta Espanjan poliittisessa järjestelmässä' eikä muutosta ollenkaan jos hallitus muodostuu Francon diktatuurin ministerien perustamasta Partido Popularista jonka kunniapresidentti on Francon diktatuurin propagandaministeri Manuel Fraga jonka kuolemaa surtiin syvästi Partido Popularissa. Manuel Fraga oli diktatuurin avainhenkilöitä.)
Tätä käsitellään yksityiskohtaisesti ”España en libertad” -sivustolla, joka puolustaa tätä päivämäärää muistopäivän viitekohtana ja muistuttaa, että tämä on ollut tavanomainen käytäntö demokratiansa vuosipäiviä juhlineissa maissa. Kronologinen virstanpylväs kaikissa näissä maissa oli edellisen autoritaarisen hallinnon päättymispäivä ja demokratisoitumisprosessin alkamispäivä, ei koskaan vaalien järjestäminen tai uusien perustuslaillisten puitteiden hyväksyminen, kuten PP väittää.
Kun tarkastellaan, miten ja milloin esimerkiksi Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja Portugalissa muistettiin siirtymistä diktatuurista demokratiaan, voidaan kumota niiden väitteet, jotka ovat valittaneet siitä, mitä he pitävät ”hallituksen puolueellisena ja opportunistisena aloitteena skandaaliensa peittämiseksi”. Alberto Núñez Feijóo on tehnyt niin ja omaksunut Ayuson esittämän linjan, joka oli ensimmäinen PP:n johtaja, joka esitti kantansa; Vox on tehnyt niin, tietenkin, väittäen, että francolaisuus oli ”vaurauden ja vakauden kausi”, ja Felipe VI on tehnyt niin tavallaan kieltäytymällä ”agendasyistä” kutsusta ensimmäiseen tilaisuuteen, joka pidettiin viime tiistaina Reina Sofía -museon auditoriossa, jossa aloite esiteltiin.
Kuningas otti näin ollen poliittisen aseman, joka on kaukana perustuslaissa hänelle annetusta roolista, vaikka kuningashuone onkin sittemmin laskenut purjeensa ja ilmoittanut pitävänsä aloitetta hyvänä ja että valtionpäämies tekee institutionaalisen vierailun Auschwitzin (tammikuussa) ja Mathausenin (toukokuussa) entisille keskitysleireille ja toimii puheenjohtajana toisessa tapahtumassa, joka järjestetään Espanjassa ensi marraskuussa. Monarkian tärkeän roolin muistoksi siirtymäkauden aikana. Hallitus ymmärtää, että kuninkaallisen talouden tehtävänä on päättää, kuka Felipe VI:n lisäksi edustaa monarkkista instituutiota tässä tilaisuudessa, ja onko Juan Carlos I:n tarkoitus olla paikalla vai ei. Mutta tämä kysymys on varmasti aiheena tulevissa erissä.
Siihen asti riittää, että Euroopan lehdistö pelastaa sen, että muissa demokratioissa Espanjan muistotilaisuuksien kaltaiset muistotilaisuudet eivät suinkaan ole olleet poliittisen vastakkainasettelun syy, vaan niihin kaikkiin ovat osallistuneet valtionpäämiehet ja kaikki poliittiset voimat. Kukin omalla tavallaan, kyllä, mutta samoilla tunnusmerkeillä: diktatuurien selkeä tuomitseminen, demokraattisten instituutioiden yksimielinen osallistuminen ja demokratian edistäminen.
Italia vietti Italian demokratian 50-vuotisjuhlaa vuonna 1995, ja viitekohdaksi otettiin fasismista vapautuminen vuonna 1945 eikä ensimmäiset parlamenttivaalit vuonna 1946 tai Italian tasavallan perustuslain laatiminen vuonna 1947. Juhlallisuuksiin osallistuivat valtionpäämies, tasavallan presidentti Francesco Cossiga, ja silloinen pääministeri Oscar Luigi Scalfaro. Siitä on kuitenkin jo 30 vuotta, sillä viime vuosina tapahtuma ei ole ollut vapaa keskustelusta, koska juhlat eivät ole koskaan olleet Italian oikeiston mieleen. Itse asiassa Forza Italian johtaja Silvio Berlusconi oli vuosia poissa institutionaalisesta juhlasta ollessaan pääministerinä, vaikka vuonna 2009 hän ratkaisi asian osallistumalla puolueiden kannattajien kokoukseen Onnassa (Abruzzo). Nykyään postfasismin jälkeisestä hiilloksesta nousseen Italian veljet -puolueen johtajan Giorgia Melonin hallitus on jälleen kerran sekaantunut keskusteluun.
Saksa puolestaan juhli 30-vuotista taivaltaan vuonna 2019 ja otti vertailukohteeksi Berliinin muurin murtumisen (marraskuu 1989) eikä ensimmäisiä liittopäivävaaleja (1990). Se teki sen mottona ”Historiamme luo tulevaisuutemme” laajalla ohjelmalla, johon kuului virallisia seremonioita, näyttelyitä ja konsertteja. Tilaisuuksia johtivat valtionpäämies, liittopresidentti Frank-Walter Steinmeir ja liittokansleri Angela Merkel.
”Euroopan perusarvoja (...) on aina puolustettava. Tulevaisuudessa meidän on sitouduttava demokratiaan, vapauteen, ihmisoikeuksiin ja suvaitsevaisuuteen”, Merkel sanoi Berliinin historiallisiin maamerkkeihin kuuluvalla Sovinnon kappelilla, joka edustaa kaupungin jakoa muurin rakentamisen jälkeen.
”Berliinin muuri kuuluu historiaan ja opettaa meille, että mikään muuri, joka pitää ihmiset ulkona ja rajoittaa vapautta, ei ole niin korkea tai pitkä, että sitä ei voisi murtaa”, hän lisäsi ennen kuin hän laski ruusun muurin paikalle yhdessä Unkarin, Puolan, Tšekin tasavallan ja Slovakian presidenttien kanssa, jotka olivat pitkään valmistautuneet muurin murtumiseen. Kaikkiaan muistotilaisuuksia oli noin 200, ja mottona ”7 päivää, 7 paikkaa” oli luentoja, näyttelyitä ja keskusteluja silloisten päähenkilöiden kanssa. Berliinin historiallisella Brandenburgin portilla oli taideinstallaatio, jossa noin 30 000 ihmisten toiveita, toiveita ja muistoja kuvaavaa nauhaa ripustettiin ilmaan 150 metriä pitkäksi ”vapauden pilveksi”.
Hallitus pitää mahdottomana päästä PP:n kanssa sopimukseen alaikäisten maahanmuuttajien vastaanotosta ja neuvottelee jo Juntsin kanssa lain uudistamisesta.
Täytäntöönpanovallan ja alueiden puheenjohtajat sulkevat pois sopimuksen perjantain puheenjohtajakokouksessa, ja virkaan asetuksen enemmistölle avautuu mahdollisuus hyväksyä ulkomaalaislain 35 pykälän uudistus autonomisten yhteisöjen velvoitteiden systematisoimiseksi.
Jucarin hydrografinen liitto esitti kesäkuussa Partido Popularin Mazónin Valencian hallitukselle uhkavaatimuksen hyväksyä osa Poyon rotkoon liittyvästä hankkeesta.
Ympäristöministeriö vastasi viime heinäkuussa antamalla vihreää valoa Aldaian läpi kulkevan La Saletan rotkon parantamiselle, joka on osa Poyon altaaseen liittyvää hanketta, mikä kumoaa PP:n väitteen, jonka mukaan hallitus olisi seisauttanut suunnitelman.
Todellinen johto ja vastuu katastrofiin vastaamisesta on Partido Popularin Carlos Mazónilla, joka piileskelee valtuutettu Pradasin takana. Carlos Mazónilla on tapana työntää vastuu kaikesta muille kun meno menee vakavaksi, silloin kun johtajalta vaaditaan vastuuta, silloin kun pitää toimia viran asettaman vastuun mukaisesti. Palkka juoksee silti lyhentämättömänä Mazónin tilille.
No, jokaisella paheensa.
Presidentti Carlos Mazón on suojautunut oikeus- ja sisäasioista vastaavan ministerinsä Salomé Pradasin taakse, jotta hän ei näyttäytyisi oikeudellisesti vastuullisimpana henkilönä katastrofaalisesta reagoinnista DANA:n 29. lokakuuta aiheuttamaan hätätilanteeseen, jossa on tähän mennessä kuollut 215 ihmistä. Ja tämä siitä huolimatta, että siitä lähtien, kun hän liittyi yhdennetyn operatiivisen koordinointikeskuksen (Cecopi) ensimmäiseen kokoukseen noin kello 19.30, hänellä on ollut hätätilanteen todellinen johto, alueellinen toimivalta, jolla on ”kristallinkirkkaat” hätätilannepöytäkirjat, kuten Mazón vakuutti vuonna 2022, kun hän johti silloisen sosialistipresidentin Ximo Puigin oppositiota. Neljä ministeriä ja presidentti Pedro Sánchez tarjosivat apuaan heti tragediapäivänä suoraan Consellin johtajalle, joka komensi ensimmäisen Cecopin saapuessaan pitkän lounaan jälkeen l'Elianan hätäkoordinointikeskukseen. Itse alueen presidentti torjui tämän yhteistyön katastrofin laajuudesta huolimatta.
Vox huomauttaa Mazónin ”epäpätevyydestä”, mutta välttää vaatimasta hänen eroaan ja keskittää hyökkäyksen Sáncheziin ja Riberaan. Hän syyttää hallitusta ”rikollisesta laiminlyönnistä”, koska se ei julistanut hätätilaa, vaikka hän ei pidä ”syyllisenä” Valencian presidenttiä, joka olisi myös voinut sitä pyytää.
https://www.elmundo.es/espana/2024/11/11/6731ea85fdddff6e628b45a6.html
PP:ssä hälytys Mazónin virheistä: ”Hän pitää kriisiä vain yhtenä poliittisena taisteluna”.”Valencian uusi presidentti mittasi itsensä kansallisen presidentin kanssa ja ajatteli, että hänen ainoa rajansa on taivas”.
https://www.elmundo.es/espana/2024/11/10/672fe574fdddff24a88b45c6.html
Carlos Mazón ei valehtele, totuus hän vain sotkeutuu totuuteen. Generalitat Valencianan presidentti kirjoittaa poliittista hautakirjoitustaan paljastamalla väkisin, kenen kanssa hän söi viiden tunnin ajan, kun kylät tulvivat ja helvetti alkoi tuhansille kansalaisille, jotka myöhästyivät vastaanottamasta äärimmäistä vaaraa koskevaa varoitusta matkapuhelimiinsa.
https://www.elmundo.es/opinion/2024/11/10/672fa45221efa0ba7b8b45a4.html
Mazónin DANA:n johtaminen ja valheet ajavat hänet ahtaalle. Kiistelty vastaus ja hänen hallituksensa valheet katastrofista sekä hänen poissaolonsa DANA:n avainhetkillä lounastaakseen toimittajan kanssa kolmen tunnin ajan ovat ajaneet Valencian presidentin, joka on yhä enemmän yksin omassa puolueessaan, nurkkaan.
Valencian hätätilanteista vastaava kaupunginvaltuutettu Partido Popularin Salomé Pradas oli tietoinen Puolustusvoimien hätätilayksikkö UMEn:n tarjouksesta vähintään puolitoista tuntia ennen kuin hän pyysi UME:n väliintuloa.
Pradas on kiistänyt, että hallituksen valtuutettu olisi tarjonnut hänelle yksikön väliintuloa. Consellera kertoi kuitenkin kokouksessa tiimilleen tarjouksesta vain muutama minuutti sen jälkeen, kun valtuutettu oli soittanut hänelle.
Mazón yrittää kirjoittaa asialistaansa uudelleen DANA-päivän tärkeimpien tuntien ajalta.
Generalitatin puheenjohtajisto ja Valencian PP syyttävät keskushallintoa ja välttelevät selventämästä, mitä presidentti teki, kun hänen oikeusneuvostonsa järjesti hätätilannekokouksen, samanlaissa strategiassa kuin muissa katastrofeissa.
Partido Popularin Mazónin hallitus ei noudata hätätilanteita koskevaa lakia ja otti tulvariskisuunnitelman käyttöön liian myöhään. Paiporan ja Aldaian kaltaiset kaupunginvaltuustot ovat vahvistaneet elDiario.es-sivustolle, että Generalitatin hätätilanneviranomaiset eivät raportoineet tilanteesta, vaikka suunnitelma velvoittaa heitä tekemään niin, eikä muita hätätilanteita koskevan lain mukaisia toimenpiteitä otettu käyttöön, minkä Mazónin hallitus kiistää.
Jerez de la Fronteran Ferian härkätaistelut on julkaistu. Jerez de la Fronteran härkätaisteluareena 7.5: Novillada picadoreiden kanssa. Nov...
