Terveysministeriön raportissa selvitetään yksityiskohtaisesti syyt, joka sijoittaa Kanariansaaret eniten itsemurhia tekevien ihmisten autonomisten alueiden joukkoon.
Epidemiologinen analyysi tarjoaa tietoja itsemurhakäyttäytymisestä saarilla, ja siinä korostetaan masennuksen korkeaa tasoa, hoitoon hakeutumisen määrää ja sosiaalista syrjäytymistä mahdollisina syyllisyystekijöinä.
Kansallisen tilastokeskuksen (INE) mukaan vuonna 2020 Kanariansaarilla teki itsemurhan 42 tunnin välein yksi asukas, mikä on 208 tapausta vuodessa, mikä on korkein luku saaristossa sen jälkeen, kun tietoja on kerätty. Saarille tämä on hälyttävää todellisuutta. Varsinkin pandemian jälkeen. Itsemurhien määrä on 9,56 tapausta 100 000 asukasta kohti, mikä on toiseksi korkein luku Asturian (11,98) ja Galician (11,29) jälkeen. On selvää, että ongelma on olemassa, ja aluehallituksen terveysosasto on yrittänyt analysoida tilanteen mahdollisia syitä.
Tekstissä viitataan ensinnäkin Espanjassa vuonna 2014 tehdystä eurooppalaisesta terveystutkimuksesta saatuihin tietoihin, joissa arvioitiin yli 15-vuotiaiden aktiivisten "vakavien masennusoireiden" ja "muiden masennusoireiden" esiintymistä. Espanjassa esiintyvyys oli 3,52 prosenttia ja 3,84 prosenttia tutkituista, kun taas saarilla esiintyvyys oli 5,73 prosenttia ja 4,72 prosenttia, ja saaret olivat neljänneksi korkeinpien lukujen autonominen alue.
Toisessa tutkimuksessa, tällä kertaa Kanariansaarten terveystutkimuksessa 2015, jopa 25,1 prosenttia yli 16-vuotiaista ilmoitti ahdistuksesta tai masennuksesta. SCS:n raportissa muistutetaan, että psykologisissa ruumiinavaustutkimuksissa on todettu mielenterveyshäiriöitä noin 90 prosentissa tapauksista. Näissä tapauksissa masennus on se häiriö, johon itsetuhoinen käyttäytyminen useimmiten liittyy. Maailman terveysjärjestö (WHO) uskoo, että 65-90 prosenttia itsemurhista ja itsemurhayrityksistä liittyy jonkinasteiseen masennukseen.
Toisaalta myös alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on terveysministeriön mukaan luokiteltu paitsi riskitekijäksi myös sairastumista edistäväksi tekijäksi. Tässä mielessä Espanjan huumausaineiden ja huumeriippuvuuden seurantakeskuksen (alkoholi, tupakka ja laittomat huumausaineet) raporttien mukaan Kanariansaaret on ollut itsehallintoalue, jolla on ollut jo useiden vuosien ajan korkeimmat "hoitoon pääsyn" luvut. "Luvut ovat olleet selvästi korkeammat kuin koko Espanjassa", Kanariansaarten terveyspalvelu huomauttaa.
Hoitoon pääsyllä tarkoitetaan "henkilöä, joka otetaan avohoitoon psykoaktiivisen aineen väärinkäytön tai riippuvuuden vuoksi hoitokeskukseen ensimmäistä kertaa tiettynä vuonna". Viimeisimpänä vuonna 2019 Kanariansaarilla oli 154,9 tapausta 100 000 asukasta kohti; Espanja keskiarvo on lähes 50 prosenttiyksikköä alhaisempi, 106 tapausta.
Muita mahdollisia syitä, jotka tällä kertaa liittyvät sosio-perheellisiin, taloudellisiin ja ympäristönäkökohtiin, ovat naimattomuus tai avioero, yksin asuminen, sosiaalisen tuen puute, työttömyys, köyhyys ja alhainen koulutustaso. Stressitilanteet, kuten henkilökohtaiset, taloudelliset tai oikeudelliset tappiot, voivat myös olla stressaavia, kuten SCS selittää. Kanariansaarten lähes krooniset sairaudet, kuten työttömyyden, vuositulojen, koulutustason tai oikeuskäsittelyn suhteen Espanjaan verrattuna huonommat luvut, tekevät saaristosta yhteisön, jossa itsemurha-ajatusten osuus on suuri.
Yhdessä raportin kohdassa terveysministeriö vertaa Kanariansaaria Baskimaahan, joka on autonominen alue, joka käytti samaa menetelmää itsemurha-ajatusten arvioimiseksi vuoden 2013 terveystutkimuksessaan. Pohjois-Espanjassa 4,4 prosenttia yli 16-vuotiaista on joskus ajatellut riistää itseltään hengen. Saarilla tämä luku nousee 10,8 prosenttiin.
Itsemurhien ehkäisemiseksi saaristossa on ohjelma, joka sisältyy Kanariansaarten mielenterveyssuunnitelmaan 2019-2023, joka esiteltiin vain vuosi sitten. Tänä vuonna aluehallitus on laatinut protokollan, joka koskee toimia, jos koulutusalalla havaitaan itsemurhariski sen jälkeen, kun se oli kohdannut pandemian psykologiset seuraukset ilman minkäänlaista asiakirjaa, jota olisi voitu käsitellä.
Ohjelman tavoitteisiin ja toimiin kuuluu muun muassa tarve saada käyttöön täydelliset ja luotettavat rekisteröintijärjestelmät, parantaa laitosten sisäistä ja niiden välistä koordinointia ennaltaehkäisevien toimien kehittämiseksi, kouluttaa ammattiryhmiä ja lisätä niiden tietoisuutta, parantaa kliinistä toimintaa erityisissä riskialttiissa ja monimutkaisissa tilanteissa sekä lieventää pandemian todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia väestön itsemurhakäyttäytymiseen.
