Kaksisataa vuotta merdellónia ja kuinka se tunnetaan Málagassa omaksi ... mutta se on toinen tarina

Sana Merdellón esiintyy jo Diccionario de Autoridades -teoksen neljännessä niteessä (1734) ilman alueellista määrittelyä, mutta sillä on yleinen käyttöarvo, joka on säilytetty akateemisen teoksen viimeisimmässä painoksessa, mutta muunnelmin.

Ranskalaiset saapuivat ensin liittolaisina ja sitten miehittäjinä. Madridin kansa nousi estääkseen vauvojen poisviemisen, ja koko Espanja tarttui aseisiin valloittajaa vastaan, ja meillä oli itsenäisyyssota, ensimmäinen kansallinen sota, jossa koko maa oli yksimielinen, taistelu, jolla oli kauheat seuraukset kaikilla elämänalueilla, paitsi tuolla halveksittavalla Felon-kuninkaalla, Ferdinand VII 'Choricerolla', joka onnitteli Napoleonia hänen voitoistaan köyhiä alamaisiaan vastaan, jotka kutsuivat häntä, ainakin aluksi, Ferdinand Desireeksi. Espanjalaisparat!

Ranskalaiset kärsivät etelään etenemisessään ensimmäisen tappionsa Bailénin taistelussa vuonna 1808. Kuvernööri Teodoro Reding Malagan vapaaehtoisten johdossa kunnostautui tuossa taistelussa. Voitto kohotti entisestään kaupunkia, joka oli heti ensimmäisestä hetkestä lähtien tarttunut aseisiin täynnä intoa. Vuotta myöhemmin tämä innostus uusiutui itsemurhaiskuna, kun he saivat kuulla, että paremmin valmistautuneet ranskalaiset olivat palaamassa etelään valloittaakseen sen. 

Oli varmaa, että gabachot (fransmannit) saavuttaisivat kaupungin, ja kaksi kantaa törmäsivät toisiinsa, kun oli päätettävä, mitä tälle uhkalle oli tehtävä. Ne, joilla oli jalat maassa, kannattivat antautumista, mutta ylhäisimmät patriootit, jotka luultavasti muistivat Bailénin, kannattivat vastarintaa. Näkyviä päämiehiä olivat kapusiinipappi Francisco Berrocal, joka oli aina ollut sotaisa papisto, everstiluutnantti Vicente Abello ja kolme San Millánin veljestä, Bernardo, José ja Rafael. He määräsivät itsensä viranomaisten alaisuuteen ja lähtivät siellä suurella moraalilla vihollisen kimppuun mittaamatta tai punnitsematta todellisuutta, että tästä puusta heistä tuli sankareita, joista kansa myöhemmin lauloi romansseissa.

Kenraali Horacio Sebastianin komennossa oleva Ranskan armeijan neljäs armeijakunta miehitti Antequeran, ja Boca del Asnon linnakkeessa 5. helmikuuta noin kello kaksi iltapäivällä käydyn tuloksettoman kahakan jälkeen Antequeran tien puolustajat joutuivat Teatinosin korkeudella kohtaamaan veteraaniarmeijan, johon kuului myös taistelukuntoisia puolalaisia peitsimiehiä. Abello pakeni kuin kani ja Sebastiani tunkeutui kaupunkiin, joka joutui ryöstösaaliiksi ja pysyi miehitettynä 28. elokuuta 1812 asti, jolloin kenraali Ballesterosin joukot astuivat sisään. Se siitä historiallisesta kontekstista, ja tästä eteenpäin kielen historiaa yhdellä sen mielikuvituksellisimmista tasoista, kielen leksikaalisella tasolla, joka tässä tapauksessa viittaa Malagalle tyypillisenä pidettyyn sanaan, termiin ”merdellón”. Kansanomaisen etymologian mukaan, joka on kirjattu johonkin sanakirjaan tai sanastoon? oletettujen malagualaisten sanakirjojen mukaan, ranskalaiset kuvailisivat kaupungin asukkaita nimellä ”merde de gens”, (mierda de gente, paskakansa) ja täältä on helppo päätyä analysoimaamme sanaan. Se on hyvin epätodennäköinen tai pikemminkin mahdoton, koska se on rakenne, joka ei ole tavanomainen gallialaisessa kielessä, sillä tavanomainen rakenne on ”gens de merde”, eikä sillä ole sitä merkitystä, jonka näen hetken kuluttua, vaan se tarkoittaa arvotonta sosiaalista ryhmää.

Toisaalta sana esiintyy jo Diccionario de Autoridades -teoksen neljännessä niteessä (1734) ilman alueellista määrittelyä, mutta yleiskäyttöarvolla, joka säilyy myös akateemisen teoksen viimeisimmässä painoksessa, tosin muunnelmin, sillä vuoden 1992 painoksessa sanan etymologia on arkaistisen italian ”merdellone”, ”merdoso”, ja määritelmä on ”palvelija tai piika, joka palvelee huolimattomasti”. Viranomaiset määrittelevät ”merdellón-na” adjektiiviksi, joka on ”tuttu ja matala ääni, jolla epäsiististi palvelevaa palvelijaa tai piikaa moititaan”. Latinankielinen vastine on ”spurcus”, joka on myös adjektiivi ja jonka ensimmäinen merkitys on ”likainen, tahrainen, epäpuhdas, ällöttävä”. Se on sukua sanalle 'merdoso/a', joka määritellään ”likainen, likainen ja täynnä paskaa, jonka äänestä se on muodostettu”. Se on sana, joka esiintyy Nebrijassa ja Padre Alcalassa. Auktoriteettina käytetään sananlaskua: ”Madre piadosa, criía hija merdosa” (hellä äiti kasvattaa paskan tyttären).

Esteban de Terrerosin ”Diccionario Castellano” vuodelta 1787, jossa sana käännetään suoraan latinasta sanalla ”puerco, desaseado” (possu, sotkuinen), ei ole usein mainittu. María Moliner toistaa määritelmän, ja Corominas johtaa termin ”mierda” latinankielisestä sanasta ”merda”. Manuel Seco tarjoaa kaksi merkitystä, palvelijan merkityksen Celan esimerkin avulla ja merkityksen laajentamisen viittaamalla likaisiin ja pesemättömiin ihmisiin yleensä Galan esimerkin avulla. Mahdollisesti sana, kuten ”hortera”, joka oli ”mancebo de ciertas tiendas de mercader” ja jota laajennettiin merkitykseksi ”vulgar y de mal gusto”, laajennettiin mielestäni viittaamaan ”persona ordinaria y grosera en el carácter, de mal gusto, con independencia de clase social y nivel económico” (henkilö, joka on luonteeltaan huonokäytöksinen ja karkea, huonomaineinen, yhteiskuntaluokasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta). Se ei koske ainoastaan Málagaa, mutta täällä se koetaan omaksi, mutta se on toinen tarina.

https://www.diariosur.es/20100208/local/malaga/doscientos-anos-merdellon-201002081856.html

Merdellón tai kärsiikö keskiverto málagalainen, jolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, häntä vastaan suunnatusta mustamaalauskampanjasta ja huonosta imagosta

Kärsiikö keskiverto málagalainen, jolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, häntä vastaan suunnatusta mustamaalauskampanjasta, huonosta imagosta, joka on tietoisesti luotu, jotta matkailijoihin vaihtaminen olisi vähemmän traumaattista?

Yksi syy siihen, miksi jokaisen syyskuun saapuminen on mukavaa, on lämpötilojen laskun lisäksi (tuskin havaittavissa, mutta se on hyvä), vetäytyminen, jonka monet vähemmän onnekkaat sosiaaliset käyttäytymiset näyttävät kokevan. Kesä, varmasti lomien tarjoaman rentoutumisen vuoksi, suosii ei-toivotun käyttäytymisen lisääntymistä, itsevastuun laiminlyöntiä, joka säilyy (ainakin) muiden ajan kustannuksella, yleisen tien hyödyntämistä, huonoja tapoja supermarketin kassajonossa, matkapuhelimet, joiden äänenvoimakkuus nousee pilviin missä tahansa yhteydessä,  Vihamielinen kieltäytyminen vastaamasta, kun joku tervehtii tai ratkaisee kiitollisuuden arvoisen eleen. Mitä kuumempi lämpö on ja kun vastaavasti sitä vähemmän ulkoisten arvioijien hiusristikossa sinun täytyy laiduntaa, huomio sokeutuu kuin eläin, joka horrostuu, ja jos joku ylittää polkumme samalla jalkakäytävällä, parasta, mitä he voivat tehdä, on vaihtaa jalkakäytävää. 

Niiden päivittäisten askareiden palauttaminen, joilla enemmän tai vähemmän ansaitsemme elantomme tai menetämme sen, näyttää tuhlaavan vähimmäisvarovaisuutta, jota yleensä käytetään toisen sivuuttamiseen, olettaen, että on suositeltavaa olla tekemättä naapurin elämää liian mahdottomaksi pelkästään siitä syystä, että huomenna saatat olla se, joka tarvitsee ja vaatii hänen huomiotaan. Lyhyesti sanottuna kaikki tämä tarkoittaa sitä, että kesällä puuttuu enemmän hyviä tapoja ja että jos ilmastonmuutos vaikeuttaa kaikkea, voimme myös syyttää sitä siitä, että niin monet ihmiset kulkevat ympäriinsä kuin zombit välittämättä hittoakaan ensimmäisen ohikulkijan välittömästä kohtalosta; Joka tapauksessa on huomattava, että jos olisi kesä ympäri vuoden, mikä ilmaston profeettojen mukaan tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, joutuisimme kokemaan saman kohtalon kuin Münsterin anabaptistit.

Käytöstavat, älkää uskoko sitä, ovat tärkeitä ja muodostavat paljon enemmän kuin esteettisen päähänpiston: niitä olisi pidettävä ensimmäisen asteen poliittisena kysymyksenä, varsinkin nyt, kun poliittinen luokka osoittaa vähiten tunnontuskia niistä eroon pääsemisessä. Ralph Waldo Emerson on jo selvästi ilmaissut pitävänsä parempana valtion vihollista, jolla on riittävät käytöstavat, kuin vakuuttunutta demokraattia, jolta ne puuttuvat, kun on kyse pöydän ja pöytäliinan jakamisesta, ja osa siitä on jäljellä. Tosiasia on, että muutama päivä sitten portaali Preply, jonka olemassaolo oli minulle tuntematon tämän uutisen ilmestymiseen asti, julkaisi valtakunnallisesti tehdyn tutkimuksen tulokset, joissa Malaga näyttää kahdeksanneksi huonoimmin käyttäytyvältä kaupungilta yhdeksäntoista Espanjan pääkaupungin otoksessa. Siitäs sait.

Kohteliaisutta mitattaessa huomioon otettavat muuttujat (ymmärretään sosiaaliseksi käyttäytymiseksi) ovat ennustettavissa: niiden on liityttävä pohjimmiltaan matkapuhelimen käyttöön julkisesti, vastaukseen kaikkiin vaatimuksiin, syntyvään meluun, jonojen ohittamiseen, asenteeseen ratissa, perustavanlaatuisimpaan kohteliaisuuteen ja vinkkeihin lähetetty. Joten, no, lukee tällaisia asioita, eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin päätellä, että Málagan ihmisillä on paljon opittavaa kohteliaisuudesta. Ajatellaan laitapuolen nuorisoa, jotka kulkevat Carreterían ympäri skoottereillaan täydellä kaasulla vaper käsissään ja välittämättä paljon törmäysriskistä ensimmäisen varomattoman henkilön kanssa, joka ilmestyy, ja lyhyesti sanottuna ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä kyseinen tutkimus, jos, riippumatta siitä, kuinka kovasti yritämme,  se ei ole mahdollista. Mutta ei ole paljon ystävällisempiä ihmisiä, jotka jättävät autonsa päivästä toiseen pysäköityinä alueille, jotka ovat yksinomaan jalankulkijoiden käytössä samalta kadulta kärsimättä ilmeisesti nuhtelua. Joka tapauksessa on syytä huomata Málagan merdellónin (roskasakin), chungon (pahiksien), kovaäänisen, aggressiivisen, ruuvin ja vähemmän viljellyn myytin kestävyys kuin kipsikissa. Tiedäthän, tuo rakastettava quinqui (narkkari), hyvin Málagalainen, hyvin paljon Neitsyensä palvoja (uskonnollisessa mielessä), joka osallistuu kaikkiin kiistoihin, joita hän voi ja joka yrittää ansaita mahdottoman kunnioituksen luotettavalla marinoidun kissahain naamanlukemalla. En epäile arkkityypin pätevyyttä, mutta on myös totta, että korvaamattomista liittolaisista ei ole ollut puutetta, kuten se valtuutettu, joka puhui tytöistä, jotka menivät Ferialle pikkuhousut käsissään. Asia on, että viime vuosina on ollut tämän tyyppisiä raportteja, jotka ovat peräisin lähteistä, joista olimme tuskin kuulleet (toivottavasti - se on toivottavasti), jotka päivittävät Merdellonan leiman syntyperäisestä Málagalaisesta, vähän luotettavasta henkilöstä, jota tulisi välttää liiketoiminnassa ja jolle on aina parempi olla vuokraamatta asuntoa. Kyllä sinä tiedät.

Ja en tiedä mitä mieltä olet, mutta vain muutama viikko sitten, ohikiitävällä lomalla Madridiin, löysin toistetun jokaisen käyttäytymisen, jonka kysely sisältää huonojen tapojen rekistereissä. Mutta voin sanoa täsmälleen saman Valenciasta, Barcelonasta, Cáceresista, Sevillasta, Murciasta, Toledosta, Zaragozasta ja Ávilasta (no, ei Ávila, totuus on, etten ole tavannut parempikäytöksisiä ihmisiä elämässäni). On olemassa vielä merkittävämpi kestävyys kuin merdellónilla: väsyttävän manian yhdistää moraalinen käyttäytyminen ja kansalliset tai jopa paikalliset alueet, ikään kuin syntyminen paikassa, joka ehdollistaisi sinut sanomaan "kiitos" useammin tai harvemmin. Kaikilla on ongelmansa, kuten Don Quijote sanoisi. Selvä, kukaan ei voita meitä Merdellonessa, mutta eikö tämä kielteinen kampanja, tämä jo niin oletettu huono kuva, vahvista syntyperäisen alempaa poliittista harkintaa Málagassa vierailijaa kohtaan?

Eikö jotenkin vihjata, että emme myöskään ansaitse paljon, että on parempi laittaa toivomme turistiin tai digitaaliseen nomadiin, paljon sivistyneempään ja hienompaan, tai tästä ei tule mitään? Eikö ole olemassa tiettyä itsepintaista vetoamista korkeimpaan koulutustasoon paikallisten keskuudessa avaimena kodin löytämiseen, sen hyväksymistä, että täällä meitä on enemmän kuin viitosen keskiarvoa? Jos, kuten on asianlaita, kyse on siitä, että väestö kasvaa asuinmatkailun eri muotojen mukaisesti, kun taas paikallinen heimo pakotetaan ottamaan haltuunsa Villadiegon tavat, tällainen häpeä johtuu siitä, että sitä ei ole menetetty: niin paljon ei ole menetetty. Jos meidän on korvattava Málagalaiset, tehdään se oikein, kuten katoliset hallitsijat. Tarkemmin tarkasteltuna tällaisella inholla, jonka Malagan syntyperäinen tunnustaa itselleen, on hauskaa. Samaan aikaan keinottelijat taputtavat käpäliään innoissaan.

https://www.malagahoy.es/malaga/malaga-apologia-merdellon_0_2002342671.html