Sana Merdellón esiintyy jo Diccionario de Autoridades -teoksen neljännessä niteessä (1734) ilman alueellista määrittelyä, mutta sillä on yleinen käyttöarvo, joka on säilytetty akateemisen teoksen viimeisimmässä painoksessa, mutta muunnelmin.
Ranskalaiset saapuivat ensin liittolaisina ja sitten miehittäjinä. Madridin kansa nousi estääkseen vauvojen poisviemisen, ja koko Espanja tarttui aseisiin valloittajaa vastaan, ja meillä oli itsenäisyyssota, ensimmäinen kansallinen sota, jossa koko maa oli yksimielinen, taistelu, jolla oli kauheat seuraukset kaikilla elämänalueilla, paitsi tuolla halveksittavalla Felon-kuninkaalla, Ferdinand VII 'Choricerolla', joka onnitteli Napoleonia hänen voitoistaan köyhiä alamaisiaan vastaan, jotka kutsuivat häntä, ainakin aluksi, Ferdinand Desireeksi. Espanjalaisparat!
Ranskalaiset kärsivät etelään etenemisessään ensimmäisen tappionsa Bailénin taistelussa vuonna 1808. Kuvernööri Teodoro Reding Malagan vapaaehtoisten johdossa kunnostautui tuossa taistelussa. Voitto kohotti entisestään kaupunkia, joka oli heti ensimmäisestä hetkestä lähtien tarttunut aseisiin täynnä intoa. Vuotta myöhemmin tämä innostus uusiutui itsemurhaiskuna, kun he saivat kuulla, että paremmin valmistautuneet ranskalaiset olivat palaamassa etelään valloittaakseen sen.
Oli varmaa, että gabachot (fransmannit) saavuttaisivat kaupungin, ja kaksi kantaa törmäsivät toisiinsa, kun oli päätettävä, mitä tälle uhkalle oli tehtävä. Ne, joilla oli jalat maassa, kannattivat antautumista, mutta ylhäisimmät patriootit, jotka luultavasti muistivat Bailénin, kannattivat vastarintaa. Näkyviä päämiehiä olivat kapusiinipappi Francisco Berrocal, joka oli aina ollut sotaisa papisto, everstiluutnantti Vicente Abello ja kolme San Millánin veljestä, Bernardo, José ja Rafael. He määräsivät itsensä viranomaisten alaisuuteen ja lähtivät siellä suurella moraalilla vihollisen kimppuun mittaamatta tai punnitsematta todellisuutta, että tästä puusta heistä tuli sankareita, joista kansa myöhemmin lauloi romansseissa.
Kenraali Horacio Sebastianin komennossa oleva Ranskan armeijan neljäs armeijakunta miehitti Antequeran, ja Boca del Asnon linnakkeessa 5. helmikuuta noin kello kaksi iltapäivällä käydyn tuloksettoman kahakan jälkeen Antequeran tien puolustajat joutuivat Teatinosin korkeudella kohtaamaan veteraaniarmeijan, johon kuului myös taistelukuntoisia puolalaisia peitsimiehiä. Abello pakeni kuin kani ja Sebastiani tunkeutui kaupunkiin, joka joutui ryöstösaaliiksi ja pysyi miehitettynä 28. elokuuta 1812 asti, jolloin kenraali Ballesterosin joukot astuivat sisään. Se siitä historiallisesta kontekstista, ja tästä eteenpäin kielen historiaa yhdellä sen mielikuvituksellisimmista tasoista, kielen leksikaalisella tasolla, joka tässä tapauksessa viittaa Malagalle tyypillisenä pidettyyn sanaan, termiin ”merdellón”. Kansanomaisen etymologian mukaan, joka on kirjattu johonkin sanakirjaan tai sanastoon? oletettujen malagualaisten sanakirjojen mukaan, ranskalaiset kuvailisivat kaupungin asukkaita nimellä ”merde de gens”, (mierda de gente, paskakansa) ja täältä on helppo päätyä analysoimaamme sanaan. Se on hyvin epätodennäköinen tai pikemminkin mahdoton, koska se on rakenne, joka ei ole tavanomainen gallialaisessa kielessä, sillä tavanomainen rakenne on ”gens de merde”, eikä sillä ole sitä merkitystä, jonka näen hetken kuluttua, vaan se tarkoittaa arvotonta sosiaalista ryhmää.
Toisaalta sana esiintyy jo Diccionario de Autoridades -teoksen neljännessä niteessä (1734) ilman alueellista määrittelyä, mutta yleiskäyttöarvolla, joka säilyy myös akateemisen teoksen viimeisimmässä painoksessa, tosin muunnelmin, sillä vuoden 1992 painoksessa sanan etymologia on arkaistisen italian ”merdellone”, ”merdoso”, ja määritelmä on ”palvelija tai piika, joka palvelee huolimattomasti”. Viranomaiset määrittelevät ”merdellón-na” adjektiiviksi, joka on ”tuttu ja matala ääni, jolla epäsiististi palvelevaa palvelijaa tai piikaa moititaan”. Latinankielinen vastine on ”spurcus”, joka on myös adjektiivi ja jonka ensimmäinen merkitys on ”likainen, tahrainen, epäpuhdas, ällöttävä”. Se on sukua sanalle 'merdoso/a', joka määritellään ”likainen, likainen ja täynnä paskaa, jonka äänestä se on muodostettu”. Se on sana, joka esiintyy Nebrijassa ja Padre Alcalassa. Auktoriteettina käytetään sananlaskua: ”Madre piadosa, criía hija merdosa” (hellä äiti kasvattaa paskan tyttären).
Esteban de Terrerosin ”Diccionario Castellano” vuodelta 1787, jossa sana käännetään suoraan latinasta sanalla ”puerco, desaseado” (possu, sotkuinen), ei ole usein mainittu. María Moliner toistaa määritelmän, ja Corominas johtaa termin ”mierda” latinankielisestä sanasta ”merda”. Manuel Seco tarjoaa kaksi merkitystä, palvelijan merkityksen Celan esimerkin avulla ja merkityksen laajentamisen viittaamalla likaisiin ja pesemättömiin ihmisiin yleensä Galan esimerkin avulla. Mahdollisesti sana, kuten ”hortera”, joka oli ”mancebo de ciertas tiendas de mercader” ja jota laajennettiin merkitykseksi ”vulgar y de mal gusto”, laajennettiin mielestäni viittaamaan ”persona ordinaria y grosera en el carácter, de mal gusto, con independencia de clase social y nivel económico” (henkilö, joka on luonteeltaan huonokäytöksinen ja karkea, huonomaineinen, yhteiskuntaluokasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta). Se ei koske ainoastaan Málagaa, mutta täällä se koetaan omaksi, mutta se on toinen tarina.
https://www.diariosur.es/20100208/local/malaga/doscientos-anos-merdellon-201002081856.html
