Espanjan 45000 juutalaisen hienovarainen elämä

Artikkeli on julkaistu alunperin 22.10.2023.

ESPANJASSA ASUVIEN 45 000 JUUTALAISEN HIENOVARAINEN ELÄMÄ

Juutalaisyhteisö on nykyään integroitunut maahan, josta heidät karkotettiin vuonna 1492. Tosin he kokevat antisemitismin nousevan uudelleen esiin aina, kun Israel joutuu konfliktiin. Nykyään he mieluummin piiloutuvat pelosta.

Chamberín "kosher"-lihakaupassa he piiloutuvat heti, kun he näkevät jonkun, jolla on lehdistökortti, astuvan sisään. Ei haastatteluja, eikä varsinkaan, jos he joutuvat kertomaan nimensä ja ottamaan valokuvan. Jopa virallisten ryhmien kautta he viittaavat tavallisiin tiedottajiin: "Emme uskalla edes kysyä omilta ihmisiltämme". Juutalaisyhteisölle tyypillinen hienotunteisuus on muuttunut Espanjassa asuvien 45 000 juutalaisen kohdalla peloksi tulla erotetuksi. Etenkin keskiviikkoillasta lähtien, kun Melillan synagogassa sattui välikohtauksia, joka on aina ollut heidän mukaansa kuin "pieni Jerusalem, esimerkki rinnakkaiselosta".

Hyökkäys sattuu erityisesti siksi, että se on paikka, jonne ensimmäinen synagoga tai ensimmäinen hautausmaa rakennettiin rajojemme sisäpuolelle juutalaisten paluun jälkeen. Mordejay Guahnich, autonomisen kaupungin juutalaisyhteisön puheenjohtaja, kertoo ylpeänä: "Melilla oli myös silta takaisin Sepharadiin vuonna 1492 tapahtuneen karkotuksemme jälkeen". Se, mitä siellä tapahtui, ei kuitenkaan ole yksittäistapaus. Myös Espanjan juutalaisyhteisöjen liitto (FCJE) huomauttaa, että viime päivinä joidenkin perheiden ovissa on ollut Daavidin tähdellä varustettuja graffiteja, mikä on harvinaista maassamme.

Sisäministeriö kirjasi viime vuonna vain kolmetoista antisemitististä viharikosta. EU:n tietojen mukaan 50 prosenttia eurooppalaisista pitää antisemitismiä ongelmana, mutta vain 22 prosenttia espanjalaisista. Minnesotan yliopiston holokaustitutkimuskeskuksen johtajana toiminut ja CSIC:n antropologian laitoksen tutkijana työskentelevä Alejandro Baer uskoo, että Espanjassa vallitsee suuri paradoksi: "Euroopassa juutalaisvastaiset teot ovat jatkuvia, kun taas täällä ne ovat vähäisiä, vähemmistönä. Suuret ennakkoluulot voidaan selittää sillä, että väestöllä ei ole tietoa itse antisemitismistä ja juutalaisesta kulttuurista.

Vajaat 80 synagogaa eri puolilla maata osoittaa, että kyseessä on pieni yhteisö verrattuna esimerkiksi Ranskaan, jossa on noin 450 synagogaa ja 700 000 jäsentä. Espanjan kansalaisuuden omaavat juutalaiset ovat keskittyneet suuriin asutuskeskuksiin - pääasiassa Madridiin ja Barcelonaan - sekä niemimaan kaakkoisosaan. Mutta mistä he ovat kotoisin? Lähes viisi vuosisataa kestäneen heprealaisten poissaolon jälkeen Espanjaan "palanneet" perheet tulivat enimmäkseen Espanjan protektoraatista Marokosta, ja nyt Francon kuoleman jälkeen demokratiassa joidenkin Latinalaisen Amerikan maiden taloudelliset ja poliittiset kriisit ajoivat monet palaamaan Sepharadiinsa. FCJE kertookin tälle lehdelle, että arviolta lähes puolet maailman juutalaisväestöstä on sefardeja eli alun perin Espanjasta kotoisin olevia. Tämä oli yksi syy siihen, että vuonna 2015 juutalaiset, joilla on tätä syntyperää, saivat hakea Espanjan kansalaisuutta. Lainsäädännöllä on pyritty edistämään sellaisen kansan integroitumista, joka tuntee itsensä uhatuksi joka kerta, kun arabien ja Israelin välinen konflikti herää henkiin. Lauantaista 7. lokakuuta lähtien tämä pelko on palannut.

www.abc.es/internacional/discreta-vida-45000-judios-viven-espana-20231022202857-nt.html

Juutalaiset viettivät satoja vuosia sitten kristinuskoa vanhempaa hanukkaa Toledossa

 Sefardit juhlivat hanukkaa, joka on valojen juhla ja joka on joulua vanhempi, vuosisatoja sitten Toledossa.  Vaikka se ei ole verrattavissa kristilliseen juhlaan muodoltaan eikä tarkoitukseltaan, juutalaisyhteisö juhlii sitä perheellisessä ilmapiirissä, syömällä makeisia, soittamalla perinteistä musiikkia ja antamalla lahjoja lapsille.

500 vuotta sitten Toledon kaupungin kaduilla ei ollut nykyisiä jouluvaloja, mutta juutalaiskortteli olisi valaistu kynttilöillä, jotka oli asetettu talojen ikkunoihin hanukan kunniaksi. Sefardit juhlivat jo tätä juhlaa, joka on vanhempi kuin joulu ja jonka kanssa se ei ole vertailukelpoinen, vaikka gastronomia, musiikki ja perheilmapiiri ovatkin molemmissa tärkeitä.

"Ajallinen yhteensattuma on olemassa, ja molemmissa käytetään valoa symbolina, mutta rinnakkaisuutta ei ole. Hanukan juuret ovat lähes 200 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, joka varmasti juhli sitä", selittää Sefarad-Israel-keskuksen kulttuurijohtaja Esther Bendahan. Se on järjestö, joka tekee tällä hetkellä yhteistyötä useiden maan kaupunkien, kuten Madridin, Segovian ja Toledon, kanssa järjestäessään toimintaa, joka liittyy myös valojen juhlaan.

Kuten monilla juutalaisilla juhlapäivillä, myös hanukalla on sekä historiallinen että uskonnollinen ulottuvuus. Bendahan selittää, että yhtäältä juhlalla muistetaan makkabealaisten voittoa kuningas Antiokhos IV:stä, joka "pyrki hävittämään juutalaisen uskonnon", ja näin ollen itsenäisyyttä hellenistisestä vallasta. Toisaalta se juhlistaa Jerusalemin toisen temppelin uudelleen avaamista - tapahtuma, joka selittää myös termin Chanukah merkityksen, joka tarkoittaa "vihkimistä" - joka pystytettiin uudelleen juutalaisten uskonnolliseksi pilariksi tuhoutumisen jälkeen.

"Kun hän menee vihkimään temppeliä, he näkevät, ettei öljyä ole tarpeeksi kynttilänjalkaan, jossa seitsemän kynttilää piti aina sytyttää. Öljyä riittää vain yhdeksi päiväksi, ja he lähtevät etsimään öljyä, mutta kynttelikkö pysyi palavana kahdeksan päivää, niin kauan kuin sen tuominen kesti. Se on kuin symbolinen ihme, joka edustaa valon voittoa, Jumalan läsnäoloa", Bendahan kuvailee juhlapäivän alkuperää.

Päivämäärät ja perinteet.

Hanukkaa juhlitaan Kislevissä, joka on nykyaikaisen heprealaisen kalenterin kolmas kuukausi ja joka vastaa gregoriaanisen kalenterin marras- ja joulukuun kuukausia vuodesta riippuen. Vuonna 2022 juhlat järjestetään 18.-26. joulukuuta. Ensimmäisenä päivänä sytytetään kaksi kynttilää, "se, joka edustaa jokapäiväistä valoa, ja se, joka tekee ihmeen", joka asetetaan kynttilän keskelle, ja joka seuraavana päivänä sytytetään toinen kynttilä.

Näiden kahdeksan päivän aikana on perinteistä syödä tyypillisiä juutalaisia paistettuja ruokia, kuten latkes, kosher churroja, piirakoita, munkkeja, sienikakkuja ja paistinpannumakeiset. Juhlassa lauletaan myös erityisiä lauluja, kuten Maoz Tzur, ja lapsille jaetaan lahjoja tai pelataan dreideliä, nelisivuista pyörivää pöytää, joka joidenkin rabbien mielestä liittyy Israelin neljään historialliseen maanpakolaisuuteen.

Sefarad-Israel keskuksen kulttuurijohtajalle on "hyvä uutinen", että tätä juhlaa aletaan jälleen edistää joissakin sefardien edustavimmissa kaupungeissa ja että siitä voi tulla "perinne, joka on ollut olemassa jo aiemmin sen omassa historiassa". "Todennäköisesti Toledon kadut valaistaisiin ikkunoissa, jotta festivaali välittyisi muualle maailmaan", hän huomauttaa.

"Se on ele, joka kertoo avoimista kaupungeista, joissa kaikki osallistuvat ja kertovat omista näkemyksistään. Sen juhliminen yhdessä on tapa palata siihen avoimeen Toledoon, johon kaikki mahtuivat", Bendahan korostaa ja muistuttaa, että "on monia perinteitä", joita pidetään yllä vielä nykyäänkin ja jotka "liittyvät juutalaisyhteisöön". "Esimerkiksi marsipaani, joka valmistetaan ilman eläinrasvaa ja sokerilla, on saanut alkunsa tästä rinnakkaiselosta", hän huomauttaa.

Sefardien menneisyyden uudelleen kohtaaminen.

Toledossa vietetään Chanukaa yhteistyössä ja tuella Sefardimuseon ja Toledon kaupunginvaltuuston kanssa, jotka ovat järjestäneet yhdessä muiden tahojen kanssa erilaisia aktiviteetteja Sefardiviikon juhlistamiseksi, joka on ensimmäinen vuosi, jolloin sitä vietetään samaan aikaan Hanukan kanssa. Työllisyydestä ja eurooppalaisista rahastoista vastaava kaupunginvaltuutettu Francisco Rueda korostaa, että Toledon Hanukan keskeinen tapahtuma tapahtuu El Tránsiton synagogassa, jossa tänä sunnuntaina 18. päivä sytytetään ensimmäinen kynttilä Espanjassa asuvan juutalaisyhteisön laajalla osallistumisella.

"Se oli yleinen ehdottomasti Toledolainen juhla sefardien kodeissa. Ajatuksena on ottaa se takaisin ja luoda uudelleen yhteys menneisyyteemme", Rueda toteaa tälle lehdelle, joka muistuttaa, että viime vuoden juhlat olivat "hyvin tunteikkaat", koska siellä oli sefardilaulaja, joka muisteli, että hänen perheensä oli asunut Toledossa ja "lähtenyt pois Corral de Don Diegon mellakoiden jälkeen". "On todennäköistä, että hänen esi-isänsä olisivat tehneet samanlaisen teon - ja he olisivat olleet Samuel ha-Levin synagogassa", pormestari huomauttaa.

Tällä viikolla Toledossa pidettiin myös Red de Juderías de España -järjestön kokous. Caminos de Sefarad", johon kuuluu 21 kaupunkia. Rueda huomauttaa, että kaupunki pyrkii myös "identiteettiin ja matkailuun", sillä Toledo on "juutalaisten Jerusalem lännessä". "Haluamme antaa sille loistetta ja nostaa sen esille", hän korostaa viitaten järjestettyihin aktiviteetteihin, kuten konsertteihin, israelilaiseen elokuvasarjaan tai opastettuihin kierroksiin synagogissa ja Kastilian-La Manchan pääkaupungin juutalaiskorttelissa.

"Sephardit eivät ole menneisyyden kansaa. Ne tuottavat edelleen musiikkia, tanssia, elokuvaa? Haluamme vahvistaa tätä Toledon sefardiviikkoa", pormestari korostaa tätä juhlaa, jossa sefardimuseolla on keskeinen rooli, sillä se on mukana koko vuoden ajan toteuttamassa juutalaiseen kulttuuriin keskittyviä ja myös lapsille suunnattuja aktiviteetteja, kuten perheelle suunnattua tarinankerrontaa "Se ei ole joulu, vaan hanukka!".

Sefardimuseon johtaja Carmen Álvarez korostaa "uteliaisuutta, joka herättää tämän juutalaisen kulttuurin oppimisen", minkä vuoksi he toivovat, että hanukan ja sefardiviikon juhlinnasta "tulee vakaa tapaaminen" ja että "juutalaiskortteli tunnistetaan osana kaupungin keskeistä kulttuuritilaa". Hänen mielestään "Toledo ei olisi Toledo ilman tätä perintöä".

https://www.eldiario.es/castilla-la-mancha/cultura/januca-fiesta-luces-sefardies-celebraban-siglos-toledo-antigua-navidad_1_9794950.html