Reilu kuukausi sitten eräs julkisen television ohjelma valitsi neurotieteilijä Santiago Ramón y Cajalin historian parhaaksi espanjalaiseksi ennen runoilija Federico García Lorcaa, kirjailija Miguel de Cervantesia ja kuningatar Isabellaa. Kuitenkin vain 8 prosenttia espanjalaisista pitää Cajalia yhtenä maailmanhistorian kolmesta parhaasta tutkijasta, ilmenee BBVA-säätiön tekemästä tutkimuksesta, joka koskee tieteellistä kulttuuria 18 Euroopan maassa, Yhdysvalloissa, Israelissa ja Turkissa. Espanjalaiset vastaajat mainitsivat saksalaisen Albert Einsteinin (48 %), ranskalaisen Marie Curien (25 %), brittiläisen Isaac Newtonin (22 %), espanjalais-amerikkalaisen lääkärin Severo Ochoan (11 %) ja brittiläisen Charles Darwinin (9 %) ennen Cajalia ja biokemisti Margarita Salasia (8 %).
Eurooppalaiset taas eivät epäröi asettaa suurimpia kansallisia hahmojaan etusijalle. Kun ranskalaisilta kysyttiin historian tärkeimmistä tiedemiehistä, he mainitsivat esimerkiksi Louis Pasteurin (36 %) ja Marie Curien (33 %), italialaiset Galileo Galilein (25 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa Isaac Newtonin (33 %) ja Charles Darwinin (19 %).
Zaragozassa vuonna 2020 järjestettävän suuren Cajal-näyttelyn kuraattori Alberto J. Schuhmacher pahoitteli, että "osaa tiedeyhteisöstä, Cajal-faneja ja Cajal-tutkijoita lukuun ottamatta Don Santiagon hahmo on tuntematon ja sivuutettu, vaikka hän on nimennyt katujen, aukioiden, koulutuskeskusten, sairaaloiden ja pysäkkien nimiä". Kansallinen tiedeyhteisö on jo vuosikymmeniä tuominnut hänen perintönsä väheksymisen, joka on viimeiset neljä vuotta ollut osittain esillä Madridin luonnontieteellisessä kansallismuseossa. Cajal osoitti, että ihmisen aivot ovat järjestäytyneet yksittäisiin soluihin, neuroneihin, ja sai siitä lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1906.
