Perustuslakituomioistuin on tehnyt päätöksen, joka merkitsee ensimmäistä kertaa demokratiassamme puuttumista parlamentin lainsäädäntöprosessiin ja sen lamaannuttamista

 Perustuslakituomioistuin on tehnyt päätöksen, joka merkitsee ensimmäistä kertaa demokratiassamme puuttumista parlamentin lainsäädäntöprosessiin ja sen lamaannuttamista. Kyseessä on erittäin vakava päätös, joka saattaa kyseenalaistaa koko perustulaki istuimen uskottavuuden ja riippumattomuuden. Ennen kaikkea se kyseenalaistaa lainsäätäjän riippumattomuuden ja loukkaamattomuuden sekä vallanjaon. Parlamentaarisen prosessin halvaantuminen on yhtä vakava ja epätavallinen asia meidän demokratiassamme kuin ympäröivissä demokraattisissa järjestelmissä. Tämä ei vähennä sitä, että erittäin vakavissa olosuhteissa se voitaisiin hyväksyä, mutta tällaisia olosuhteita ei ole missään nimessä olemassa.

Aluksi on todettava, että Partido Popularin poliittisen osallistumisoikeuden mahdollinen loukkaaminen - joka oletettavasti johtuu siitä, että se ei pysty muuttamaan perustuslakia ja tuomarineuvostoa koskevaa tarkistusta (vaikka se ei ole edes sanonut, minkä tarkistuksen se olisi halunnut esittää, paitsi että se olisi vastustanut sitä kokonaisuudessaan, kuten se on tehnyt) - ei ole korjaamatonta, vaikka lainsäädäntöprosessia ei keskeytettäisikään. Korvaamattomuus on vain yksi keskeyttämisen edellytyksistä, eikä sitä ole, jos suoja hyväksytään ja jos se avaa tien uudelle muutoksenhaulle, joka lopulta johtaisi lain julistamiseen perustuslain vastaiseksi.

On paradoksaalista, että juuri tuomioistuin on itse aiheuttanut itselleen sellaista vahinkoa arvostukselle ja maineelle, jota ei ole ennen nähty perustuslakituomioistuimen historiassa. Se on itse aiheutettu, koska se on kiirehtinyt vastaamaan sellaisen puolueen pyyntöihin puuttua lainsäätäjän työhön, joka on rikkonut perustuslakia neljän vuoden ajan ja joka on ratkaiseva syy siihen, että on jätetty käsiteltäväksi tarkistus, jolla pyritään - vaikkakin epäasianmukaisesti - lopettamaan tällainen hyökkäys perustuslakia ja toimielinjärjestelmää vastaan.

Ei ole mitään sitä vastaan, että Partido Popularin kansanedustajien suoja-valitus hyväksytään, mutta on kaikki seikat vastaan, että varotoimenpiteet hyväksytään ottamatta huomioon ennalta varautuvaa suojelua koskevia lakeja, kuulematta osapuolia ja kongressia ja ottamatta huomioon, että muutoksen perimmäinen syy liittyy kaappaukseen, jota valittajapuolue on itse harjoittanut viimeisten neljän vuoden ajan oikeuslaitoksen yleisneuvostossa (CGPJ) ja jota se on nyt laajentamassa myös perustuslakioikeuteen.

Ensimmäinen esiin nostettava seikka on se, että kaksi tuomaria, jotka on erotettu, on itse osallistunut sen arviointiin, oliko aiheellista tehdä päätös heidän erottamisestaan, mikä on vastoin paitsi tuomioistuinkomission perinnettä myös vastoin oikeuslaitoksen järjestyslain säännöksiä ja yleistä oikeusperiaatetta, jonka mukaan "kukaan ei voi olla tuomari omassa asiassaan" ("nemo iudex in re sua"), joka on Justinianuksesta lähtien ollut kaiken oikeudellisen toiminnan ohjenuorana.

On epätavallista väittää, että nyt ei ole oikea hetki käsitellä varaumaa, koska varauman hakijat eivät ole vielä asianosaisia, vaikka heillä on vastaajan asema, koska keskustelun kohteena ovat heidän esittämänsä tarkistukset.

Kaksi tuomareista - mukaan luettuna perustuslakituomioistuimen nykyinen puheenjohtaja - eivät ole ainoastaan ylittäneet jo toimikauttaan, johon hallitus nimitti heidät aikanaan, vaan estävät nykyisen hallituksen muutama viikko sitten ehdottamien uusien tuomareiden nimittämistä sillä verukkeella, että se voi tulla voimaan vasta, kun CGPJ - jonka jäsenet eivät halua noudattaa perustuslakia, lakia ja heille asetettua määräaikaa - nimittää kaksi muuta tuomaria. Toisin sanoen vain silloin, kun CGPJ (jonka konservatiivinen enemmistö on estänyt), jonka olisi pitänyt erota neljä vuotta sitten ja joka kieltäytyy noudattamasta lakia, päättää tehdä niin.

Tätä perustellaan sillä, että perustuslain mukaan kolmannes kolmesta jäsenestä uusitaan kolmen vuoden välein ja että nimitys voidaan näin ollen tehdä vain, kun kaikki neljä on nimitetty (kaksi hallituksen ja kaksi CGPJ:n toimesta). Epäjohdonmukainen väite, koska unohdetaan, että CE:ssä todetaan myös, että hallitus nimittää kaksi tuomaria yhdeksäksi vuodeksi, joten jos yhdeksän vuoden annetaan kulua tietoisesti ja tarkoituksellisesti ilman, että hallituksen nimittämät uudet tuomarit pääsevät virkaan, perustuslakia rikotaan. TKK:n puheenjohtajan pitäisi kutsua täysistunto koolle tarkistamaan sopivuus, kun hallitus on jo nimittänyt kaksi, koska jos se ei riko perustuslakia, ei ole mitään tekosyytä odottaa, että kapinoiva CGPJ lähettää omansa, jolloin se suosii jatkuvaa rikkojaa sen sijaan, joka noudattaa perustuslakia. Näin pyhitetään puhtaasti muodollinen vaatimus, jonka mukaan kolmasosien on uudistettava edustajisto, ja unohdetaan sisällöllinen vaatimus, jonka mukaan eri hallinnonaloilla on oltava mahdollisuus nimittää ehdokkaansa yhdeksän vuoden välein, mikä kuvastaa näiden elinten edustamaa moniarvoisuutta. Tämä rohkaisee kapinaan ja perustuslain noudattamatta jättämiseen.

Tämän päätöksen ja eräiden muiden viimeaikaisten päätösten myötä TC:stä on tullut Parlamentin kolmas huone  (ylä, ala ja oikeuden huone) koska se ei enää perustele sitä, mikä olisi sen laillinen kyky valvoa kansalaisten edustajia, perustuslain tiukkaan soveltamiseen hienojen oikeudellisten perustelujen avulla. Sen päätökset perustuvat nyt siihen, että sen toimintaan siirretään systemaattisesti ja ilman riittäviä oikeudellisia perusteluja menneisyyden enemmistöjen ja vähemmistöjen pelin mukaisesti, mikä tekee perustuslaillisen toimivallan olemuksesta epäoikeutetun.

Viimeinen huomautus: tämän artikkelin kirjoittaja suhtautuu kriittisesti esitettyyn tarkistukseen, koska hänen mielestään se olisi pitänyt sisällyttää erilliseen ehdotukseen; hän suhtautuu kriittisesti myös kapinaa ja kavallusta koskeviin muutoksiin. Mutta tätä koskeva kritiikki on riippumaton siitä, että suhtautuisi paljon kriittisemmin johonkin perustuslakituomioistuimen päätökseen. Paljon enemmänkin, koska se vaikuttaa valtion perustavanlaatuisen toimielimen - yhteisön tuomioistuimen - toimintaan ja kokoonpanoon, jolle päätös on korjaamaton vahinko.

https://elpais.com/espana/2022-12-21/una-decision-insolita.html