Kaksi vuotta muistilain voimassaoloaikaa, eikä yhtään francolaista rikosta ole käsitelty: ”Teloittajien rankaisemattomuus ei ole päättynyt”.
Lain voimaantulon vuosipäivänä uhriryhmät pahoittelevat, ettei lain avulla ole voitu tutkia ihmisoikeusloukkauksia rikosoikeudenkäynneissä, ja vaativat, että DNA-pankin tai takavarikointilaskennan kaltaisten toimenpiteiden toteuttamisessa olisi oltava nopeampi.
Liian moni Espanjan aateliston, politiikan ja sosiaalisesti merkittävistä ja kuuluisista henkilöistä ja osa heidän jälkikasvustaan osallistuivat mielellään sortotoimiin ihmisia vastaan jotka eivät ajatelleet samoin kuin he eikä syy läheskään aina ollut vasemmistolaisuus. Näet heidät usein uutisissa ja juorulehtien sivuilla esimerkkikansalaisina. Monella on tuhansien ihmisten kärsimys ja kuolema kontollaan.
Muistaako kukaan kun Aurinkorannikolla, Valenciassa tai Mallorcalla elävä ihana vanhus paljastuikin 1980 luvulla natsien keskitysleirin päälliköksi? Päälliköksi joka oli allekirjoittanut ylpeästi kymmenien tuhansien juutalaisten kaasuttamisen omalla leirillään? Francon diktatuurin henkilöiden kanssa tapahtuu nykyään jotain saman tapaista: tappajat, sortajat, ilman oikeuden käyntiä vangitsijat ovat ihmisiä joiden kanssa sinä olet nauranut vitseille aina, ottanut oluen jos olet saapunut baarin tiskille samaan aikaan hänen kanssaan tai seurannut ja kannustanut samaa jalkapalloklubia ... Outo fiilis eikö totta? Heitä on kymmeniä tuhansia Espanjassa. Heistä ei puhuttu, heidät valkaistiin demokratian tultua voimaan ja muuttuivat rivikansalaisiksi ...
Tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka Francon diktatuurin rikollisia suojellaan: "Lokakuun 20. päivän 2022 jälkeen kulunut aika on auttanut ryhmiä vahvistamaan sen, mistä ne varoittivat jo lain käsittelyn aikana, vaikka koalitiohallitus vaati, että laki avaisi oven diktatuurin rikosten tuomitsemiselle: ”Se ei kuitenkaan poista esteitä, jotta niitä voitaisiin tutkia oikeudellisesti tai jotta diktatuurin aikana tehtyjen vakavien oikeuksien loukkausten selvittämisessä voitaisiin edistyä”, väittävät Amnesty International, CEAQUA, Iridia ja Sira, jotka ovat allekirjoittaneet yhteisen tiedonannon."
Järjestöjen mukaan uhrien ”viime vuosina” tekemien kidutusta, pakkokätkemistä tai laittomia teloituksia koskevien valitusten määrä on ollut noin sata, ja uuden lain voimaantulon jälkeen niitä on tehty yli kymmenen, mutta kaikki valitukset on hylätty tai jätetty tutkimatta. Viimeisin, Julio Pachecon nostama kanne, joka koski poliisien kidutusta Francon hallinnon aikana ja josta tuli ensimmäinen kostotoimien uhri, jota on kuultu oikeudessa Espanjassa. Juttu kuitenkin hyllytettiin syyskuussa tavanomaisten oikeudellisten perustelujen ja perustuslakituomioistuimen päätöksen perusteella, joka sulki oven mahdollisuudelta käsitellä rikoksia. Francon diktatuurin rikoksiin ei kosketa vaikka todisteita olisi hyllykilometrejä.
Tästä syystä järjestöt vaativat lain vuosipäivänä lainsäädäntötoimia sen varmistamiseksi, että tuomioistuimet eivät voi vedota vuoden 1977 armahduslakiin tai laillisuusperiaatteeseen. Näin ollen ne vaativat lain kumoamista tai muuttamista ja rikoslain uudistamista siten, että rikoksista, jotka tekohetkellä katsottiin kansainvälisen oikeuden mukaan kansanmurhiksi tai rikoksiksi ihmisyyttä vastaan - ja jotka eivät näin ollen ole vanhentuneita - voidaan nostaa syyte, vaikka niitä ei luokiteltu näin Espanjassa, joka otti tämän käsitteen käyttöön vasta vuonna 2004. Kongressi kuitenkin hylkäsi viimeisimmän uudistuksen tässä mielessä PSOE:n, PP:n ja Voxin äänin.
