Kymmenettuhannet entisessä siirtomaassa syntyneet sahrawit tai sen väestön jälkeläiset odottavat, että kongressi hyväksyisi lain, jotta he voisivat saada Espanjan passin.
"El Aaiúnissa on yhä vähemmän meitä, jotka puhumme espanjaa", Saleh Marsui valittaa Saharan paahtavan auringon alla. "Toivon, että meitä on pian enemmän. Hän oli vain viisivuotias, kun 26. helmikuuta 1976 punakeltainen lippu laskettiin Laayounen kuvernementin päämajaan, samaan maurilaista arkkitehtuuria edustavaan rakennukseen, jossa Marokon punavihreä lippu liehuu nykyään. Hänen isänsä värväytyi nomadijoukkoihin, ja hänellä oli espanjalainen henkilökortti, mutta kaikki hänen asiakirjansa katosivat, kun marokkolaiset joukot tunkeutuivat kaupunkiin neljä kuukautta Vihreän marssin jälkeen: massiivinen ihmisliike, jolla murtauduttiin Espanjan alueelle syksyllä 1975 diktaattori Francisco Francon ollessa kuolemassa.
Apostolinen prefekti (vastaa piispaa) Mario León toimittaa messun paastonajan toisena sunnuntaina San Francisco de Asísin kirkossa El Aaiúnissa, jossa hän on asunut kaksi vuosikymmentä. Kirkko sijaitsee aukiolla, jossa Länsi-Saharan sydän sykki, kun ensin siirtomaa ja sitten Espanjan 53. maakunta lähetti edustajiaan Francon Parlamenttiin. "Herra sanoi Aabrahamille: 'Jätä kotimaasi ja isäsi koti ja mene maahan, jonka minä sinulle näytän'", 48 vuotta sitten Madridissa syntynyt Monsignor León saarnaa senegalilaisille opiskelijoille, filippiiniläisille YK:n työntekijöille ja kreikkalaisille urakoitsijoille lukiessaan Mooseksen kirjasta.
Heidän hiippakuntansa noin miljoona asukasta on muslimeja, mutta kymmenillä tuhansilla heistä on juuret siirtomaa-ajan menneisyydessä, joka päättyi puoli vuosisataa sitten. Nyt he kaipaavat Espanjan passia, jonka he voisivat saada, jos ehdotettu laki saharawien kansalaisuuden myöntämisestä hyväksytään viime kuussa parlamentissa lähes kaikkien puolueiden, mutta ei PSOE:n, äänin.
"Odotan innolla, että saan kansalaisuuden. Se on luonnollinen asia. Synnyin, kun El Ayoun oli vielä espanjalainen paikka", selittää Marsui, joka on opetusministeriön alainen La Pazin koulun työntekijä. "Tällä hetkellä", hän selittää, "olen jo Comisiones Obrerasin jäsen". Hänen mielestään on normaalia, että hänellä olisi samanlainen passi kuin monilla Espanjassa asuvilla yli 870 000 marokkolaisella on jo. Efe-toimiston Espanjan oikeusministeriöltä vuonna 2017 saamien tilastojen mukaan 211 709 marokkolaista sai Espanjan kansalaisuuden vuosina 2000-2016.
Kymmenettuhannet saharawit sopivat parlamentaariseen menettelyyn. Ainakin 27 000-38 000 on syntynyt Saharassa Espanjan lipun alla, kertovat alueella olevat espanjalaislähteet. Heihin on lisättävä heidän ensimmäisen asteen jälkeläisensä. Näiden arvioiden mukaan Länsi-Saharassa asuu 90 000-120 000 alkuperäistä sahrawia, joilla on yhteyksiä siirtomaahallintoon, ja lisäksi 20-30 000 on asunut Tindoufin leireillä Algeriassa Polisario-rintaman valvonnassa. Heistä 25 prosenttia on yli 50-vuotiaita - mikä valmisteilla olevan lakiehdotuksen mukaan avaisi tien kansalaisuuteen - kuten YK:n talous- ja sosiaaliosaston väestöosaston vuonna 2019 julkaisemat väestöpyramidin kohortit osoittavat.
Monimutkaisempaa on laskea heidän lastensa edustama prosenttiosuus, jolla voi myös olla oikeus hakea Espanjan passia viiden vuoden kuluessa. Valmisteilla olevassa laissa säädetään myös siitä, että määräaika, jonka kuluessa kansalaisuuden voi saada asuinpaikan perusteella, lyhennetään kahteen vuoteen, kuten on tehty sellaisten maiden kansalaisille, joihin on läheisempiä historiallisia siteitä. Efen keräämien konsulaattitietojen mukaan Saharassa asuu tällä hetkellä 10 000-15 000 Espanjan kansalaista.
Sefardijuutalaiset joutuivat odottamaan 500 vuotta ennen kuin heidän oikeutensa olla espanjalaisia tunnustettiin vuonna 2015. Sahrawit ovat odottaneet puoli vuosisataa, jos laki, jolla heille myönnetään kansalaisuus, hyväksytään lopulta parlamentissa. Ensimmäinen siirtymävaiheen hallitus myönsi heille vain vuoden ajan, toukokuusta 1976 alkaen, mahdollisuuden "käyttää Espanjan kansalaisuutta koskevaa vaihtoehtoa", johon he eivät voineet käytännössä vedota. Useimmilla heistä ei ollut asiakirjoja eikä Espanjan virallista edustusta, joka avattiin uudelleen vasta vuonna 1978 niin sanotulla Depositaría de Bienes del Estado Español en El Sahara -laitoksella. Tätä edustustoa johtaa ei-diplomaattinen virkamies, joka hoitaa konsulien avustavia tehtäviä. Lähetystö perustettiin Casino de Españaan eli Casa de Españaan, jossa on suuri siirtomaatyylinen juhlasali, joka sijaitsee lähellä Espanjan kulttuurilähetystön päämajaa, joka on nykyään suljettu ja huonokuntoinen. Marokkolaisomistuksessa olevat Parador ja kunnan ja kuvernöörin palatsit ovat aina olleet espanjalaisia vieraassa maassa.
Geopoliittinen ruutitynnyri
Vatikaani nimitti isä Leónin suoraan johtamaan kirkollista aluetta, josta on tullut geopoliittinen ruutitynnyri. Viikoittaisessa messussa Saharan eteläpuoliset yliopisto-opiskelijat, jotka ovat herättäneet henkiin Maghrebin kuolevat kristilliset yhteisöt, sekä Minurson (Yhdistyneiden Kansakuntien kansanäänestysoperaatio Länsi-Saharassa) monikansallinen henkilöstö muodostavat noin sadan uskovan yhteisön, joka rukoilee ja laulaa yhdessä ennen rauhan tekemistä.
Hän tarjoaa kahvia ja leivonnaisia kirkon yhteydessä olevassa pappilassa. Muiden alueen tuntijoiden tavoin hän arvioi, että 10-15 prosenttia alueen asukkaista (joista noin puolet asuu Laayounessa) on syntynyt (tai on jälkeläisiä) entisen siirtomaan vuotta 1976 edeltäneestä väestöstä. "Sen perusteella, mitä näen sahrawien keskuudessa, on odotettavissa, että he tulevat hakemaan espanjalaisia passeja tuhansittain", hän sanoo, "koska heillä on henkilöllisyystodistukset, ja heidät on merkitty Espanjan vuoden 1974 väestönlaskentaan tai Minurson väestönlaskentaan".
Hän tarjoaa kahvia ja leivonnaisia kirkon yhteydessä olevassa pappilassa. Muiden alueen tuntijoiden tavoin hän arvioi, että 10-15 prosenttia alueen asukkaista (joista noin puolet asuu El Aaiúnissa) on syntynyt (tai on jälkeläisiä) entisen siirtomaan ennen vuotta 1976 syntyneestä väestöstä. "Sen perusteella, mitä näen sahrawien keskuudessa, on odotettavissa, että he tulevat hakemaan espanjalaisia passeja tuhansittain", hän sanoo, "koska heillä on henkilöllisyystodistukset, ja heidät on rekisteröity Espanjan vuoden 1974 väestönlaskentaan tai Minurson väestönlaskentaan".
Mario León, joka on tarkkaillut 20 vuotta kestänyttä myllerryksen ja rauhallisuuden vaihtelua, toteaa, että pandemian jälkeen kansallismieliset jännitteet Saharassa ovat laantuneet. "Marokko on keskittynyt alueen kehittämiseen: Dakhlan uusi satama [siirtomaa-aikainen Villa Cisneros], Länsi-Afrikkaan johtava rannikkotie, yliopisto- ja korkea-asteen ammatilliset koulutuskeskukset sekä El Aaiúniin rakenteilla oleva suuri sairaalakompleksi", León selittää ja näyttää Google Mapsissa Saharan pääkaupungin laajenemisen, jossa asuu noin 400 000 ihmistä.
El Aaiúnin rauhallisessa ja hyvin hoidetussa keskustassa McDonald's on täynnä nuoria ja keskiluokkaisia perheitä, kuten missä tahansa marokkolaisessa suurkaupungissa. Apujoukkoja, nopeiden turvallisuusoperaatioiden yksikköä, ei ole sijoitettu Smara-tien päähän, joka johtaa aavikolle Sahrawien suosittujen asuinalueiden läpi, ja joka on ajoittain Polisario-rintaman mielenosoitusten näyttämönä. Tie johtaa Fos Bucraan kaivoksille, jotka olivat aikoinaan Espanjan valtion omistuksessa ja jotka otettiin käyttöön hieman ennen Vihreää marssia sadan kilometrin pituisella liukuhihnalla, joka yhä raapii maisemaa.
Espanjalainen koulu kolminkertaistaa opiskelijamääränsä
"Tämä on ainoa virallinen espanjalainen oppilaitos, joka ei ole koskaan sulkenut oviaan", korostaa Luis García Zafra, El Aaiúnissa sijaitsevan La Pazin espanjalaisen koulun johtaja, joka on asunut Saharan pääkaupungissa 12 vuotta 65:stä vuodesta. Rabatin suurlähetystön kautta opetusministeriöstä riippuvainen koulu, jonka seiniä koristavat yhä valkoiset ja siniset nomadipuvun värit, oli viime vuosisadan 70-luvun alussa kansallinen koulu.
"Lukuvuonna 2018-2019 oli vain kaksi opettajaa 50:tä pikkulapsi- ja ala-asteen oppilasta kohden. Tänä vuonna meitä on jo kahdeksan opettajaa 150 oppilasta varten, ja olemme jo aloittaneet ESO:n ensimmäisen vuoden", ylpeilee johtaja, joka on joutunut hylkäämään 150 ilmoittautumishakemusta. "Meidän on saatava espanjan kieli takaisin Saharassa, jossa on suuri kysyntä", García Zafra väittää ja näyttää samalla kolmea luokkahuonetta, jotka on varattu Rabatissa sijaitsevan Cervantes-instituutin pääkonttorin La Pazin alueella sijaitsevaan laajennukseen, jossa se jakaa muun muassa kirjaston.
Rabatissa sijaitsevan Cervantes-instituutin päämajan johtaja José María Martínez Alonso muistuttaa, että Espanjan ja Marokon hallitukset eivät käsitelleet asiaa viime helmikuussa pidetyssä korkean tason kokouksessa. "Se odottaa vain lopullista päätöstä", hän selventää. "Laajennus on osa keskusta, joka sijaitsee muualla, kuten meidän tapauksessamme Kenitrassa (Rabatin pohjoispuolella), tai toisessa maassa, kuten Ramallahissa (Länsirannalla, Palestiinassa) sijaitseva keskus, joka on riippuvainen Ammanista (Jordaniassa)", hän tarkentaa. El Aaiúnin hanke juontaa juurensa vuoteen 2013, jolloin PP:n hallitus ehdotti sen avaamista samanaikaisesti toisen laajennuksen kanssa Tindoufissa (Algeriassa), jossa sijaitsevat Polisario-rintaman perustamat sahrawien pakolaisleirit. "Päätavoitteena on opettajien kouluttaminen ja heidän sertifiointinsa DADIC:lla (Cervantes-instituutin opettajien akkreditointitutkinto), joka avaa ovia espanjan kielen opetuksen laajentamiselle", hän selittää.
Alia Erguibi muistaa yhä selvästi 26. helmikuuta 1976, päivän, jolloin koko hänen tuntemansa maailma kääntyi ylösalaisin. Hän oli 12-vuotias, kun Espanjan lippu laskettiin El Aaiúnissa. Nykyään 60-vuotias liikenainen johtaa perheyrityksen hotelliyritystä. Hän puhuu sujuvasti espanjaa, mutta tervehtii asiakkaita ranskaksi ja englanniksi ja puhuttelee työntekijöitään sekoituksella Hassaniyaa, joka on Saharan eteläosan arabiaa, ja Dariyaa, Marokon pohjoisosassa puhuttua kieltä. Hän opiskeli myös La Pazin koulussa ja palveli naisten osastossa, kuten useimmat espanjalaistytöt Francon aikana, ennen kuin valmistui koulusta. Hänen isänsä oli kauppias, joka matkusti usein työmatkoilla Las Palmas de Gran Canarialle ja sai espanjalaisen DNI-tunnuksen. "En malta odottaa, että laki hyväksytään, jotta voin hakea passia", hän sanoo. "Muistini on hyvin elävä: Espanja on ollut osa Saharan historiaa", hän sanoo tunteikkaalla äänellä.
Tindoufin leirit
"Kansalaisuuden myöntämisellä pyritään vastaamaan siihen, mitä pidämme selvänä oikeutena, ja helpottamaan saharawien elämää konfliktin ratkaisemisen aikana", tiivistää Enrique Santiago, Podemos-puolueen jäsen, joka puolusti aloitetta kongressissa kuukausi sitten. "Lain filosofia", hän sanoo, "on hyväksyä kaikki laissa säädetyt todistuskeinot syntymän tunnustamiseksi". "Ei pidä unohtaa, että Espanjan valtio tekee jatkuvaa institutionaalista yhteistyötä Saharawin viranomaisten kanssa Tindoufin leireillä", IU:n parlamentaarikko sanoo puolustaakseen lakiehdotuksessa säädettyjen "Saharawin viranomaisten leireillä antamien ja Polisario-rintaman espanjalaisen edustuston laillistamien syntymätodistusten" pätevyyttä. Marokon lehdistö on kyseenalaistanut tämän säännöksen, koska se merkitsee sitä, että Espanja tunnustaa implisiittisesti Sahrawin demokraattisen arabitasavallan, jonka yli 80 maata on virallisesti tunnustanut. "Emme usko, että mikään parlamentaarinen ryhmä esittää vastalauseita", Santiago lisää. "Tavoitteenamme on joka tapauksessa hyväksyä laki mahdollisimman yksimielisesti.
Espanjan kansallinen tilastokeskus kirjasi vuoden 1974 väestönlaskennassa Saharassa noin 75 000 sahrawia ja 30 000 espanjalaista. Entistä siirtomaata tuntevien espanjalaislähteiden mukaan Minurso laski vuosina 1991-2007, jolloin kansanäänestystä varten suoritettu väestönlaskenta keskeytettiin Marokon ja Polisarion välisten kiistojen vuoksi, noin 130 000 mahdollista äänestäjää. "Nämä asiakirjat nukkuvat jossakin YK:n kellarissa Genevessä", samat lähteet muistuttavat. "Minurson arkistot, jotka tunnistuskomissiot tuottivat 1990-luvulla, ovat olemassa, ja oletan, että ne olisivat [niiden, jotka haluavat hakea kansalaisuutta] käytettävissä", YK:n operaation esikuntapäällikkö Nick Birnback sanoi Minurson päämajassa Laayounessa.
La Pazin koulussa El Aaiúnissa ehdotetun kansalaisuuslain käsittely kongressissa on jo käynnistänyt sertifiointiprosessin. Koulun, joka säilyttää entisten oppilaidensa oppikirjoja, arkistot ovat todistaneet, että Espanjan Saharassa syntyneet ovat jättäneet jälkensä ennen kuin armeija hylkäsi sen Francon hallinnon loppuvaiheessa. Opettaja García Zafra näyttää ylpeänä kansioita, joissa on kymmeniä vetoomuksia ja todistuksia, jotka on myönnetty kaikkine asiakirjoineen. Ne todistavat oikeudesta olla espanjalainen ja odottavat Cortesin hyväksyntää.
https://elpais.com/espana/2023-03-12/suspiros-de-espana-en-el-aaiun.html
