El País kirjoittaa puolustuspuheen klassisen Kreikan opetuksen puolesta ennen kuin sekin on menetetty valinnaisesta opetuksesta (ja yleissivistyksestä) Espanjan kouluissa.
Kreikan kielen odysseia
Me kreikan ja latinan opettajat olemme Odysseuksen tavoin uupuneita, mutta todelliset ja potentiaaliset oppilaamme ansaitsevat hengen, jota vielä hengitämme.
Olen latinan ja kreikan kielen asiantuntija. Yliopistotutkintoni on "Licenciada en Filología Clásica" (Klassisen Filologian lisensiaatti). Kokeessani lukion opettajaksi oli latinaa, mutta se olisi voinut olla myös kreikkaa. Opiskelin molempia kieliä yhtä paljon, ja siksi olen sekä latinan että kreikan asiantuntija.
Vielä yksi vuosi ja edessäni on odysseia (Odysseuksella eli Ulysseksellä kesti lähes 10 vuotta palata Troijan sodasta, koska Poseidon, vihainen ja oikukas jumala, oli tietoinen sankarin urotöistä, mutta ei tiennyt niiden taustaa): oppilaille tarjottavasta opetusrakenteesta on päätettävä lukioissa, jälleen kerran, tässä tapauksessa lainsäädännön muutoksella.
Palaan Odysseukseen, joka omisti toiset 10 vuotta elämästään kreikkalaisten yhteiselle hyvälle, taistellen Troijassa. Vuonna 2013 (laskekaa te tämä odysseian) silloinen opetusministeri José Ignacio Wert toteutti suurimman hyökkäyksen maamme koulutusta ja kulttuuria vastaan. Hän hyväksyi koulutuslain, LOMCE, jolla hän yritti poistaa lukioista kaiken, mikä ei ollut "hyödyllistä", mikä sai oppilaat ajattelemaan ja inhimillisti heitä. Tämä Poseidon ajoi kreikan kielen, joka on Euroopan kunnioitettavin kieli sen antiikin ja syvällisyyden vuoksi, hirvittävimpiin tuskiin, joita kukaan ei toivo edes pahimmalle viholliselleen.
Mutta matka ei päättynyt tähän. Törmäsimme uusimpaan opetuslakiin, LOMLOEen. Ja nyt toinen Poseidon on pitänyt yllä myrskyä, joka ajoi Odysseuksen pois kotimaastaan Ithakasta. Kreikan kielen tilanne, puhumattakaan klassisesta kulttuurista ja latinasta, on edelleen tuskallinen, vaikka se on edelleen pinnalla. Poliittisten johtajien kuuntelematta jättämien monien vaatimusten lisäksi oppilaitosten johtajilla on oma roolinsa: heidän on korjattava laiva, joka ei enää kellu, heidän on toivotettava tervetulleeksi haaksirikkoutunut henkilö, joka ui ja takertuu niihin, jotka vielä haluavat oppia, mitä kreikka voi heille tarjota, heidän on päätettävä, onko kreikan kieli pelastettavissa.
Ja jos tämä kaikki ei riitä, yhteiskunta, hallinto, luokkatoverit ja opiskelijat pakottavat meidät elossa olevat Odysseukset perustelemaan, miksi meidän on opiskeltava kreikkaa, miksi meidän on opiskeltava latinaa, miksi meidän on opiskeltava klassista kulttuuria.
Ei. Tällä kertaa tämä Odysseus ei aio antaa mitään sellaista perustelua, jota ei olisi annettu ennenkin.
Kun Odysseus onnistuu laskeutumaan maihin, hän lepää masentuneena faeakialaisten maan rannalla. Nausika, kuningas Alkinoksen tytär, löytää hänet. Myrskyn alastomaksi riisuma sankarin arvokkuus estää häntä lähestymästä häntä. Hän kuitenkin antaa hänelle tarvittavat vaatteet. Athene auttaa häntä, älykkyyden jumalatar, joka mietiskelee ja valmistautuu järkevästi taisteluun. Odysseuksen on aika nousta seisomaan; hänen taistelunsa päästä perheensä kanssa Ithakaan lähestyy.
Odysseuksen tavoin me kreikan ja latinan opettajat olemme uupuneita, mutta todelliset ja potentiaaliset oppilaamme ansaitsevat sen rohkaisun, jota vielä hengitämme Kreikan perillisinä. Jumalatar Athene saakoon ne järkiinsä jotka haluavat ymmärtää!
https://elpais.com/educacion/2023-02-15/la-odisea-del-griego.html
