El Mundo julkaisee härkätaistelija Paco Ojedan haastattalun. Paco Ojeda niitti kunniaa Espanjan härkätaisteluareenoilla 1970-80 luvuilla. Vuonna 1994 Paco Ojeda palasi areenoilla rejoneadorina. Paco Ojeda sai vuonna 2013 kansallisen härkätaistelupalkinnon. Paco Ojeda oli aktiiviuransa aikana jumaloitu taistelija myös Ranskan härkätaisteluareenoilla.
El Mundon artikkeli:
Paco Ojeda: "Eläinsuojelulain kaltaisia lakeja säätää joukko kusipäitä, jotka eivät ole koskaan elämässään olleet tekemisissä eläinten kanssa".
Neljäkymmentä vuotta sitten hänestä tuli härkätaistelun viimeinen vallankumouksellinen. Hän avasi Puerta del Príncipen Sevillassa ja kahdesti Puerta Granden Madridissa.
Paco Ojeda (Sanlúcar de Barrameda, 1954) syntyi pienessä majassa Guadalquivirin suolla, jossa oli harmaa aaltorautakatto, muovikangas sateen varalta ja ohuet köyhyyden seinät. Suon yö muovasi hänen myyttiään, joka koostui hiljaisuudesta ja pimeydestä, kuunvalossa kimaltelevien vanhojen lehmien keskellä. Kun hänen vallankumouksensa räjähti vuonna 1983, kun hän räjäytti auki Sevillan härkätaisteluareenan Puerta del Príncipen (16. huhtikuuta) ja räjäytti Madridin Puerta Granden kahdesti (18. ja 30. toukokuuta), hän käänsi ylösalaisin niin monien kuutamoyösten villin oppitunnin ja kolautti härkätaistelu maailmaa. Kaikki tasan 40 vuotta sitten.
Tuona keväänä 1983 Ojeda asetti uuden tavan härkätaisteluun, legendansa rautaisen takomon, El Lateron, hänen sodan ja nuoruuden lempinimensä, vaellukset läpi Alventuksen maiden, sen härkätaistelijan yksinäisyyden, joka katosi alternativan jälkeen vuonna 1979, sen miehen, joka osti hehtaarin joutomaata ja opetti hevosensa hyökkäämään.
Monet yrittivät selittää tuota tuntematonta ilmiötä, jota he kutsuivat ojedismiksi, toiset halusivat jäljitellä sitä, ja monet kieltäytyivät siitä. Varmaa on, että muutamassa kuukaudessa kosteikon hullusta, joka oli ollut mekaanikko, muurari ja salametsästäjä ennen kuin hänestä tuli Paco Ojeda, tuli härkätaistelun mestari.
Hänen nousuunsa etelän syvistä kosteikoista on lyhyt esihistoria, salaisen härkätaistelun kuoriutumiseen, joka upposi soiden silmiin, noihin puhtaanvalkoisiin hiekka-areenoihin, jotka paljastuvat auringolle veden vetäytyessä: 25. heinäkuuta 1982, kesän helteessä, kun koko Espanja roikkui MM-kisojen varassa, kohtalo valmisti hänelle Las Ventasin areenalla täsmälleen oikean eläimen, Cortijolivan härän, jolla oli helvetti silmissään.
Yksi kunniakierros Madridin vanhan painolastin kanssa kätki sisäänsä palkinnon, jolla hänen nimensä saatiin takaisin julisteisiin. Jerez, Nîmes, Sevilla ... Lokakuun 12. päivänä hän taisteli Sevillassa kuusi härkää, joita oli lopulta seitsemän, hän leikkasi neljä korvaa ja ansaitsi 12 000 pesetaa: "Minua ei myöskään kiinnostanut raha, halusin taistella ja kylvää. Otin apualaisten-auton, jonka olimme vuokranneet tilaisuutta varten, takaisin Sanlúcariin ja pysähdyin syömään tapaa Cerro del Fantasmaan. Niin onnellisena".
Tuolloin härkätaistelujärjestelmän liiketoimintaverkostossa oli käynnistynyt kyynärpäitä ja tönimistä sisältävä taistelu härkätaistelijan hallinnasta. Kunnes José Luis Marcan kaltainen ainutlaatuinen ja rohkea hahmo ilmestyi paikalle miljoonien salkkuineen ja iltapäivien yksinoikeudella. Ja Paco Ojeda raahasi äitinsä ulos hökkelistä, jossa oli harmaa uraliittikatto ja köyhyyden runtelemat seinät.
Mitä tapahtui vuonna 1983?
Tapahtui se, minkä piti tapahtua. Sen takana oli paljon suota, paljon kuita, paljon yksinäisyyttä ja paljon luopumista. Toin areenalle maaseudun hiljaisuuden, sen vaikuttavan musiikin, kaiken niin monen yön luomisen.
Selitä vallankumouksesi.
Se on erilainen kuin mitä siitä on kerrottu. Sanottiin, että tunkeuduin härän alueelle areenalla, mutta se oli tehty jo aiemmin. Belmonte? En tiedä, en halunnut vallata härän aluetta, vaan annoin härän vallata omani. En ole koskaan yltynyt areenalla härkää vastaan vaan olen antanut härän tulla lähelleni. Se on eri asia. Ja sieltä otin sen pois, toin sen luokseni, alistin sen, loin kauneutta. Kolmannella kerralla olin jo ottamassa muletaa pois sen naamalta, se laittoi sarvet rintaani.
Onko totta, että te saitte hevoset hyökkäämään?
Se oli avain kaikkeen. Yhteyteni eläimiin. Suhteeni härkään ei ollut klassinen ajatus härkätaistelijasta, joka tekee ohituksia ja iskee miekan. Aloitin kommunikaation, ymmärryksen, tiedon. Miksen voinut tehdä hevosesta härkää? Se kuulostaa hieman oudolta, hullulta. Mutta sitä minun hulluuteni on. Ja minä onnistuin. Tein sen kanssa työtä kuin lehmän kanssa. Ja koska en tyytynyt siihen, opetin toisen hevosen. Minulla oli siis kaksi rohkeaa hevosta, joita saatoin kouluttaa milloin vain halusin. Tuohon aikaan tentaderot annettiin suuren luokan taistelijoille. Toisen luokan taistelijalla lehmiä harjoiteltavaksi.
Ja te etsitte niitä kosteikolta...
Harjoittelin vanhojen, kuusi tai seitsemän vuotta vanhojen lehmien kanssa sitä, mitä olin harjoitellut hevosten kanssa. Yöllä, maaseudun henkeäsalpaavassa yössä, kolusin Alventuksen maita, joissa minua odotti tuhat lehmää, joilla ei ollut määränpäätä. Se ei haitannut ketään, koska Núñez Guerran härkiä ei taisteltu. Siihen liittyi monia vaaroja. Mutta olin koukussa härkätaisteluun. Ulvoin, kun kuu nousi. Kuin ihmissusi. Hevosen korvat osoittivat, missä lehmät olivat. Löysin kaiken, mitä härälle saattoi tehdä, ja epäröin toistaa sitä härkätaisteluareenalla. Jotain niin henkilökohtaista, niin intiimiä ja kultivoitua....... Ajattelin, että sen näyttäminen vääristäisi sitä. Kuin kaupallistaisi sen tai jotain sellaista. Kun esitin sen härkätaisteluareenalla, yleisö oli sähköistynyt.
Sen maksimaalinen yhteys, hiljaisuus, johon härkien kuola putoaa, ja sen Rondan kaltainen pakkaus saivat aikaan maanjäristyksiä.
Kyse ei ollut paikallaan seisomisesta vaan tietämisestä. Monet ovat olleet paikallaan, mutta kukaan ei ole ollut paikallaan kuten minä. Minulle kertyi niin paljon kokemusta, että olisin voinut ottaa muletan pois härältä, ja se olisi kävellyt perässäni. Veisin sen jopa karsinoihin. Sanoin itselleni: "Jos tämä tulee ulos, en taistele enää". Olin juuri tekemässä sen härälle Madridissa. Se olisi ollut urani loppu.
Miten te suhtauduitte kuolemaan päivittäin?
En ajatellut sitä. En voinut. Projisoin itseni suurella tavalla, sillä mentaliteetilla, että edes sarvi ei mahtunut vatsan kautta sisään. Jos ajattelet, että härkä voi tappaa sinut, tapat tunteen. Unohdat luoda, yllättää. Itsellesi, seuralaisellesi ja yleisölle.
Yrititte olla kömpelö harjoituksissa ja tentaderoissa, kun paikalla oli muita härkätaistelijoita. Jotta he eivät kopioisi teitä?
En halunnut näyttää tunteitani. Ja aloin kompastella siellä täällä ja annoin lehmien kompastua. Kunnes he sanoivat: "Hyh, ja tämä on Paco Ojeda?". Minun juttuni on aina ollut A tai B, musta tai valkoinen, ei väliinputoamista. Minulla on kanakauppa. Joko myyn kanoja tai en myy kanoja.
Kuinka monta työtä teitte ennen kuin teistä tuli Paco Ojeda?
Kaikenlaista. Rakastin mekaanikkoja, joten menin korjaamolle puhdistamaan 14 tai 15 moottoria dieselillä ja harjalla. Menin myös rakennustyömaille tarjoamaan itseäni, jos siellä tarvittiin muuraria. Ensimmäisen muletan ostin, kun lastasin tomaattikuormia Chipionassa. Isälläni oli tapana sanoa, että hän halusi härkätaistelijaksi, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä töitä. Sanlúcarin kymmenestä hakijasta minä, El Latero [lempinimi tuli hänen sedältään, joka valmisti peltisiä laitteita, joilla viini siirrettiin botasta botaan], olin viimeisenä jonossa. Yhdellä oli ravintoloita, toisella oli kutomo, toisella maatila.....
No, El Latero muutti tölkin kullaksi ilman mitään apua.
Isot asiat eivät tarvitse apua. Sama juttu luonnon kanssa. "Sitä pitää auttaa...". Sinun täytyy olla koskematta siihen. Sinun ei pitäisi neuvoa ihmisiä siinä, mitä heidän pitäisi mielestäsi tehdä. Se on vaarallista. Härkätaistelijassa on herätettävä se, mihin hän luulee pystyvänsä. "Mitä te tarjoatte?", kysyn nuorilta. En ole kaunistelija. Suhteeni koko härkätaistelumaailmaan on sydämellinen. Kummallista kyllä, niillä, jotka kopioivat minua eniten, pitävät minusta vähiten. Ylimielisyys siitä, että he eivät ole sen tekijöitä, mitä he tekevät, on tappavaa.
Ortega väitti, että maan tilan tuntemiseksi on mentävä härkätaisteluareenalle.
Härkätaistelu on kuin politiikka: kaikki on mahdollista.
Eläinsuojelulaki.
Nämä lait ovat joukon kusipäitä tekemiä, jotka eivät tunne luontoa eivätkä ole koskaan elämässään olleet tekemisissä eläinten kanssa. He säätävät lakeja täysin tietämättömyyttään.
Vihaatko sinä mitään?
Jaettuja härkätaisteluita (selvennys: rejoneadorien ja taistelijoiden kesken).
Yksi teidän lauseista on, että "asetukset ovat niitä varten, jotka eivät tiedä härkätaistelusta".
Vahvistan tämän täysin. Tämä on tunne. Säädökset ovat liikennettä varten. Mitä sääntöjä haluatte, poikani, härille, jota pitää hallita, jonka aggressiot pitää taltuttaa ja tehdä se lempeästi ja lempeällä tavalla? Eräänä päivänä kuuntelin Sevillan härkätaisteluareenan puheenjohtajaa ja olin kauhuissani. Jos laitat vasaran lpresidentin aitioon, se olisi sama. Nolla herkkyyttä.
Ranska teki teistä idolin, ja te onnistuitte ottelemaan koko Ferian ajan Nîmesissa, kaikki viisi iltapäivää.
Yhteys oli välitön. Ranskalainen fani tuntui olevan sisälläni. Kuin minä olisin ollut härän sisällä. Hankin hullun maineen.
Madridissa teitä odotettiin ilmeisen vihamielisesti, Navalónin kampanjoiden teroittamana.
Vastaanotto oli kauhean aggressiivinen, mutta sitten se muuttui tulivuoreksi. Huomasin ladattujen haulikoiden odottelun, en taipunut, ja lopulta reaktio oli erikoinen, päinvastainen.
Sinä käänsit sen ympäri, maestro.
Se on sinun vastuullasi keulakuvana. Ja sitten voitte sanoa itsellenne: "Minulla oli munaa kääntää Madrid puolelleni".
Millainen lehdistö oli tuolloin?
Se oli hyvin ilkeää ja inhottavaa. Mutta tulin siihen tulokseen, että he eivät voineet kiusata köyhää poikaa. He tekivät sen jonkun kanssa, joka toi suuria asioita. En koskaan antanut manipuloida itseäni. En myöskään istunut Molésin keskusteluissa.
Onko elämä ollut sinulle jalo?
Elämä ei ole mitään. Elämä on ilmaa, jota ei näe. Elämä olet sinä.
Onko historia tehnyt oikeutta urallesi?
Se on ollut jossain siinä keskellä. Se ei ole antanut minulle mitään eikä ottanut mitään pois.
Kuka härkätaistelija oli mielestäsi suurin kilpailijasi, ketä ihailit eniten ja ketä rakastit kuin ketään muuta?
Tunsin suunnatonta kiintymystä Josemaria [Manzanares Sr] kohtaan. Hänen läheisyytensä ja omistautumisensa vuoksi minua kohtaan.
Entä teidän kilpailijanne?
Kuvittele aikaa Espartacon, Paquirrin, Ortega Canon, Muñozin, Dámason ja Capean kanssa? Vastustajia oli niin paljon. Et voinut nukahtaa. Menin ulos ilman armoa. He pitivät minua demonina. Minä motivoin heitä. Kaikkia heitä. Jopa alhaisimmat. Mitä hyötyä siitä oli? Yleisölle. Nykyään perulainen [Roca Rey] on villein. Siksi hän on täyttää areenat.
Ketä ihailit aikoinaan eniten?
Ihailu on perustavanlaatuista arvostuksen kannalta. Ihailin kaikkia, jotka tulivat esiin kilpailuhengessä. Se sai sinut kasvamaan. Espartaco oli erittäin tärkeä kannustin minulle, ja Paquirri, mitä voin sanoa?
Oliko Antonio Ordóñez peilisi?
Epäilemättä. Hänen tapansa käsitellä näyttämöä toi mukanaan erilaisen sädekehän. Se on suuri kohteliaisuus.
Kuten Juan Belmonte, härkätaistelun alkuperäinen vallankumouksellinen, sinäkin päädyit Rejoneoon.
[Hän suuttuu kovasti]. Se ei ole sama asia. Nousin hevosen selkään voittaakseni ottelun, ja voitin ottelun. Olin kolmen kauden ajan rankingin kärjessä 110, 90 ja 80 härkätaistelulla. Kilpailin Hermoso de Mendozan, Bohórquezin [Fermínin naurava ääni kuuluu taustalla, kun olemme hänen Jerezin kartanollaan Fuente Reyssä: "No largues!"] ja Mouran kanssa. Niin huonoa vertailua ei voi tehdä. Belmonte rejoneó kaksi vasikkaa.
Tunnetko huimausta siitä, mitä on ollut?
En, mutta haluaisin palata takaisin siihen mökkiin kosteikon sydämessä, jossa synnyin. Elää kaiken uudelleen, aloittaa kaikki alusta.
https://www.elmundo.es/papel/cultura/2023/03/30/6425af9efc6c836b148b4587.html
