Ei siteitä Madridissa: latinalaisamerikkalaisten maahanmuuttajien ei-toivotun yksinäisyyden keskus.
Sosiaalinen syrjäytyminen koskettaa lähes kaksi kertaa useampia maahanmuuttajataustaisia (32,5 %) kuin espanjalaisia (17,8 %).
Amerikkalainen Rebecca Nolan, 20, tuli Madridiin suorittamaan maisterintutkintoaan viestinnän ja digitaalisen median alalla IE-yliopistossa. Eräällä kurssilla hän tapasi Cordelia Draxin, 21-vuotiaan brittiläisen, joka on sosiaalisen median pakkomielle kuten hän itsekin. Eräänä päivänä, kun he keskustelivat muuttamisen haasteista, he tunnustivat tuntevansa olonsa yksinäiseksi. Heidän yksinäisyytensä oli valitsematonta, tunne, joka liittyy siihen, ettei heillä ole todellisia yhteyksiä, vaikka he ovat ihmisten ympäröimänä.
Silloin he ajattelivat, että varmasti useammat maahanmuuttajat käyvät läpi samaa. He päättivät heti jakaa kokemuksensa sosiaalisessa mediassa. ”Reaktio oli uskomaton”, Nolan sanoo. Yli 50 ihmistä vastasi heille, että hekin tunsivat olonsa yksinäiseksi. Reaktiot nähtyään he päättivät järjestää tapaamisen ei-toivottua yksinäisyyttä kokeville maahanmuuttajille. Ensimmäinen tapahtuma oli brunssi, joka järjestettiin 28. tammikuuta.
ONCE-säätiön ja AXA-säätiön edistämän, Madridin yhteisön 2024 ei-toivottua yksinäisyyttä koskevan barometrin mukaan Madridin alueella on eniten toivottua yksinäisyyttä Espanjassa: 34,5 prosenttia, kun kansallinen keskiarvo on 29,5 prosenttia. Lisäksi tutkimus paljastaa, että ei-toivottu yksinäisyys koskee erityisesti naisia, nuoria ja ulkomaalaisia. Eikä vain sitä. INE:n viimeisimpien tietojen mukaan miljoona latinalaisamerikkalaista asuu alueella, mikä on merkittävä tekijä. Ei-toivottua yksinäisyyttä esiintyy lähes kaksi kertaa enemmän ulkomailla syntyneiden tai Espanjan ulkopuolella syntyneiden vanhempien keskuudessa kuin maassa syntyneiden ja espanjalaisten vanhempien keskuudessa (32,5 prosenttia verrattuna 17,8 prosenttiin).
Näin kokee Alexia Galanakis, 24-vuotias chileläinen toimittaja, joka saapui Madridiin maaliskuussa 2024 ja joutui aloittamaan kaiken alusta. Yksinäisyys merkitsee tälle chileläiselle sitä, että hän herää lauantaina hyväntuulisena, ottaa kännykän käteensä, kirjoittaa parhaan ystäväpiirinsä jäsenille ja tajuaa olevansa yli 11 000 kilometrin päässä ja että aikaeron vuoksi vastaaminen vie aikaa.
