Puolet Espanjan yli 600 000 euron vuosituloja ansaitsevista on Madridissa. Nämä suurrikkaat maksavat veroa keskimäärin 160 400 euroa vuodessa, mikä on yksi maan alhaisimmista summista.
Espanjan suurten omaisuuksien kartoitus ulottuu paljon perinteistä varallisuusveroa laajemmalle, mutta myös sen keskus on Madridin yhteisössä. Koko maassa on hieman yli 11 000 henkilöä, jotka tekevät henkilöveroilmoituksen tuloista, jotka ylittävät 601 000 euroa vuodessa, ja heistä lähes puolet asuu Madridin alueella. Alueen veropolitiikka on suunniteltu houkuttelemaan varakkaita yksityishenkilöitä, mutta myös kaikkia muita veronmaksajia. Veroviraston tietojen mukaan Isabel Díaz Ayuson johtama alue saavuttaa tavoitteensa.
Madridissa asuu yli 5100 veronmaksajaa, jotka maksavat veroja yli virallisten tilastojen enimmäisrajan, 601 000 euroa. Heidän osuutensa Espanjan varakkaimmista veronmaksajista on lähes 47 prosenttia. Kaukana jäljessä ovat Katalonia, jossa on noin 2 300 veronmaksajaa (21 %), sekä Valencian yhteisö ja Andalusia, joissa kummassakin on noin 800 veronmaksajaa, jotka vastaavat tätä profiilia.
Madridin ja muun Espanjan väliseen jyrkkään eroon on useita syitä. Yksi niistä johtuu pääkonttorivaikutuksesta, sillä useimmat suuret pörssiyhtiöt sijaitsevat keskusta-alueella, mikä tarkoittaa, että niiden ylin johto asuu ja maksaa siellä. Yhtälössä on otettava huomioon myös varallisuusveron 100 prosentin alennus, jota autonominen keskusalue on soveltanut vuodesta 2011 lähtien. Tämä veronhuojennus varallisuusverosta on saanut monet Espanjan suuret omaisuudet muuttamaan Madridiin maksaakseen siellä henkilökohtaista tuloveroa.
Suurituloisten suuren osuuden ansiosta Madrid kerää vuosittain noin 830 miljoonaa euroa henkilöveroa. Tämä on suuri summa, 38 prosenttia koko Espanjassa tällä konseptilla kerätystä 2,17 miljardista eurosta. Luku on kuitenkin lähes yhdeksän prosenttiyksikköä pienempi kuin alueen suurituloisten osuus.
Tämä poikkeaa jyrkästi Espanjan muista itsehallintoalueista, lukuun ottamatta Baskimaata ja Navarraa, joilla on omat verojärjestelmänsä. Kaikki muut paitsi Madrid osallistuvat suurituloisimpien henkilöiden tuloverotukseen määrällä, joka vastaa näiden veronmaksajien alueellista osuutta, ja ylittää sen joissakin tapauksissa jopa useilla prosenttiyksiköillä.
Tämä johtuu keskushallinnon autonomisen alueen alhaisista tuloverokannoista. Viimeisimpien tietojen mukaan, jotka on kerätty Registro de Economistas Asesores Fiscalesin (REAF) vuosittain julkaisemaan Panorama de la fiscalidad autonómica y foral de 2022 -julkaisuun, Madridissa on Espanjan alhaisin enimmäisaggregaattiveroaste (45 prosenttia suurituloisimmille). Tämä on kaukana Valencian yhteisön soveltamasta 54 prosentin, Navarran 52 prosentin ja La Riojan 51,5 prosentin yhteenlasketusta enimmäismäärästä. Muilla alueilla, kuten Kataloniassa, Cantabriassa, Kanariansaarilla ja Asturiassa, sovelletaan 50 prosentin verokantaa.
Veroviraston tietojen mukaan Madridin suurten veronmaksajien keskimääräinen veronmaksu on yksi Espanjan alhaisimmista: se on keskimäärin 160 400 euroa vuodessa, kun se koko maassa on 195 400 euroa vuodessa. Kataloniassa nämä veronmaksajat maksavat lähes 197 000 euroa, Valencian yhteisössä 211 000 euroa ja Andalusiassa 246 200 euroa.
Varallisuusveron alennuksen vaikutukset
Madrid on perinteisesti ollut varakkaiden henkilöiden veroparatiisi, koska siellä sovelletaan alhaisia tuloverokantoja suurimpiin tuloihin ja varallisuusveron 100 prosentin alennusta, johon Andalusia on liittynyt ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Viimeisimmät, vuodelta 2020 peräisin olevat viralliset tiedot antavat tietoa näiden alennusten vaikutuksesta varallisuusverotukseen. Espanjan 724 veronmaksajasta, jotka ilmoittivat omaisuudekseen yli 30 miljoonaa euroa, vain 250 eli 34,4 prosenttia maksoi varallisuusveroa. Niistä 7 421 kansalaisesta, jotka ilmoittivat omistavansa 6-30 miljoonaa euroa (välittömästi edeltävä luokka), vain 3 753 (hieman yli 50 %) maksoi veroa. Toisin sanoen nämä 250 ja 3 753 veronmaksajaa maksoivat kyseistä veroa, koska he asuivat muulla alueella kuin Madridissa, joka oli ainoa Espanjan autonominen alue, joka keskeytti veron soveltamisen tuolloin.
Toisin kuin IRPF, Madrid ei tässä tapauksessa kerää yhtään euroa. Veroviraston tilastojen mukaan keskusta-alueella on noin 19 000 ihmistä, joilla on yli 700 000 euron arvosta omaisuutta, lukuun ottamatta 300 000 euron arvosta ensiasuntoa. Tilastojen mukaan alueelta jäi tuona vuonna saamatta noin 990 miljoonaa euroa verotuloja, kun tätä veroa tuettiin täysimääräisesti, sillä vaikka varakkaimmat veronmaksajat joutuivat antamaan veroilmoituksen, he olivat vapautettuja veronmaksusta asuinpaikan tarjoaman veroedun ansiosta.
