"Demokraattinen" rasismi tai se, miten Kanariansaarilla järjestäytyi kymmeniä ihmisiä pelottelemaan maahanmuuttajia.
Tutkimuksessa selitetään, miten politiikka ja sosiaaliset verkostot ovat luoneet diskurssin, jossa merellä tapahtuvia kuolemia puolustetaan "välttämättömänä pahana" rajojen suojelemiseksi.
Laivalla saapuneiden ihmisten ei ollut turvallista lähteä kaduille 13. joulukuuta 2020. Sinä viikonloppuna kymmenet Gran Canarian asukkaat kokoontuivat immigrantteja asuttavien hotellien porteille protestoimaan maahanmuuttoa vastaan. "He huusivat: "Apinat ulos" "Saatte maksaa, senkin paskiaiset! Varotoimenpiteenä humanitaariset järjestöt kehottivat käyttäjiä olemaan poistumatta asutuksesta 48 tuntiin. Seuraavassa kuussa mielenosoitukset muuttuivat machete-jahdeiksi. WhatsApp-keskustelun kautta jotkut järjestäytyivät "puhdistamaan saaren siirtolaisista". Kaksi vuotta myöhemmin tehdyssä tutkimuksessa on analysoitu näiden rasististen purkausten taustalla olevia diskursseja, jotka menivät niinkin pitkälle, että niillä oikeutettiin kuolemat merellä.
Saaristoon vuonna 2020 saapuneiden 23 000 ihmisen vastaanoton hallinnointi aiheutti väestössä kaksi erilaista reaktiota. Yhtäältä kaikilla saarilla perustettiin solidaarisuusverkostoja, jotka tarjosivat uusille tulokkaille majoitusta, ruokaa, tukea ja seuraa. Toisaalta koordinoinnin puute, improvisointi ja sosiaalisessa mediassa esiintyneet huijaukset yhdistettynä vihapuheeseen johtivat maahanmuuttovastaisiin liikehdintätoimiin. Osa niistä oli naapurustokeskusten järjestämiä. Toisia taas järjestivät äärioikeistolaiset poliittiset puolueet.
Sosiaalipsykologian asiantuntija Daniel Buraschin ja sosiologi María José Aguilar Idáñezin tutkimuksessa 'Construcción discursiva de fronteras morales en manifestaciones anti-inmigración' todetaan, että suurin osa immigranttien laivojen vastaisista mielenosoituksista järjestettiin, kun siirtolaiset asuivat väliaikaisesti hotelleissa. Kun he muuttivat asumaan Las Raícesin tai Canarias 50:n kaltaisiin makroleireihin, solidaarisuus oli "paljon näkyvämpää".
"Demokraattinen rasismi".
Vakaiden vastaanottoresurssien puute ja 2 600 ihmisen ahtaus Arguineguínin satamassa viikkojen ajan johtivat siihen, että viranomaiset käyttivät hotellikomplekseja vastaanottotiloina. Ne olivat tuolloin tyhjillään COVID-19:n pysäyttämiseksi määrättyjen rajasulkemisten vuoksi. Tästä huolimatta monet poliittiset johtajat osoittivat maahanmuuton olevan vastuussa siitä, että Kanariansaarten matkailu on nollassa koronavirus-pandemian vuoksi.
"Ratkaisu muuttoliikekriisiin ei ole Fuerteventuran taloudellisen elpymisen kiinnittäminen", sanoi saaren Cabildon puheenjohtaja Sergio Lloret. Mogánin pormestari Onalia Bueno ja Las Palmasin maakunnan Vox-edustaja Alberto Rodríguez osallistuivat "matkailun pelastamiseksi" järjestettyihin mielenosoituksiin, joissa huudettiin "ei invaasiolle". Myöskään Coalición Canarian edustaja kongressissa Ana Oramas ei epäröinyt tuoda tätä yhteyttä esiin. "Lähtisittekö lomalle Lesbokselle vai Moriaan?" hän kysyi istuntosalissa.
Maahanmuuttajien syyllistäminen sekä merellä tapahtuneiden kuolemantapausten normalisointi ja ilmiön käsittely turvallisuusnäkökulmasta ovat vähitellen menneet läpi yleisön. "Maahanmuuttajiin kohdistuvat ennakkoluulot eivät ole vain yksilön asenteiden ilmaus, vaan ne ovat julkisia argumentteja, jotka ovat yhteiskunnallisen rakentumisprosessin tulos", todetaan tutkimuksessa.
Asiakirjassa todetaan, että näillä strategioilla valtaryhmät ovat onnistuneet rakentamaan planeettaa jakavat rajat myös kollektiivisessa mielikuvituksessa "moraalisten rajojen" avulla. Nämä ovat symbolisia muureja, jotka asettavat tietyt ryhmät "niiden marginaalien ulkopuolelle, joissa koemme velvollisuudeksemme soveltaa moraalisia normeja ja oikeudenmukaisuutta". "Tämä antaa meille mahdollisuuden hyväksyä tiettyjä toimia, jotka olisivat käsittämättömiä, jos ne tapahtuisivat moraalisen yhteisömme sisällä. Näin ollen politiikka, tiedotusvälineet ja sosiaalinen media päättävät, kuka on näiden muurien sisä- ja ulkopuolella ja "kuka ansaitsee oikeutta ja empatiaa".
''En ole rasisti, mutta...''
Selvittääkseen, miten syrjintää suunnitellaan, tutkimuksessa kootaan yhteen kahden maahanmuuttovastaisen mielenosoituksen osallistujien käyttämät argumentit. Ensimmäinen järjestettiin Gran Canarialla, ja sen järjesti naapuruston foorumi. Toinen järjestettiin Teneriffalla, ja sen järjesti äärioikeistolainen Identitarios-puolue. Kun Gran Canarialla vallitsi huoli siitä, että "saamme vähemmän kuin maahanmuuttajat", Teneriffalla uhkaan vedottiin islamofobisilla argumenteilla ja "kotimaan puolustamisella".
Molemmissa liikehdinnöissä oli yhteisiä kohtia. Ensimmäinen: rasismin kieltäminen. "Jos taloosi murtaudutaan, puolustat itseäsi. Jos ovea yritetään murtaa, ammutaan. Mutta sitten he kutsuvat sinua rasistiksi", sanotaan eräässä Teneriffalla kerätyssä todistuksessa. Toisissa tapauksissa maahanmuuttajien kärsimät ihmisoikeusloukkaukset suhteutetaan väittämällä, että heillä olisi huonommat oltavat muissa maissa. "Heidän kotimaassaan heillä ei ole edes juoksevaa vettä, ja täällä he haluavat hotellin".
Lausunnoissa korostetaan myös espanjalaisten ja afrikkalaisten erottamista toisistaan käyttämällä jatkuvasti ilmaisuja "me" ja "he". Toisinaan käytetyt käsitteet ovat jopa epäinhimillistäviä, kuten "rutto", "apinat" tai "loiset".
Kuoleman oikeuttaminen
Institutionaalinen rasismi on jopa saanut jotkut väestöryhmät oikeuttamaan kuolemat. Yhdistyneet Kansakunnat on luokitellut Kanariansaarille johtavan siirtolaisreitin maailman vaarallisimmaksi. Pelkästään vuonna 2022 1784 ihmistä menetti henkensä yrittäessään päästä Espanjaan Atlantin yli, Caminando Fronteras -järjestön keräämien tietojen mukaan. Suurin osa ruumiista katoaa merellä, ja sadat perheet jäävät vaille vastauksia.
Maahanmuuttovastaisissa mielenosoituksissa maahanmuuttajien oikeuden elämään loukkaamista pidettiin "välttämättömänä pahana", jolla puolustetaan "korkeampaa hyvää": turvallisuutta ja identiteettiä. "Jos vedämme heidät vedestä, meidän on huolehdittava kaikesta. "Mitä järkeä on pelastaa heidät, jotta he voivat sitten murtautua kotiisi, ryöstää sinut ja perustaa samalla moskeijan?".
Mikään ei ollut rikos Arguineguínissa
Ihmisoikeusloukkaukset, jotka kansainväliset järjestöt tuomitsivat Kanariansaarilla vuonna 2020, jäivät myös oikeuslaitokselta huomaamatta. Tuhansien ihmisten pidättäminen poliisin säilössä laissa säädettyä enimmäisaikaa pidempään, suihkun, juomaveden tai kunnollisen nukkumapaikan puute eivät olleet rikos. Las Palmasin maakuntatuomioistuin lopetti asian käsittelyn, joka koski ihmisten ylikuormitusta laiturilla.
Vaikka määräyksessä todettiin, että leirin olosuhteet olivat kauhistuttavat, siinä todettiin, että siellä olleet ihmiset voivat pitää itseään "onnekkaina", koska he selvisivät Kanariansaarten reitiltä ja saivat humanitaarista apua. Näin ollen tuomioistuin perusteli, että pienillä veneillä Gran Canarialle saapuneiden ihmisten kokemat "vaikeudet" eivät olleet seurausta viranomaisten mielivaltaisesta ja vapaaehtoisesta toiminnasta, jolla heidän oikeuksiaan rikottiin, vaan ne johtuivat resurssipulasta.
Human Rights Watchin kaltaiset järjestöt varoittivat leirin neljän kuukauden aikana, että olosuhteet "eivät kunnioittaneet ihmisarvoa tai perusoikeuksia". Tässä saaren eteläosassa sijaitsevassa satamassa maahanmuuttajat ja pakolaiset kokivat, että heiltä puuttui oikeusapua ja että haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten alaikäisiä tai mahdollisia turvapaikanhakijoita, ei tunnistettu. Joinakin öinä he nukkuivat jopa rottien ympäröimänä.
