Historian tutkija Ángel Viñas: "Ideologinen lähentyminen Neuvostoliiton kanssa ei kuulunut tasavallan suunnitelmiin".
Historiantutkija on juuri julkaissut kirjan "Kulta, sota, diplomatia. La República española en tiempos de Stalin" (Kulta, sota, diplomatia. Espanjan tasavalta Stalinin aikana), "oikeiston kertomuksen tuhoaminen" "Espanjan oletetusta neuvostoliittolaisuudesta" vuonna 1936.
"Jos Saksa tai Italia ei olisi puuttunut sisällissotaan, Neuvostoliiton väliintuloa ei olisi ollut", Viñas sanoo ja analysoi Neuvostoliiton tukea tasavallalle sodan aikana.
Ángel Viñas (Madrid, 1941) väittää, että historian kirjoittaminen on "jatkuvaa kutomista ja purkamista". Siksi tämä taloustieteilijä, diplomaatti ja historioitsija on viettänyt puolet elämästään arkistojen tutkimisessa ja analysoimassa jokaista hänen käsiinsä joutunutta asiakirjaa millimetrin tarkkuudella. Hän kutsuu niitä "papereiksi", joiden pohjalta hän on valottanut menneisyyttä useissa kymmenissä kirjoissaan. Ja jotka ovat nyt johtaneet hänet valaisemaan Gold, War, Diplomacy -teosta. La República española en tiempos de Stalin (Crítica, 2022), teos, jolla hän pyrkii lopettamaan "oikeiston vääristämän menneisyyden". "Se on vuoden 1936 vallankaappauksesta ja Espanjan oletetusta neuvostoliittolaisuudesta kertovan tarinan tuhoaminen", Viñas tiivistää infoLibren kanssa käymässään keskustelussa. "Legenda", joka on yhä elossa.
Historioitsija laatii yksityiskohtaisen analyysin Espanjan ja Neuvostoliiton suhteista yhtenä Espanjan lähihistorian synkimmistä hetkistä. Viñas tutkii viidensadan sivun aikana yksityiskohtaisesti toisen tasavallan ja Neuvostoliiton välisiä diplomaattisia, taloudellisia ja kaupallisia suhteita. Hän käsittelee tietenkin myös itäisen vallan roolia sisällissodan aikana. Hän tekee sen käyttämällä uutta, merkityksellistä primaariaineistoa tuolta ajalta, sekä espanjalaista että venäläistä, joista osaa ei ole koskaan käytetty täällä. Analyysi, jonka taustalla on kysymys: pitääkö paikkansa, kuten Francon propagandassa korostettiin, että vallankaappaus esti kommunistisen vallankumouksen ja Espanjan muuttumisen eräänlaiseksi Neuvostoliiton satelliitiksi?
"Tuo on täyttä roskaa", historioitsija vastaa painokkaasti. Viñasille tämä "myytti" sulaa kuin sokeri. On totta, että vuonna 1933 Espanjan tasavalta tunnusti Neuvostoliiton de jure. Ja että diplomaattisuhteiden luominen näiden kahden maan välille ja pitkään viivästynyt suurlähetystöjen avaaminen oli vallankaappauksen tapahtuessa lähellä toteutumista. Se ei kuitenkaan ollut kansanrintaman päähänpisto, eikä se merkinnyt sitä, että tasavalta oli siirtymässä Neuvostoliiton käsiin. "Se oli lähestymistapa, joka oli yhdenmukainen muiden länsimaiden kanssa", hän selittää. Historiantutkija huomauttaa, että Neuvostoliitto oli tuolloin "tärkeä tekijä" kansainvälisessä politiikassa ja mielenkiintoinen markkina-alue.
Asia oli niin tärkeä, että Viñasin mukaan "kaikki tasavallan hallitukset" kannattivat lähentymistä Neuvostoliiton kanssa. Vasemmalla ja oikealla. "Mustan kaksivuotiskauden aikana neuvotteluja ei keskeytetty", hän korostaa. Tämä käy ilmi joistakin kyseiseltä ajanjaksolta peräisin olevista tiedonannoista. Esimerkiksi 25. toukokuuta 1934 valtiovarainministeriö laati Bernin (Sveitsi) silloiselle suurlähettiläälle osoitetun kirjeen, jossa selostettiin joitakin tähän mennessä toteutettuja toimenpiteitä ja todettiin: "Hallitus ei halua tehdä mahdottomaksi tai edes viivyttää diplomaattisten ja konsuliedustajien vaihtoa näiden kahden maan välillä, vaan asettaa sen ehdoksi ainoastaan niiden tehtävien, oikeuksien ja valtuuksien määrittelyn".
Kaikesta tästä huolimatta historioitsija korostaa painokkaasti, että maiden välisten diplomaattisuhteiden solmiminen ei ollut, kuten jotkut ovat sanoneet, alkusoittoa millekään. "Tasavallan hallitus ei suunnitellut ideologista lähentymistä Neuvostoliiton kanssa. Tarkoituksena oli siirtyä normaalitilanteeseen, kuten kaikki länsimaat, Yhdysvallat mukaan lukien, tekivät", hän vakuuttaa. Siksi hän vaatii: "Neuvostoliittolaisuuden vaaraa ei ollut. Ja miksi? Koska Stalin ei ollut kiinnostunut. Tässä yhteydessä hän korostaa Espanjan Moskovan-suurlähettilään Marcelino Pascuan vuoden 1937 alussa tekemää haastattelua Stalinin kanssa, jossa tämä suositteli, että tasavallan hallitus kääntyisi kapitalististen maiden puoleen.
Konfliktin kärjistyminen
Siihen mennessä sisällissota oli imenyt maata kuiviin jo yli puoli vuotta. Viñas omistaa konfliktille laajan luvun. Ja erityisesti ulkovaltojen osallistumista siihen. Hän kiistää, että Neuvostoliitto olisi kiihdyttänyt konfliktia. "He vastasivat Saksan ja Italian sekaantumiseen", hän sanoo. Tässä yhteydessä hän muistuttaa, että saksalaiset olivat aiemmin auttaneet vallankaappausarmeijan siirtämisessä Afrikasta Iberian niemimaalle. Hän viittaa myös italialaisiin sopimuksiin, joissa 1. heinäkuuta, päivää ennen vallankaappauksen puhkeamista, oli jo sovittu ilmailutoimituksista. "Jos Saksan tai Italian väliintuloa ei olisi ollut, Neuvostoliiton väliintuloa ei olisi ollut", hän painottaa.
Neuvostoliitto ryhtyi kuitenkin lähettämään aseita vasta syksyllä 1936. Tässä yhteydessä Viñas mainitsee Komsomol-laivan alkaneen tukea suoraan tasavaltaa sotamateriaalilla. "Lokakuussa tulivat ensimmäiset sotilaat, jotka olivat panssarimiehiä ja tykkimiehiä", hän sanoo. Stalinin väliintulo antoi demokraattiselle hallitukselle hieman hengähdystaukoa. Tähän vaikuttivat useat tekijät. Ensimmäinen oli se, että muut länsivallat luopuivat tasavallasta "kuin kuumasta perunasta". Ja sitten oli vielä tarve saada demokratiat näkemään, että vihollinen oli natsismi ja että tarvittiin yhteinen rintama. "Tasavallan pahimpia vihollisia olivat britit, joilla oli täydellinen pakkomielle kommunismiin", historioitsija sanoo.
Neuvostoliiton tuki ei kuitenkaan säilynyt koko sodan ajan. Itse asiassa, sanoo Viñas, Stalin piti tasavaltaa vuoden ajan "takajaloillaan". "Hän jätti espanjalaiset pulaan. Ja jos hän teki niin, en usko, että se johtui nimenomaan siitä, että hän halusi Neuvostoliiton Espanjaan", sanoo historioitsija. Mikä oli halvaantumisen syy? Täällä hän pysyy mieluummin varovaisena. Ilman papereita hän voi vain esittää hypoteeseja: "Luulen, että se johtuu siitä, että hän uskoo yhä voivansa vakuuttaa länsivallat siitä, että vihollinen on natsi-Saksa". Oli miten oli, tosiasia on, että tuki jäätyi marraskuun 1937 ja 1938 välisenä aikana. Ja kun se päätti jatkaa "massiivista" tukea, tasavalta oli jo viimeisillä jaloillaan. Katalonian kaatumisen myötä materiaalin lähettämisestä tuli mahdoton tehtävä.
Kulta ja propaganda
Kirjassa omistetaan kokonainen luku myös kuuluisalle Moskovan kullalle, jonka parissa hän alkoi työskennellä jo Francon eläessä. Tältä osin historioitsija on selkeä. Kultavarantoja käytettiin juuri siksi, että tasavallalla ei ollut kansainvälistä valuuttaa - puntia, dollareita tai frangeja - ja se tarvitsi niitä tarvikkeiden maksamiseen, olivatpa ne sitten aseita tai teollisuuden, kaupan tai maatalouden tuotteita. "Tasavallan hallitus oli lisäksi kyllästynyt siihen, ettei se voinut tehdä kansainvälisiä tilisiirtoja, koska länsimaiset pankit estivät ne", Viñas selittää. Miksi siis lähettää se Neuvostoliittoon? "Miksipä ei: heillä oli pankkikoneisto, suhteet olivat enemmän tai vähemmän sujuvat, ja heidän kanssaan oli tehty kauppaa jo rauhan aikana, hän vastaa.
Toisella tasavallalla ei kuitenkaan ollut paljon muita vaihtoehtoja. Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli omat ongelmansa. Myöskään Ranska ei ollut kovin houkutteleva vaihtoehto: "Sinne lähetettiin vain osa siitä, koska Negrín ei luottanut Ranskan kansanrintaman vakauteen". Viñasin osalta kultakysymys näyttää olevan enemmän tai vähemmän selvitetty. Venäläiset sanoivat, että tasavalta oli velkaa, mutta tätä ei ole todistettu. Siitä huolimatta oikeisto vetoaa tähän aiheeseen usein. Musta legenda, jota Francon propagandakoneisto käytti hyväkseen keskellä itsevaltiutta tuomitakseen oletetun ryöstön ja perustellakseen talouden jälleenrakentamisen vaikeudet.
