Huumekauppiaiden väliset tilien selvittelyt Costa del Solilla, ylellisen matkailun taakse kätkeytyvä sota.
Toimittaja Antonio Pampliega, konfliktialueiden asiantuntija, kertoo, miten hän vietti kuukausia tutkimalla vain muutaman kilometrin päässä kotoaan sijaitsevaa piilotodellisuutta Costa Nostra -podcastia varten Aurinkorannikolla.
Kirja, johon podcast perustuu, julkaistiin vuonna 2009, joten se toimii vain tekosyynä uusien tutkimuslinjojen aloittamiselle. "Työskentelen mielelläni dokumentoinnin parissa. Luin Antonion ja Miguelin kirjan. Tutkin sitä perusteellisesti, lisäsin lisää asiakirjoja... Olin yllättynyt, koska Galicia mainitaan aina, kun tarkastelemme huumeongelmaa. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä taloni takapihalla tapahtui. Ja se on pelottavaa", selittää toimittaja, joka halusi välttää sitä, mitä hän kutsuu "kirjoituspöydän 'true crimeksi'.
Pampliega pyysi muun muassa työskentelyä kentällä. "Halusin tehdä ja ohjata haastattelut itse. Sitä minä teen. En halunnut vain lukea studiossa, mitä joku muu on tehnyt", hän sanoo. Kuukausia kestäneen työn jälkeen hän onnistui saamaan todistajanlausuntoja joiltakin Costa del Solin rikollisilta ja heitä jahtaavilta agenteilta. "Kansallinen poliisi, Guardia Civil ja tullilaitos olivat aina käytettävissä joitakin erityistapauksia lukuun ottamatta. Niitä oli niin paljon saatavilla, että emme ole ehtineet näyttää kaikkea saamamme materiaalia", hän myöntää. Rikollisten tapaaminen oli aivan eri asia. "Kesti kauan saada heidät vakuuttuneiksi. Molemmat, erityisesti rikolliset, ovat hyväksyneet sen lähinnä siksi, että heidän kasvojaan ei näytetä. He tuntevat olevansa vähemmän alttiita äänelle. Emme luultavasti olisi saaneet näitä todistuksia, jos Costa Nostra olisi ollut audiovisuaalinen tuotanto", sanoo Pampliega, jonka tukena oli fikseri, joka on tutkittavan ympäristön tunteva henkilö, joka toimii välittäjänä toimittajan ja haastateltavien välillä.
Erilainen konteksti
Pampliega on tavannut huumekauppiaita esimerkiksi Kolumbiassa ja Meksikossa, ja hän kertoo rikollisesta kontekstista, joka eroaa suuresti espanjalaisesta. Costa Nostraa varten hän ja hänen tiiminsä tapasivat yhden heistä ravintolassa Costa del Solilla. "Katsoin, oliko hänellä piippu (ase) mukanaan, mutta hänellä ei ollut. Olin yllättynyt, että kun hän istui alas, hänellä ei ollut piippua. Olin yllättynyt siitä, että istuessaan hän käänsi selkänsä oveen. Muissa paikoissa rikollisten on oltava varovaisia, koska he tietävät, että muut huumekauppiaat voivat tappaa heidät keskellä katua. Mutta tässä osassa Espanjaa, kaikesta huolimatta, mitä täällä tapahtuu, on monimutkaisempaa, että jotain tällaista voisi tapahtua. Ruumiita ei näy silloilla", hän selittää.
Costa Nostrassa on myös aikaa tutkia tämän rikollispiirin sivuhenkilöitä. Yksi heistä on Ricardo Álvarez-Ossorio, tunnettu rikosasianajaja, jota eräät tiedotusvälineet kutsuivat "paholaisen asianajajaksi". Hän edustaa muun muassa Vatikaania, espanjalaisia suuryrityksiä ja vaikutusvaltaisia huumekauppiaita, kuten Mohamed Taieb Ahmedia eli El Neneä. "Halusimme, ettei elokuva pyöri pelkästään huumeiden ja huumekaupan ympärillä, vaan halusimme näyttää myös muunlaisia ihmisiä, joihin tämä ympäristö vaikuttaa. Hän selittää työnsä näiden ihmisten puolustamiseksi piilottelematta, nimellä ja sukunimellä. Kuulija ymmärtää hänen kaltaistensa todistusten ansiosta, että Costa Nostra on hyvin todellinen tarina", Pampliega puolustaa.
Monet näiden rikollisten tarinat ovat entisten lasten tarinoita, joilla ei ole tulevaisuutta Etelä- ja Pohjois-Espanjassa. Algecirasin satamassa toimittaja saa selville, millaisia huumekauppiaiden veneet ovat, ja tapaa tullivalvonnan päällikön ja kaksi heidän vastustajistaan. Yksi niistä on Manuel, joka pystyy purkamaan paalit 90 sekunnissa. "Hän aloitti lapsena Tangerissa käytetyillä vaatteilla kaupittelun, ja hänestä on tullut yksi suurista huumekauppiaista, joka salakuljettaa hasista Eurooppaan. Hän selitti meille elämäänsä 50 000 euron kellolla", Pampliega sanoo. Toinen on David, huumeveneen kuski, joka on tottunut vaarantamaan henkensä väistelemällä partioveneitä yli sadan kilometrin tuntinopeudella: "hän sai pari vuotta vankilatuomiota, mutta hän ei välitä siitä, sillä hän ansaitsee tuhansia euroja matkalta".
Tutkijan käsityksen mukaan Costa Nostran materiaalia riittää useammalle kaudelle. "Meidät on jätetty aikarajoitusten vuoksi ulkopuolelle kaikesta, mitä kokaiinin kanssa tapahtuu. Algeciras on Antwerpenin jälkeen Euroopan toiseksi vilkkain huumausaineen satama. Kokaiinia tapetaan Costa del Solilla, jota hasiksen kanssa ei yleensä tapahdu. Haluaisin kaivaa sieltä ja katsoa, mihin se johtaa meidät, Meksikoon, Panamaan, Kolumbiaan...", toimittaja tunnustaa.
https://elpais.com/television/2023-01-05/los-ajustes-de-cuentas-de-los-narcos-en-la-costa-del-sol-una-guerra-escondida-tras-el-turismo-de-lujo.html
