Maahanmuutto kasvaa, rikollisuus ei: Sisäministeriön tiedot kumoavat yhteyden ulkomaalaisten määrän ja rikollisuuden lisääntymisen välillä. Ministeriön mukaan Espanjassa asuvien ulkomaalaisten määrällä ei ole ”negatiivista tai merkittävää” vaikutusta rikollisuuteen, joka on pysynyt vakaana tai laskenut vuodesta 2011 lähtien.
Voxin ruokkima väärä stereotypia maahanmuuttajista potentiaalisina rikollisina, johon PP on alkanut mukautua, ei vastaa yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia. Se kuitenkin leviää ja herää ajoittain henkiin argumenteista huolimatta. ”Tiede ei sovi yhteen populismin kanssa. Siitä ei ole epäilystäkään. Maahanmuuton ja rikollisuuden välillä ei ole suoraa yhteyttä”, väittää Málagan yliopiston rikosoikeuden ja kriminologian professori Elisa García España. ”Käsitys on niin vahva, stereotypia ja ennakkoluulot ovat niin voimakkaita, että se on, kuten amerikkalainen sosiologi Rubén G. Rumbaut sanoo, zombie-ajatus. Vaikka sitä tappaisi kuinka paljon, vaikka sitä vastaperustelisi kuinka paljon, vaikka todistaisi, että se ei ole totta, se pysyy hengissä”, hän lisää.
(Tieto on huhuja ja 'kyllä minä tiedän' fiilistä arvokkaampi asia. Paitsi jos tieto ei kiinnosta. Liian moni perustaa tietonsa huhuihin joita pahansuavat lähteet ilokseen jakelevat monelle älyllisesti hiukan liian letkeälle Espanjan Suomalaiselle. Monelle Suomalaiselle käy Espanjassa näin ja se on harmi. Huhut ja se Espanjan suomalaisuuden peruspahe eli pahansuopa meteli ei ole ikinä tiedon ja faktojen yläpuolella)
Maahanmuuton pelko on palannut poliittiselle asialistalle - ja sosiaalisiin verkostoihin - Katalonian vaalien yhteydessä tai Kanariansaarten kriisin vuoksi. Niinkin paljon, että Vox meni niin pitkälle, että se hajotti PP:n kanssa muodostamansa viisi aluehallitusta, koska kansanpuolue suostui 400 alaikäisen maahanmuuttajan jakamiseen niemimaalla. PP on alkanut uppoutua argumentaatiokehykseen, jota tähän asti on hallinnut äärioikeisto, joka puhuu tavallisesti ”tuontirikoksista” viitaten joukkoraiskauksiin tai puolustaa manipuloituja postulaatteja, kuten ”laiton maahanmuutto on jo nimensä puolesta rikos”, kuten Voxin tiedottaja Jorge Buxadé totesi huhtikuussa 2023. Partido Popularilla on siis toinenkin vakava ongelma Voxin lisäksi: puolue uskoo immigraatioon liittyviin valheisiin. Aikuiset ihmiset.
Katalonian vaalikampanjassa toukokuun alussa Alberto Núñez Feijóo vaati Kataloniassa äänestystä, jotta maahanmuuttajat ”eivät miehittäisi kotiamme”. ”Espanjalaisilla on oikeus mennä rauhanomaisesti kaduille”, lisäsi PP:n johtaja 22. heinäkuuta kannattajiensa edessä, päivää ennen kuin hän äänesti yhdessä Juntsin ja Voxin kanssa Kanariansaarten hallituksen (johon PP kuuluu) ja keskushallinnon kanssa sovittua ulkomaalaislain uudistusta vastaan, jolla pyritään helpottamaan ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten maahanmuuttajien aiheuttamaa äärimmäistä tilannetta saarilla.
Poliittisten toimien vastapainoksi ääriäänet, kuten Euroopan parlamentin jäsenen Alvise Pérezin kaltaiset ääriäänet, jotka yhdistävät alaikäisen murhan maahanmuuttajiin, ovat lietsoneet sosiaalisissa verkostoissa tapahtumia, kuten 11-vuotiaan pojan murhaa Mocejónissa (Toledo). Syyttäjänvirasto ilmoitti jopa tutkivansa näiden ”väärien viestien” rikosoikeudellista merkitystä ulkomaalaisten kriminalisoimiseksi ”yleistävästi”, minkä jälkeen monet viestejä levittäneistä poistivat ne ja jopa sulkivat tilinsä sosiaalisissa verkostoissa.
Kaikki tämä turvalliseksi katsotussa maassa. Espanjan rikollisuusaste, 48 rikosta tuhatta asukasta kohti (mukaan lukien tietoverkkorikollisuus) vuonna 2022, on edelleen alhainen verrattuna naapurimaihin, kuten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (79,5 rikosta tuhatta asukasta kohti), Belgiaan (74,8), Saksaan (60,7) ja Tanskaan (53,9). Espanjan perinteinen rikollisuusaste, johon ei sisälly tietoverkkorikollisuus, koska suurin osa siitä tehdään maan ulkopuolelta, on jopa laskenut tai pysynyt vakaana viimeisten 13 vuoden aikana ja on sisäministeriön tietojen mukaan 41 rikosta tuhatta asukasta kohti.
Ministeriön koordinointi- ja tutkimusryhmä, joka tekee rikollisuustilastoja, on verrannut tätä viimeisintä lukua Espanjassa asuvia ulkomaalaisia koskeviin lukuihin (joissa ei tehdä eroa EU:n kansalaisten ja muiden maiden kansalaisten välillä) ja todennut, että ”maahanmuuttoilmiöllä ei ole negatiivista tai merkittävää vaikutusta rikollisuuteen”, Fernando Grande-Marlaskan yksikön lähteiden mukaan. Ulkomaalaisväestön osuus on näiden lukujen mukaan tällä hetkellä 13,4 prosenttia.
Universitat Oberta de Catalunyan kriminologian tutkinnon johtaja ja rikostilastojen asiantuntija Antonia Linde pitää lukujen vakiintumista ”hyvänä merkkinä”. ”Se voi olla osoitus siitä, että maahanmuuttajaväestön elinolot Espanjassa paranevat ja että he ovat vähemmän työttömiä ja elävät näin ollen vähemmän epävarmassa ja köyhemmässä tilanteessa”. Olisi analysoitava, pysyvätkö työttömyysasteet samassa määrin vakaina omien ja ulkomaalaisten osalta”, hän lisää.
Kansallisen tilastokeskuksen (INE) tiedot osoittavat, että espanjalaiset tekevät absoluuttisesti enemmän rikoksia kuin ulkomaalaiset. Vuonna 2022 tuomituista 74,19 prosenttia oli Espanjan kansalaisia, kun taas ulkomaalaisten osuus oli 25,81 prosenttia. Mutta jos analysoimme lukuja tuhatta asukasta kohti, on totta, että ulkomaalaisten tuomittujen määrä on kaksinkertainen espanjalaisiin verrattuna, 18,1 verrattuna 7,5:een. Kriminologit kuitenkin varoittavat, että ulkomaalaisten yliedustus johtuu monista eri tekijöistä, joista mikään ei ole heidän kansallisuutensa tai alkuperänsä.
García España, joka on tutkinut maahanmuuton ja rikollisuuden välistä suhdetta yli 20 vuoden ajan, huomauttaa, että metodologisesti on hyvin vaikeaa osoittaa varmaa yhteyttä näiden kahden ilmiön välillä ennen kaikkea maahanmuuttajan määritelmän vuoksi. ”Tilastoista ei käy ilmi, kuka on maahanmuuttaja, vaan pikemminkin se, mistä hän on kotoisin. Lähimpänä sitä ovat ulkomaalaislain piiriin kuuluvat henkilöt, jotka kaikki ovat EU:n ulkopuolisia kansalaisia”, hän selittää. ”Termi maahanmuutto on sosiologinen, eikä sitä lasketa missään”, hän lisää.
”Maahanmuuttaja on henkilö, joka muuttaa toiseen maahan tarkoituksenaan asettua aloilleen, eivätkä kaikki ulkomaalaiset ole maahanmuuttajia. Vankilassa on ulkomaalaisia, jotka ovat syyllistyneet järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviin rikoksiin. He eivät ole siirtolaisia, vaan toisen maan kansalaisia, jotka tulevat tekemään rikoksen Espanjan alueelle, heidät pidätetään ja tuomitaan ja heistä tulee osa vankilaväestöä”, hän selittää.
Linde mainitsee olosuhteet, jotka voivat selittää, miksi ulkomaalaiset ovat tilastoissa yliedustettuina vankiloissa ja jotka on otettava huomioon, kuten se, että heitä avustavat julkiset puolustajat, koska heillä ei ole taloudellisia resursseja parempaan puolustukseen; että he hyötyvät vankilassa tai puolivapaudessa vähemmän kolmannesta asteesta, koska heillä ei ole juuria, perhettä tai työpaikkaa, tai että, kuten monet tutkimukset osoittavat, poliisi kuulustelee maahanmuuttajia enemmän kuin kansalaisia, joten ”on suurempi todennäköisyys, että poliisi havaitsee ulkomaalaisen tekemän rikoksen”.
On myös osoitettu, että tämä yliedustus liittyy siihen, että maahanmuuttajat asuvat köyhillä alueilla, joilla työttömyysaste on korkea. ”Jos tarkastelemme rikollisuutta yli-edustettuna yleisessä väestössä, työttömyys on myös yksi niistä piirteistä, joita esiintyy”, hän lisää. ”Empiiriset todisteet ovat kumonneet teoriat, joiden mukaan on olemassa enemmän kriminogeenisiä kulttuureja. Emme voi yhdistää maahanmuuttajuutta rikollisuuteen”, Linde toteaa lopuksi.
Koska kysymys on monimutkainen, tutkimuksissa analysoidaan tietoja alueittain tai maakunnittain vähintään 10 vuoden ajalta. César Alonso-Borrego, Madridin Carlos III -yliopiston taloustieteen professori, on mukana kirjoittamassa American Law and Economics Review -lehdessä vuonna 2012 julkaistua tutkimusta, jossa todetaan, että maahanmuuton ja rikollisuuden välillä ei ole yhteyttä. Tieteenalalla laajalti siteeratussa työssä analysoitiin maakuntien poliisitietokantaa vuosilta 1999-2009 ja otettiin huomioon muuttujat, kuten syntyperäisten espanjalaisten ja maahanmuuttajien välinen ero koulutustason, sosioekonomisten ominaisuuksien, iän, sukupuolen, äidinkielen tai alkuperän mukaan.
”Käytimme muita tietolähteitä nähdäksemme, ketkä ovat rikoksiin syyllistyviä henkilöitä: nuoret miehet, joilla on alhainen tai keskimääräistä alhaisempi koulutustaso, jonka merkitys on suhteellisesti suurempi maahanmuuttajaväestössä”, professori selittää. Tämä selittää, nämä asiantuntijat ovat samaa mieltä, maahanmuuttajien yliedustuksen määrissä, koska Espanjassa asuvien aikuisten kokonaismäärässä on suurempi osuus nuoria ulkomaalaisia, joiden ikä osuu yksiin maahanmuuttajien kanssa.
Alonso-Borregon tutkimuksessa ei havaittu, että maahanmuutolla olisi merkittävää vaikutusta kokonaisrikollisuuteen eikä vakavaan tai omaisuusrikollisuuteen. Se havaitsi ainoastaan noin yhden prosentin positiivisen vaikutuksen hallinnollisiin rikoksiin. ”Maahanmuuttajan asema ei selitä suurempaa rikosalttiutta”, korostaa Carlos III -professori, joka korostaa ihmisiä ympäröivää kontekstia. ”En edelleenkään näe mitään perusteita hälyttävälle suhtautumiselle”, hän lisää.
Professori Alonso-Borregon tutkimuksessa mukana olleessa muuttoaallossa oli huomattava osuus Latinalaisen Amerikan kansalaisia. Kirjoittajat, joihin kuuluvat myös Nuno Garoupa ja Pablo Vázquez, päättelivät, että yhteinen kieli oli helpottanut heidän kotoutumistaan. Vaikutus on samankaltainen kuin Yhdysvalloissa esiintynyt niin sanottu latinoparadoksi, joka koski meksikolaisten maahanmuuttajien tuloa ja rikollisuuden vähenemistä joillakin alueilla ja jota pidettiin ”hyveellisenä valintana” sellaisten henkilöiden kohdalla, joiden taipumus tehdä rikoksia oli alhaisempi kuin kantaväestön. Toisen kansallisuuden, romanialaisen, joka on yksi vanhimmista Espanjaan saapuneista, kotoutuminen kesti kauemmin. ”Kun se vei hieman enemmän aikaa, se [heidän rikollisuusasteensa] laski ja muuttui samanlaiseksi kuin kantaväestön. Kotoutuminen (integraatio) on varmasti resepti”, Alonso-Borrego toteaa lopuksi.
Sisäministeriön tietojen mukaan viimeisten yhdeksän vuoden aikana Espanjan ja ulkomaalaisten (EU:n kansalaiset mukaan lukien) osuus pidätetyistä tai rikoksista tutkituista on pysynyt vakaana. Asiantuntijoiden mukaan yliedustuksesta kertoo esimerkiksi se, että keskimäärin 33 prosenttia poliisitapauksista koskee ulkomaalaisia. Asiantuntijat viittaavat myös muihin jo mainittuihin seikkoihin, kuten siihen, että poliisi keskittyy erityisesti tiettyihin ryhmiin tai siihen, että kaikkia menettelyjä ei lopulta viedä loppuun.
”Ongelma on siinä, miten otamme nämä ihmiset vastaan ja miten integroimme heidät yhteiskuntaan”, professori García España sanoo. ”Keskitymme ulkomailta saapuviin ikään kuin he olisivat tulleet rikollisgeenin kanssa (...) Kaiken yksinkertaistaminen maahanmuuton käsitteessä on mielestäni rasismia, koska sen alla on paljon argumentteja, indikaattoreita ja muuttujia, joilla ei ole mitään tekemistä ulkomaalaisuuden eikä maahanmuuttoprosessin kanssa”, hän lisää.
