Viime vuosikymmeninä yli kuusi miljoonaa asuntoa on muutettu sosiaalisesta asuntotuotannosta vapaiden markkinoiden asunnoiksi.
Asuntolailla pyritään välttämään talojen purkaminen tulevaisuudessa jonkinlaisella suojalla.
Yksi Espanjan asuntopolitiikan pahamaineisimmista virheistä on ollut omistusasuntojen myynnin edistäminen suojattujen asuntojen myynnillä. Viime vuosisadan puolivälistä lähtien on rakennettu yli 6,8 miljoonaa asuntoa jonkinlaisen suojelun piiriin. Tämä vastaa lähes 30 prosenttia nykyisestä ensiasuntokannasta, käy ilmi Observatorio Metropolitano de la Vivienda de Barcelonan puheenjohtajan Carme Trillan ja politiikantutkija Jordi Boschin vuonna 2018 tekemän tutkimuksen El parque público y protegido de viviendas en España: un análisis desde el contexto europeo (Julkinen ja suojeltu asuntokanta Espanjassa: analyysi eurooppalaisesta kontekstista) päätelmistä. Tämä laaja asuntokanta on kuitenkin haihtunut. Vuosien mittaan nämä asunnot ovat siirtyneet yksityisomistukseen.
"Rajoituksella oli viimeinen voimassaolopäivä. Kaikki, mitä teimme 1900-luvulla, on kadonnut. Aloitamme 2000-luvun lähes tyhjästä, ja meille on jäänyt hyvin pieni julkisten asuntojen määrä", kommentoi ekonomisti Trilla. Kun kunkin itsehallintoalueen asettama suoja-aika - joka Sociedad de Tasaciónin mukaan vaihtelee 10:stä 30 vuoteen, koska suojelujärjestelmiä on yli 50 erilaista - oli kulunut umpeen, omistajat ryhtyivät poistamaan kiinteistöstä suojaa myydäkseen sen vapailla markkinoilla ja saadakseen näin huomattavia voittoja. Perhe teki voittoa ja maa menetti suojellun omaisuuden. Lisäksi syntyivät voimakkaat petosmarkkinat, jotka jatkuvat edelleen, ja B-maksut ja myynnit sellaisille henkilöille, jotka eivät täyttäneet tähän menettelyyn pääsyn edellytyksiä (vähimmäistulot, toisen talon omistamatta jättäminen...).
