Karhun menestyksekkään elpymisen salaisuus Cantabrian vuoristossa. Kolmen vuosikymmenen ponnisteluilla on onnistuttu kasvattamaan tämän lajin kanta lähes viisinkertaiseksi. Nyt tutkijat yrittävät ennakoida ongelmia, joita ilmastokriisi ja kohtaamiset ihmisten kanssa aiheuttavat.
Oli aika, ei kovinkaan pitkä aika sitten, jolloin ruskeakarhu (Ursus arctos) oli salametsästäjien kohteena. Elettiin 1990-lukua, ja vaikka se oli Espanjassa suojeltu, salametsästys ajoi lajin äärimmilleen. Jäljellä oli 50-80 yksilöä kahdessa eristetyssä populaatiossa Kantabrian vuoristossa. "Se oli tuomittu eläin", tiivistää Guillermo Palomero kiivetessään vuorille "karhumaalla", kuten luonnontieteilijä tätä aluetta kutsuu. Vaikka ruskeakarhusäätiön puheenjohtaja on yksi tämän lajin suojelun menestystarinan päähenkilöistä, hänen on silti vaikea uskoa, että tämä eläin on nykyään yhteiskunnallisesti hyväksytty Leónissa ja Asturiassa. Myös se, että se on onnistunut lähes viisinkertaistamaan populaationsa näin lyhyessä ajassa. Cantabrian vuoristossa on tällä hetkellä 370 yksilöä (210 urosta ja 160 naarasta), kuten muutama päivä sitten julkaistu viimeisin laskenta osoittaa. "Mutta kolme vuosikymmentä sitten laji oli katoamassa", hän muistelee Leónin kunnan Anllares del Silin kylästä Páramo del Silistä.
