Espanjan toisistaan kloonatuilla reuna-alueilla maisema muodostuu markiisien pullonvihreästä ja paljaan tiilen punaruskeasta väristä. Kilometrien pituiset kadut näyttävät samalta, ja kilometrien pituiset elämät ovat syntyneet, kasvaneet ja kuolleet, ja elävät edelleen, näillä kaduilla. Näitä kaupunginosia on kutsuttu rumiksi, huonoiksi ja rähjäisiksi. Ne on tehty sellaisiksi: niihin kokoontui työväenluokka, joka 1900-luvun jälkipuoliskolla tuli maaseudulta kaupunkiin ja jätti Espanjan tyhjäksi. Hyper-designin ja kimalluksen aikoina on kuitenkin niitä, jotka arvostavat surullisia työväenluokan asuinalueita.
Alueita joilla ei ikinä tapahdu mitään mainittavaa mutta joista pidetään. Ja paljon.
