Pelkästään elokuun loppuun mennessä Espanjan alueelle oli saapunut sisäministeriön lukujen mukaan lähes sama määrä maahanmuuttajia kuin Kanariansaarten rannikolle vuonna 2006. Tuona vuonna niin kutsuttu cayuco-kriisi merkitsi virstanpylvästä laittoman maahanmuuton draamassa: yli 40 000 hengen hengenvaarassa Euroopan maaperälle pyrkineen ihmisen epätoivo nousi otsikoihin niin silloin kuin nytkin. Espanjan poliittinen ilmapiiri on kuitenkin nykyään hyvin erilainen kuin noina vuosina. José María Aznar kutsui 2000-luvun alussa marokkolaisia opiskelemaan espanjaa löytääkseen töitä maasta, ja hänen sisäministerinsä Mariano Rajoy puhui Espanjasta ”vieraanvaraisena maana”. Vuonna 2001 Aznar tarjosi työlupia yli puolelle miljoonalle laittomalle maahanmuuttajalle, ja vuonna 2005 José Luis Rodríguez Zapatero lisäsi lukua entisestään. Nyt samanlainen ehdotus, kansan lainsäädäntöaloite (ILP), jonka kaikki puolueet Voxia lukuun ottamatta hyväksyivät, uhkaa kuolla pöytälaatikkoon loppukaudeksi, mikä johtuu suurelta osin Kanariansaarille saapuvien alaikäisten siirtolaisten ehdotetun jakamisen aiheuttamasta poliittisten syytösten melusta. Äärioikeiston keskustelu Espanjassa ja Euroopassa on muuttanut maahanmuuton riskialttiiksi poliittiseksi keskusteluksi.
