Illa ja uusi poliittinen enemmistö Kataloniassa. Salvador Illan puheen ja Puigdemontin naurettavuuden välinen kontrasti on paras ilmaus Katalonian politiikan tulevaisuudesta ja menneisyydestä.
Parlamentin enemmistö, joka valitsi eilen 58-vuotiaan sosialistin Salvador Illan Katalonian Generalitatin presidentiksi, hajoittaa jakautumisen Espanjasta irtautumista kannattaviin ja vastustaviin poliittisiin ryhmittymiin, jotka ovat leimanneet yhteisön politiikkaa yli vuosikymmenen ajan ja joiden lopettaminen on ollut vahva toive suuressa osassa Kataloniaa ja muuta Espanjaa.
Junts per Catalunya -järjestön järjestämä mediakohu, jonka tarkoituksena oli vastaanottaa entinen presidentti Carles Puigdemont, joka uhmasi pidätysmääräystä muutaman metrin päässä parlamentista estääkseen virkaanastujaisten virkaanastujaiset ja pitääkseen Espanjasta irtautumista ajavan agitaation elossa, ei voi viedä huomiota pois istuntosalin sisällä tapahtuneiden tapahtumien todellisesta, traskendenttisestä luonteesta. Päivä jää historiaan uuden vasemmistolaisen ja katalaanimyönteisen enemmistön muodostumisen, pitkän hajaannuksen ja seisahtumisen kauden päättymisen, mutta myös Salvador Illan puheen ohjelmallisen sisällön ja hänen henkilökohtaisen tyylinsä vuoksi, joka oli sovitteleva, vuoropuhelua käyvä ja maltillinen, täysin vastakkainen nykyisessä politiikassa vallitseville polarisoiville suuntauksille.
Ehdokkaana pitämässään puheessa nykyaikaisen Generalitatin kahdestoista presidentti sijoitti itsensä itsehallinnon "kolmanteen suureen muutokseen" sen jälkeen, kun Josep Tarradellasin paluun myötä tasavaltainen instituutio palautettiin takaisin ja sisällytettiin nykyisen perustuslain puitteisiin, ja sen jälkeen, kun sosialistipresidenttien Pasqual Maragallin ja José Montillan johtama toinen muutos tapahtui. Vaikka hän ei maininnutkaan Puigdemontia, hän totesi, että armahduslakia on sovellettu "ketterästi, nopeasti ja ilman juonittelua", asetti "Katalonian kansakuntana" "monikansallisen Espanjan osaksi liittovaltiomuotoista Eurooppaa" ja ilmoitti uudesta ainutlaatuisesta rahoitusmallista - menemättä yksityiskohtiin, joita odotetaan vielä keskushallitukselta - sekä puolusti katalaanin kieltä ja julkisten politiikkojen ja palveluiden edistämistä mainitsemalla erityisesti terveydenhoito-, koulutus-, liikenne- ja asuntopalvelut.
Keskustelu osoitti virkaanasetusssopimusten vankkuuden, mutta myös Illan puolesta äänestäneiden kolmen voiman väliset erot, jotka johtavat ainakin ensimmäisessä vaiheessa PSC:n omaan hallitukseen. Uusi presidentti ilmaisi halukkuutensa säilyttää kolmikantasopimus koko vaalikauden ajan, mutta oli avoin vuoropuhelulle Partido Popularin, Juntsin ja CUP:n kanssa huolimatta siitä, että nämä kolme voimaa osoittivat radikaalia vastarintaansa uutta presidenttiä kohtaan vähäisellä harkinnalla varustettuna.
Salvador Illa jätti nimenomaisesti tämän vuoropuhelun ulkopuolelle kaksi Katalonian parlamentissa edustettuina olevaa ääriryhmää: Vox ja Aliança Catalana. Lyhyt vastaus näiden ryhmien edustajien Ignacio Garrigan ja Silvia Orriolsin puheenvuoroihin oli merkittävä. Molemmat ovat äärioikeistolaisia muukalaisvihamielisiä ja muslimivastaisia ryhmittymiä. Illa osoittaa heille parlamentaarista kohteliaisuutta "mutta ei muuta, ei vuoropuhelua". Hän ilmoitti kuitenkin, että hän aikoo myös huolehtia äänestäjistään ja hallita heitä varten, ja asetti hallituksensa keskeiseksi akseliksi nimenomaan sellaisten politiikkojen toteuttamisen, joilla pyritään "purkamaan yksi kerrallaan vihan diskurssit".
Puigdemontin, joka eilen järjesti toisen pakomatkansa oikeusviranomaisilta, lavastukselliset juonet eivät voi peittää hänen tekaistun paluunsa räikeää epäonnistumista. Vain muutama tuhat hänen kannattajaansa kokoontui varhain aamulla Barcelonan Riemukaarelle toivottamaan hänet tervetulleeksi ja kuuntelemaan hänen lyhyttä, neljän minuutin mittaista puhettaan. Hän ei astunut parlamenttiin, kuten hän oli ilmoittanut.
Juntsin tiedottaja Albert Batet, joka piti vastauksena Illalle puheen Puigdemontin sijasta, jolla ei ollut mitään institutionaalista sisältöä ja joka oli sopimaton puolueelle, joka perii Convergèncian edustaman pasifistisen ja espanjalaista hallittavuutta tukevan politiikan parhaat perinteet. Yritys sovittaa yhteen sekä lupaus palata Kataloniaan virkaanastujaispäivänä että hänen kieltäytymisensä saapua tuomarin eteen selittää tämän oudon päivän, joka huipentui Juntsin kansanedustajien suosionosoituksiin, kun Puigdemont kutsuttiin nimeltä äänestämään ilman, että entinen presidentti olisi ollut edes paikalla, delegoinut äänensä tai antanut äänensä etänä. Eeppinen paluu hukkui farssiin ja naurunalaisuuteen. Sopiva loppu teatterille.
Jos Puigdemontin tarkoituksena oli varastaa huomio Illalta, nolata Esquerran väliaikainen hallitus ja antaa PP:lle ja Voxille ammuksia Pedro Sánchezin hallituksen jatkuvaan pommittamiseen, hän saavutti vain jälkimmäisen tavoitteen. PP tuomitsi eilen kärsimänsä "sietämättömän nöyryytyksen", ikään kuin se ei olisi ollut hallitusvaiheessa vastuussa kahden laittoman kansanäänestyksen järjestämisestä, itsenäisyysjulistuksesta ja silloisen separatistipresidentin pakenemisesta eikä ennen kaikkea poliisin katastrofaalisesta väliintulosta 1. lokakuuta, kun se ei onnistunut poistamaan vaaliuurnia. Viimeisten viiden vuoden aikana on vaikea kiistää itsenäisyyden heikkenemistä ja ennen kaikkea Generalitatin puheenjohtajuuden vaihtumisen arvoa, sillä nyt se on dramaattisen ja menetetyn vuosikymmenen jälkeen muun kuin separatistisen puolueen käsissä.
Mossos d'Esquadra, Katalonian poliisivoimat, olivat Puigdemontin seikkailun todellisia uhreja. Pakotettuna noudattamaan pidätysmääräystä Katalonian poliisi joutui käsittelemään kunnianosoitusaktia, mielenosoittajien yritettyä tunkeutumista parlamenttiin ja entisen presidentin uutta katoamista. Tällaisen julkisen ja suorassa lähetyksessä tapahtuneen epäonnistumisen aiheuttamaan hämmennykseen lisättiin kahden katalonialaisen poliisin pidättäminen Puigdemontin uuden pakenemisen epäiltyinä rikoskumppaneina ja Juntsin pääsihteerin Jordi Turullin kutsuminen todistamaan Mossosin edessä Puigdemontin katoamisen olosuhteista.
Tällainen vastuuttomuus on selittämätöntä, samanlaista kuin Juntsin vuonna 2017 osoittama vastuuttomuus kansanäänestyksen päivinä, Brysseliin suuntautuneen lennon ja kaksi vuotta myöhemmin Procésin tuomiota vastaan järjestettyjen väkivaltaisten mielenosoitusten aikana. Mossosin poliittiset johtajat, ensimmäinen instanssi, jolle vaatimus vastuuvelvollisuudesta pakenemisesta on osoitettava, ovat jo virassa ja heidät korvataan Illan hallituksessa, mutta tutkintaa ja selityksiä on myös vaadittava.
Naurunalaisuus, jota ex-presidentti aiheutti Espanjan oikeusjärjestelmän kanssa käydyn farssin viimeisimmässä käsittämättömässä episodissa, liitetään väistämättä Illan virkaanastujaisten aikakirjoihin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että hän (Puigdemont) epäonnistui yrityksessään horjuttaa päivää keinotekoisen poikkeavuuden tekosyyllä. Loppujen lopuksi vallitsi institutionaalisuus, se tylsä ja muodollinen politiikan harjoittaminen instituutioiden ja niiden sääntöjen kautta, joka Kataloniasta niin puuttuu. Nyt on aika hallita.
https://elpais.com/opinion/2024-08-09/una-nueva-mayoria-en-cataluna.html
