Voxin perustajat, jotka ovat hylänneet Abascalin.
Viimeisin puolueesta lähtenyt johtaja on lääkäri Juan Luis Steegman, entinen "liberaalisiiven" edustaja, joka vastusti rokotevastaisuutta ja syyttää nyt Abascalia ja Buxadéa siitä, että he ovat vieneet puolueen "uusfalangistisiin" kantoihin.
Hän on ollut Voxin johdossa yli kymmenen vuotta, eikä Santiago Abascal ole onnistunut pitämään monia niistä johtajista, jotka auttoivat häntä vuonna 2014 PP:stä lähdettyään perustamansa äärioikeistolaisen puolueen synnyssä. Abascal käynnisti uuden puolueen yhdessä ryhmän entisten PP:n johtajien, kuten Alejo Vidal-Quadrasin, entisen UCD:n ministerin Ignacio Camuñasin, filosofi Jose Luis González de Quirónin ja ETA:n kidnappaaman vanginvartijan José Antonio Ortega Laran kanssa, ja monien muiden muassa, jotka vähitellen liittyivät hankkeeseen.
Ortega Laraa lukuun ottamatta yksikään näistä perustajista ei ole nyt Abascalin palveluksessa. Voxista poistuneiden johtajien huomattavaan luetteloon lisättiin vain muutama viikko sitten Madridin entinen apulaisministeri Juan Luis Steegmann, lääkäri, joka puolusti COVID-rokotteita pandemian keskellä oman puolueensa kieltäjiä vastaan ja joka oli toinen Voxin ensimmäisistä johtajista, joka auttoi sen perustamisessa.
Kuten hän selitti kirjeessä, josta Libertad Digital uutisoi, Steegmann päätti lähteä Voxista, koska se lähentyi "uusfalangismia" ja sen "antiliberalistista" ja "tieteenvastaista" suuntausta, jota ilmentää Jorge Buxadé, joka valittiin uudelleen Euroopan parlamentin jäseneksi viime sunnuntain vaaleissa. Kirjeessään hän selitti tehneensä päätöksensä kuunneltuaan yli tusinan äärioikeistojohtajan puheita Voxin niin sanotussa "isänmaallisessa juhlassa" Europa Viva24:ssä, jossa Abascalin ohella vieraana oli Argentiinan presidentti Javier Milei, joka kutsui Pedro Sánchezin vaimoa "korruptoituneeksi".
"Vox on jo vuosia ollut ilman ohjelmansa liberaalimpaa osaa ja ilman varajäseniä. Lisäksi se on jatkanut yöllistä matkaa, joka lähestyy uusfalangismia", entinen varavaltuutettu sanoi syyttääkseen myöhemmin Buxadéa siitä, että hän pitää yllä "tieteenvastaista" ja "sietämätöntä" kantaa ja mainitsi puheessaan "halveksivasti" rokotteet, mikä Steegmannin mukaan teki hänelle "mahdottomaksi äänestää Voxia" eurovaaleissa. Hänen lähtönsä ei ansainnut yhtään kommenttia uudelta johdolta.
Ensimmäisenä laivasta pois hyppääjät
Ensimmäisenä Abascalin hylkäsi juuri hänen ystävänsä ja entinen PP-kollegansa Alejo Vidal Quadras, joka erosi Voxista pian sen jälkeen, kun hän oli epäonnistunut Iranin vastarintaa rahoittaneen listan johtajana vuoden 2014 eurovaaleissa. Hänen seuraansa liittyi - entisen UCD:n ministerin Ignacio Camuñasin lisäksi, joka myös katosi perustajaryhmästä - filosofi José Luis González Quirós. Molemmat lähettivät Abascalille ABC:n julkaiseman kirjeen, jossa he selittivät lähtönsä syitä, jotka eivät olleet muut kuin pettymys, koska he uskoivat, ettei äärioikeistopuolue kykene yksin taistelemaan "vasemmistopopulismia" ja "historiallista ja perinteistä kaksijakoisuutta" vastaan. Vidal Quadras kärsi viime vuoden marraskuussa hyökkäyksen, jonka hän liittää "Iranin ajatollahien hallintoon", minkä jälkeen hän näyttää tehneen sovun Voxin johtajan kanssa.
Pian tämän jälkeen toinen Voxin perustajista, valencialainen johtaja ja äärioikeiston agitaattori Cristina Seguí, lähti sen jälkeen, kun hän oli ilmiantanut sisäisen korruptiotapauksen. Näinä vuosina Vox taisteli heikolla menestyksellä edustuksen puolesta tärkeimmillä itsehallintoalueilla ja samalla paradoksaalisesti kannatti sen katoamista. Samaan aikaan se pyrki laajentumaan koko maahan, ja Voxilla kesti neljä vuotta saavuttaa tämä tavoite.
Heidän ensimmäinen menestyksensä tuli joulukuussa 2018, kun he pääsivät ensimmäistä kertaa Andalucían parlamenttiin 12 edustajan voimin. Kaksi kuukautta aiemmin Abascal oli onnistunut täyttämään Madridin Palacio de Vistalegren suuressa tapahtumassa, joka toimi lähtölaukauksena tuolle institutionaaliselle nousulle, joka saavutti huippunsa marraskuussa pidetyllä vuoden 2019 toisella vaalikierroksella, jolloin Vox onnistui nousemaan huhtikuussa kongressissa saaduista 24 paikasta 52 kansanedustajaan. Saman vuoden toukokuussa puolue onnistui myös pääsemään lähes kaikkiin alueparlamentteihin sekä lukuisiin paikallisvaltuustoihin.
Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. Seuraavissa Andalusian aluevaaleissa, jotka pidettiin kesäkuussa 2022, äärioikeistopuolue ei saavuttanut tavoitettaan saada varapuheenjohtajuutta Andalucían aluehallituksessa. Kyseisten vaalien uusi ehdokas Macarena Olona - joka oli jättänyt paikkansa kongressissa Granadassa ja otti vastahakoisesti haasteen vastaan - voitti kaksi lisäpaikkaa niistä kymmenestä, joita hänellä jo oli Andalucíassa. PP:n johtaja Juan Manuel Moreno Bonilla hyödynsi kuitenkin entisen hallituskumppaninsa Ciudadanosin katoamista ja saavutti ehdottoman enemmistön. Epäonnistuminen näissä vaaleissa käynnisti sodan parlamentin ryhmän entisen varapuhemiehen ja entisen pääsihteerin kanssa, joka oli toinen Voxin tärkeistä henkilöistä, joka nousi Abascalia vastaan ja jätti puolueen.
Olona jätti puolueen elokuussa 2022 luovuttuaan paikastaan Andalucían parlamentissa "terveydellisiin syihin" vedoten. Hän toi kuitenkin pian pintaan syvän tyytymättömyyden, jota hän oli kerännyt entisiä kollegoitaan ja erityisesti itse Abascalia kohtaan. Itse asiassa pian tämän jälkeen Jordi Évolen ohjelmassa hän ryhtyi puhumaan, leimasi Abascalin "alfaurokseksi" ja esitti korruptioepäilyjä puoluetta vastaan. Hän paljasti myös, että hän oli joutunut vakavien hyökkäysten kohteeksi "Hitleriä ylistäneiden ja Voxin lähipiiriin kuuluneiden" ihmisten taholta. "Minun kohdallani he ovat ymmärtäneet kaiken väärin", hän sanoi.
Olona oli aiemmin varoittanut, että "puolue, joka on poissulkeva", ei voi olla "vaihtoehto millekään". Vielä vähemmän hallitukselle". Entinen kansanedustaja päätyi käynnistämään uuden hankkeen, "Caminando Juntos" (Yhdessä kulkien), jonka avulla hän yritti onneaan Pedro Sánchezin esittämissä 23. tammikuuta 2023 pidettävissä parlamenttivaaleissa sen jälkeen, kun PSOE oli saanut huonon tuloksen saman vuoden toukokuussa pidetyissä alue- ja kunnallisvaaleissa. Se ei kuitenkaan saavuttanut edustusta.
Juuri nuo heinäkuun 2023 vaalit olivat Voxille suurin takaisku, sillä äärioikeistopuolue menetti peräti 19 paikkaa, 52:sta 33:een. Sisäinen kriisi, joka oli kytenyt jo useita kuukausia ja aiheuttanut Abascalille jo epämiellyttäviä tilanteita - kuten Olonan tapauksen - räjähti sitten kaikessa raa'assaan, ja eroilmoitusten lista alkoi kasvaa.
Espinosan lähdön aiheuttama maanjäristys.
Listalla on yksi Voxin historiallisista ja vertauskuvallisimmista johtajista: Ivan Espinosa de los Monteros. Hänen yllättävä eroamisensa parlamentin tiedottajan tehtävästä huhujen saattelemana, joiden mukaan hänet aiottiin erottaa tehtävästä, järkytti puoluetta. Vaikka hän vetosi "henkilökohtaisiin ja perhesyihin", kun hän esiintyi ilman kysymyksiä edustajainkokouksessa, sisäisesti oli yleisesti tiedossa, että Abascal oli poistanut hänet päivittäisestä päätöksenteosta, mikä oli herättänyt hänessä levottomuutta.
23J:n vaaliehdokkuuden valmistelu ilman, että häntä kuultiin, oli se oljenkorsi, joka tuttavien mukaan katkaisi hänen kärsivällisyytensä kamelin selän. Hänen lähtönsä paljasti valtataistelun Voxin kahden rinnakkaisen sielun välillä: "liberaalimpana" pidetyn sektorin, jota johtaa Espinosa, ja perinteikkäämmän ja äärikatolisen sektorin, jota edustaa silloinen ensimmäinen varapuheenjohtaja Jorge Buxadé, joka aloitti politiikassa toimimisen useilla Falangen ehdokkuuksilla ja jolla on yhteyksiä Opus Deihin.
Eroamisensa jälkeen Espinosa de los Monteros ei ole enää esiintynyt missään puolueen tilaisuudessa. Sen sijaan hänet on nähty tapaamassa Alvise Péreziä, ultra-agitaattoria, joka on pyrkinyt eurovaaleihin räätälöidyllä "Se acabó la fiesta" -ohjelmalla, jolla hän on voittanut peräti kolme Euroopan parlamentin jäsentä Brysselissä.
Espinosan tyhjäksi jättämä paikka oli Steegmannin varassa, mutta hän kieltäytyi. Lista juoksi, ja kongressiin tuli feminisminvastainen parlamentin jäsen Carla Toscano, joka yllättäen myös luopui pian sen jälkeen paikastaan sillä verukkeella, että hän halusi omistautua täysin tehtävälleen Voxin varapuhemiehenä Madridin kaupunginvaltuustossa yhdessä Javier Ortega Smithin kanssa.
Puolueen sisäinen levottomuus oli tuolloin jo käsin kosketeltavissa. Se oli kytenyt siitä parlamenttivaalien epäonnistumisesta lähtien, jonka jälkeen johtajan maanalainen kritiikki oli ryöpsähtänyt käyntiin. Niin paljon, että Abascal, joka oli tietoinen siitä, että hänen uudelleenvalintansa tehtävään saattoi ensimmäistä kertaa olla vaarassa, päätti yllättäen aikaistaa puolueen yleiskokousta ja suojella itseään.
Vaihtoehtoisen ehdokkuuden välttäminen
Konklaavi pidettiin 27. tammikuuta tänä vuonna, vaikka sen piti virallisesti olla maaliskuussa, eli Galician vaalien jälkeisenä ajankohtana, jonka suosittu Alfonso Rueda aikaisti helmikuulle, eivätkä näkymät olleet sielläkään mitenkään mairittelevat. Abascal ei halunnut odottaa toista mahdollista epäonnistumista vaaleissa, koska hän pelkäsi, että puolueen kriittinen sektori, joka oli kasvanut parlamentin tiedottajan eron jälkeen, kyseenalaistaisi hänen jatkonsa virassa.
Kun Abascal aikaisti yllättäen puoluekokousta, hän neutralisoi mahdollisuuden vaihtoehtoisen ehdokkuuden kokoamiseen, kuten oli jo alettu spekuloida Javier Ortega Smithin yrityksestä, joka oli kyseenalaistanut johdon strategian ja asettunut Espinosan rinnalle tämän lyötyä puolueen oven kiinni. Odotetusti Vox ei saanut edustusta Galiciassa, mutta Abascal onnistui pitämään kiinni äärioikeistolaisen puolueen puheenjohtajuudesta, joka ratifioi hänet valtavalla enemmistöllä tehtäväänsä uudistetulla johdolla, johon kuuluivat aluejohtajat ja myös Ortega Smith.
Vaikka uudelleen valittu johtaja ylpeili kyseisessä konklaveissa "yhtenäisyydellä" ja syytti "lehdistön huijauksia" Voxin kriisistä, kaksi päivää myöhemmin todellisuus tuli esille: puolue romahti Baleaareilla ja oli vähällä suistaa PP-hallituksen uuden vaalikauden raiteiltaan, puolue, jota äärioikeisto tuki aluevaalien jälkeen. Osan Baleaarien johdon kapina on saatu hallintaan, mutta kukaan ei laita kättä tuleen siitä, ettei kriisi puhkea uudelleen.
Lähdöt jatkuivat, ja huhtikuussa 2024 Cádizin Vox-edustaja Blanca Armario esitti eronpyyntönsä maakunnan puolueen puheenjohtajan tehtävästä, teoriassa voidakseen omistautua täysin Madridin työhönsä.
Johtajan lähtö
Toinen eroilmoituksista, joista puolue yritti vaieta, oli johtaja ja talouden suunnannäyttäjä Juan José Aizcorben ero lokakuussa 2023. El País -lehden mukaan entinen varapuheenjohtaja esitti eronpyyntönsä samalla viikolla, kun elDiario.es oli paljastanut Voxin käyttäneen neljän vuoden aikana lähes seitsemän miljoonaa euroa Abascalin johtamalle yksityiselle Disenso-säätiölle.
Muutamaa päivää aiemmin oli myös tullut tietoon, että tilintarkastustuomioistuin totesi vuosikertomuksessaan, että Voxin pankkiautomaattien kautta saamiin 332 548,09 euroon liittyi "epävarmuutta". Tilintarkastuselin ilmaisi epäilyksensä siitä, onko osa näistä tuloista "lahjoituksia eikä tuotteiden myyntiä", kuten äärioikeistopuolue väitti, mikä rikkoisi puoluerahoituslakia, "koska mahdollisia lahjoittajia ei ole tunnistettu". Voxin johto yritti irrottaa Aizcorben lähdön molemmista raporteista, mutta tämän lehden kuulemat lähteet väittivät, että ne olivat syynä hänen eroamiseensa.
Kaikista näistä takaiskuista huolimatta Voxin uusi johto uskoo sisäisten vesien rauhoittuneen sen jälkeen, kun se on onnistunut säilyttämään asemansa sekä Baskimaassa että Kataloniassa. Ja vaikka he odottivat kasvavansa paljon enemmän Euroopan parlamentissa, se, että he ovat saaneet kaksi paikkaa enemmän kuin ne neljä, jotka heillä oli tähän asti, saa heidät uskomaan, että kukaan ei uskalla nyt sytyttää uutta tulipaloa Voxissa. Toive, joka jää nähtäväksi.
