Kanariansaaret ovat kärsineet vuoden 1400 jälkeen kahdeksasta tsunamista.
Valtavat aallot ovat tuhonneet Kanariansaarten saaristoa useaan otteeseen, ja kahdeksan niistä on dokumentoitu aikakirjoissa ja mittalaitteissa.
Tsunamit ja megatsunamit ovat raunioittaneet Kanariansaarten rannikoita tuhansien vuosien ajan. Monet näistä tsunameista ovat johtuneet räjähdysmäisistä tulivuorenpurkauksista, joita ovat seuranneet maanvyörymät, jotka ovat päätyneet mereen ja syrjäyttäneet vettä synnyttäen suuria aaltoja. Näin on käynyt Gran Canarian, Lanzaroten ja Teneriffan mega-tsunamien kohdalla, jotka liittyvät Teneriffan purkauksiin 170 000 vuotta sitten. Kanariansaarten tsunameista puhuttaessa ei kuitenkaan tarvitse mennä niin kauas ajassa taaksepäin.
Viime vuosituhannen aikana Kanariansaarten rannikoilla on ollut jopa 11 tsunamia, joista osa on jäänyt dokumentoimatta, koska Kanariansaaria ei mainita aikakirjoissa ennen 1400-lukua. Kaikista niistä kerrotaan yksityiskohtaisesti tuoreessa tutkimuksessa, jonka Espanjan kansallisen tutkimusneuvoston (CSIC) Espanjan geologian ja kaivostoiminnan instituutti (IGME) on tehnyt yhteistyössä La Lagunan yliopiston (ULL) ja Teneriffan luonnontieteellisen museon tutkijoiden kanssa.
Miksi tsunamit kiinnostavat tällä hetkellä?
Vaikka teoria mahdollisesta megatsunamista, joka syntyisi La Palmassa sijaitsevan Cumbre Viejan romahduksen seurauksena, on viime vuosina saavuttanut suosiota, ja se on tullut jälleen ajankohtaiseksi 19. syyskuuta 2021 tapahtuneen La Palman ylängöllä sijaitsevan tulivuoren purkautumisen myötä, Geosciences-lehdessä tehdyllä ja julkaistulla tutkimuksella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä ehkäisemään tulevien tsunamien tuhoisat vaikutukset, jotka voisivat vahingoittaa Kanariansaarten nykyisin tiheään asutettuja rannikoita. Se perustuu oletukseen, että Kanariansaariin vaikuttavat tsunamit ovat mahdollisia.
Tutkijoiden mukaan ei ole olemassa tietoja siitä, että tsunamit olisivat aiheuttaneet vahinkoa ihmisille aiemmin, muun muassa siksi, että Kanariansaarten asukkaat asuivat selkä merelle päin sekä ennen valloitusta että sen jälkeen. Syitä muinaisten kanarialaisten merikammoon ei tiedetä varmuudella, mutta sisämaahan sijoittumisen syitä voidaan selittää merirosvohyökkäyksillä.
Kahdeksan Kanariansaarilla todetun tsunamin päivämäärät.
Vaikka Kanariansaarten rannikoilla mahdollisesti vaikuttaneista tsunameista on historiallisia viitteitä ja niistä on jopa jälkiä joidenkin saarten sedimenttikerrostumissa, vain kahdeksan on tällä hetkellä dokumentoitu. Jäljempänä lueteltuja kahdeksaa tsunamia koskevat asiakirjat ovat osittain peräisin kronikoista ja osittain mittauslaitteista. Useat niistä eivät edes olleet väestön mielestä tsunameja, vaan ainoastaan tavallista suurempia aaltoja.
1. marraskuuta 1755
Tämän tsunamin laukaisi Lissabonin maanjäristys, jonka magnitudi oli 8,5 mbLg. Se tuhosi Iberian niemimaan lounaisrannikoita ja Pohjois-Marokkoa, ja se havaittiin jopa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Tutkimus osoittaa, että "sen aiheuttamat vahingot ja kuolemantapaukset Iberian niemimaan rannikoilla olivat niin merkittäviä, että Kanariansaarten vahingot jäivät lähes huomaamatta". Tutkimuksessa kerrotaan, että noin kello 9.30 1. marraskuuta 1755 jotkut Teneriffan asukkaat tunsivat maan tärisevän ja samaan aikaan meri vetäytyi yli kilometrin verran Teneriffalla ja Gran Canarialla. On olemassa historiallisia viitteitä siitä, että järistys vaikutti kaikkiin saariin ja että sen aiheuttama tulva aalto oli yli viisi metriä korkea. Gran Canarialla La Luzin luostari tulvi ja täyttyi kaloista.
31. maaliskuuta 1761
Myös tämä toinen episodi sai alkunsa Iberian niemimaan lounaisosassa tapahtuneesta 8,5 mbLg:n suuruisesta maanjäristyksestä. Se tuntui Portugalissa, Espanjassa ja Marokossa. Sen on todettu ulottuneen Iberian niemimaan etelä- ja länsirannikolle, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sekä Azorien, Madeiran, Kanariansaarten ja Barbadosin saaristoalueille. Tutkimuksen mukaan sen vaikutukset Teneriffan rannikolla "olivat samanlaiset kuin vuoden 1755 tsunamin vaikutukset".
7. heinäkuuta 1941
Tästä tsunamista kertoi sanomalehti La Tarde, jossa kerrottiin kolmesta valtavasta aallosta, jotka tulvivat Santa Cruz de Teneriffan ja San Andrésin rannikolle. Ne vaikuttivat Cabildon rakennukseen ja Avenida Marítimaan, jossa ne tulvivat merivoimien komentokeskuksen. Aaltojen on katsottu johtuvan paikallisesta maanvyörystä Teneriffan pääkaupungin lähellä, sillä maanjäristyksiä tai muita äärimmäisiä aaltoja ei tuona päivänä esiintynyt.
25. marraskuuta 1941
Pian edellisen tsunamin jälkeen Portugalin rannikon edustalla tapahtunut 8,3 mbLg:n magnitudin merenalainen maanvyörymä aiheutti tsunamin, jonka suuret aallot saavuttivat Kanariansaaret, mutta jota ei mainita paikallisessa lehdistössä vahinkojen puuttumisen vuoksi.
28. helmikuuta 1969
Tänä päivänä maanjäristys laukaisi matalan intensiteetin tsunamin Gorringe Bankissa, joka on 130 meripeninkulmaa Portugalista länteen, Azorien ja Gibraltarin salmen välissä sijaitseva vuori. Santa Cruz de Teneriffan, Santa Cruz de La Palman, Las Palmas de Gran Canarian ja Arrecifen vuorovesimittarit rekisteröivät sen.
17. heinäkuuta 1969
Tänä päivänä Santa Cruz de Teneriffalla ja useissa paikoissa Portugalissa sekä Casablancassa havaittiin vuorovesimittareissa pieni, tuntematonta alkuperää oleva tsunami.
26. toukokuuta 1975
Atlantin Gloria-linjan eteläpuolella 200 km etelään sijaitseva 7,9 mbLg:n maanjäristys aiheutti tsunamin, joka havaittiin Azoreilla ja joka rekisteröitiin Gran Canarian vuorovesimittarissa.
14. marraskuuta 2020
La Gomeran Valle Gran Reyn rannikolla tapahtunut massiivinen kalliomurska aiheutti paikallisen tsunamin. Kallioputouksesta ja sen aiheuttamasta aallosta on videoita. Vahinkoja ei aiheutunut.
