Legenda neuvostoliittolaisten valloittamasta tasavallasta Ángel Viñas osoittaa "Kulta, sota, diplomatia" -teoksessa uusien asiakirjojen avulla, kuinka valheellinen tarina kommunismiin käännytetystä Espanjasta on.
Lyhyesti virsi kaunis: ennen Espanjan sisällissotaa harva Espanjan tasavaltalaishallituksessa halusi Espanjan siirtyvän Venäjän kiertoradalle eikä Venäjä ollut innostunut Espanjan saamisesta omalle kiertoradalleen. Venäjä ei edes alunperin halunnut auttaa Espanjaa sisällissodan aikana ja kun apua saapui Venäjältä sitä tuli tipoittain tai ei ollenkaan. Venäjä ei ollut kiinnostunut Espanjasta eikä Espanjan tasavalta Venäjästä. Suurin pettymys Espanjan tasavaltalaisille oli Yhdysvaltojen ja Englannin antaman tuen puute tasavallalle. Vasta natsisaksan liittyminen vallnakumouksellisten (fasistit) tukijoiksi sai Venäjän toimimaan edes jollain tavalla tasavallan puolesta ja senkin Venäjä teki vain vahingoittaakseen saksaa, ei niinkään Espanjaa auttaakseen ja se tiedettiin Espanjassa.
Espanjan tie kommunismiin olisi ollut, jo ennen sisällissotaa, hyvin epätodennäköinen jos ei täysin mahdoton. Kommunismia ei haluttu Espanjaan eikä sitä haettu.
Ángel Viñas ei pidä siitä, että julkiseen keskusteluun on palaamassa vanhat tarinat, joita francolaistuminen rakensi oikeuttamaan vallankaappauksen tasavaltalaishallitusta vastaan, pitkän sodan ja sitä seuranneen raa'an sorron. Mutta juuri sitä Vox haluaa, kun se yrittää herättää henkiin joitakin niistä mantroista, joilla pyrittiin oikeuttamaan perusteetonta: tehdä Espanjasta taistelukenttä, joka hajotti perheet ja johti aivan liian usein siihen, että samasta taloudesta tulevat veljekset pyrkivät tappamaan toisensa eri juoksuhaudoista käsin. Tarina ulottuu kauas taaksepäin, ja siinä väitetään, että Franco ja hänen kannattajansa pelastivat Espanjan kommunismilta ja estivät Stalinia perustamasta terrorihallintonsa franchising-järjestelmää tällä puolella maailmaa. Viñas, joka on jo käsitellyt tätä ajanjaksoa turvautumalla vähän tutkittuihin lähteisiin trilogiassaan La soledad, El escudo ja El honor de la República sekä yhdessä Fernando Hernández Sánchezin kanssa tekemässään El desplome de la República -teoksessa, on jälleen kerran kaivanut tuntemattomien papereiden kasan tuoreessa teoksessaan Oro, guerra, diplomacia. La República española en tiempos de Stalin (Crítica), jossa hän vahvistaa teesejään, tarkentaa niitä, vivahtaa niitä, keskustelee niistä kollegoidensa kanssa ja vahvistaa argumenttejaan uusien "aikakauden ensisijaisten todisteiden" (EPRE) ansiosta. "Historian kirjoittaminen", hän kirjoittaa, on "jatkuvaa kutomista ja purkamista". Ja hän päättää teoksensa vakuuttamalla: "Lopullista historiaa ei ole olemassa. Eikä ole olemassa lopullisia historioitsijoita".
https://elpais.com/cultura/2023-03-14/la-leyenda-de-una-republica-conquistada-por-los-soviets.html
