Kanariansaarten kunta, jonka asukkaat tulevat lähes sadasta eri maasta ja jota hallitsevat ainoastaan kansallismieliset ryhmittymät. Santa Lucía de Tirajana on Nueva Canarias -puolueen, joka on hallinnut aluetta demokratian tulosta lähtien, symbolinen läänitys. Nyt puolue kamppailee säilyttääkseen muiston saavutuksistaan suosion laskiessa.
Hieman yli 60 neliökilometrin suuruisessa espanjalaisessa kunnassa, jossa asuu noin 70 000 asukasta ja 98 eri kansallisuutta, eniten ääniä viimeisten 11 vaalin aikana saanut puolue on "kanarialaisten kuuliaisuuspuolue", kuten saariston poliitikot nykyään yleensä kutsuvat kansallismielisiä ryhmittymiä. Santa Lucía de Tirajana (Gran Canaria) on Nueva Canarias (NC) -ryhmittymän historiallinen läänitys, jolla on vuosikymmenien historia, mutta joka on kutsunut itseään monilla eri nimillä ja pelkää nyt menettävänsä hegemoniansa alueella. Osasyynä tähän ovat muun muassa viimeaikaiset korkeat äänestämättä jättämisprosentit ja muistin menettäminen siitä, mitä saavutettiin demokratian ensimmäisinä vuosina, jolloin kadut olivat mutaisia eikä viemäriverkostoa ollut.
Puolue on menettänyt voimiaan vuodesta 2007, jolloin se sai 57 prosenttia äänistä, tähän asti, sillä se sai vain 24 prosenttia äänistä vuonna 2019. Niinkin paljon, että viime vaalikaudella se on ollut pormestarin virassa vain lokakuusta 2021 lähtien sen jälkeen, kun se oli päässyt sopimukseen Fortalezan (Coalición Canarian paikallinen kumppani) ja Partido Popularin (PP) kanssa muutamien myrskyisten kuukausien jälkeen valtuustossa. Tämän suuntauksen myötä Nueva Canarias saattaa syrjäytyä parhaiten tuntemastaan kaupungintalosta seuraavissa vaaleissa 28. toukokuuta 2023, joissa se voi parhaiten ilmaista "osallistavaa nationalismia" koskevaa sanomaansa.
Santa Lucía de Tirajanassa 56,55 prosenttia äänestäjistä luotti neljässä viimeisimmässä äänestyksessä Nueva Canariasiin tai Fortalezaan. Enimmäkseen tietysti ensiksi mainittuun. Kanariansaarten tärkeimpien kansallismielisten voimien, NC:n ja CC:n, osalta mikään muu saarten kunta, jossa on lähes 100 tai enemmän kansallisuuksia, ei pääse lähellekään tätä lukua. Esimerkiksi La Lagunassa, jossa Coalición Canaria (CC) on hallinnut useita vuosia ja jossa asuu 108 eri maasta kotoisin olevaa kansalaista, puolueen äänestysluku on 35,13 prosenttia. Sen jälkeen tulevat Guía de Isora (32,86 %), Santa Cruz de Tenerife (29,94 %), Granadilla de Abona (29,89 %) ja Arona (29,57 %), jotka ovat Agrupación Tinerfeña de Independientes -puolueen (ATI) entisiä tukikohtia ja jotka nykyään äänestävät CC:n puolesta.
Miksi näin on Santa Lucíassa, on paradoksi, jota on periaatteessa vaikea selittää, koska siinä yhdistyvät isänmaallisuus ja maahanmuutto, kaksi historiallisesti vastakkaista käsitettä, jotka tällä Gran Canarian kaakkoispuolella sijaitsevalla alueella tuskin joutuvat ristiriitaan (tai ainakin siltä näyttää). Ulkomaalaisäänestys, joka tällä alueella on ennen kaikkea NC:n hyväksi, ymmärretään assosiaatio-ilmiön perusteella, joka on paikallisen identiteetin tunnusmerkki, integroituminen ystävälliseen ympäristöön ja pieniin symbolisiin tekoihin, kuten alueen väkirikkaimman kaupungin Vecindarion auditorion nimeäminen chileläisen laulaja-lauluntekijän Víctor Jaran mukaan. Myös aiempien hallitusten vakaudella ja vaihtoehtojen puutteella on merkitystä.
Kansan yli 40 vuotta kestänyt taistelu
Kaikki alkoi vuonna 1977, kun Carmelo Ramírez kruunattiin Santa Lucía de Tirajanan pormestariksi ja hänestä tuli 26-vuotiaana Espanjan nuorin pormestari. Seurasi hegemoninen poliittinen kausi alueella, joka kasvoi saarelta itsestään ja muista saariston osista tulleen sisäisen muuttoliikkeen ansiosta. Tuhannet kansalaiset värväytyivät viljelemään tomaatteja, tuon ajan tähtituotetta, ja he päätyivät vaatimaan maansa identiteettiä kanarialaisen vasemmistonationalismin ja sen eri lyhenteiden kautta. Ensin nimellä Asamblea de Vecinos de Santa Lucía de Tirajana (AVSLT), sitten nimillä Asamblea Canaria (AC), Asamblea Canaria-Izquierda Nacionalista Canaria (AC-INC), Asamblea Canaria Nacionalista (ACN), Iniciativa Canaria Nacionalista (ICAN), Coalición Canaria ja lopulta Nueva Canarias.
"Alueen vanhimmat ihmiset eivät ole sieltä kotoisin. Vecindario kasvoi 40- ja 50-luvuilla ja erityisesti 60-luvuilla Tejedasta, Gáldarista, pääasiassa keskiosista tulleiden perheiden parissa. On jopa katuja, joissa asukkaat olivat kotoisin myös muualta Gran Canarialta. Niinpä Kanariansaarilta toiselle paikkakunnalle tulevat ihmiset haluavat jollakin tavalla korostaa omia ominaispiirteitään, kanarialaista identiteettiään", selittää Antonio Ruíz, joka toimi Nueva Canarian kunnanvaltuutettuna useita vuosikymmeniä. Santa Lucía de Tirajanassa asui 1970-luvulla hieman yli 20 000 asukasta, mutta nykyään yli 73 000 asukasta. Viime aikoina kasvu on johtunut siitä, että se on saaren tärkeimmän matkailukeskuksen San Bartolomé de Tirajanan asuntolakaupunki.
Ruízin mainitsema "syvään juurtuneisuus" säilyi elossa tomaattisadon, maaseudun naisten protestien ja naapuruston kapinoiden aikana. Kirjassa Los años de la ilusión (Illuusion vuodet), jossa kerrotaan edellä mainitun Gran Canarian kaakkoisosassa sijaitsevan alueen demokraattisesta muutoksesta, kerrotaan, kuinka alueen asukkaat suunnittelivat jopa lukittautuvansa kunnanvirastoihin vaatien parannuksia, olipa kyse sitten sähkölinjojen asentamisesta naapurustoon tai katujen päällystämisestä. Terveydenhuollon alalla Sardinan kylässä oli vain yksityislääkäreitä ja "erittäin huonokuntoinen" poliklinikka. Carmelo Ramírezin hallituksen ensimmäisiä vuosia leimasi siis "hyvin edistyksellinen" politiikka, muistelee Ruíz, jonka ansiosta vuoden 1983 vaaleissa he saivat 19 valtuutettua 21:stä mahdollisesta.
Politologi ja poliittinen analyytikko Ayoze Corujo tarkentaa tätä ajatusta. "Tämä väestö on juurtunut syvälle kansan, kansan nationalismiin. He ovat työskennelleet hyvin yhteisöjen ja yhdistysten parissa". St Lucian johtajat itse asiassa ylpeilevät perustaneensa vuonna 1982 maan ensimmäisen tai yhden maan ensimmäisistä kansalaisneuvostoista, joka antoi päätösvallan kaupunginvaltuustossa naapuruusjärjestöjen muodostamalle elimelle. Las Palmasin sosiaalityön virallisen korkeakoulun tuoreessa raportissa kirjoittajat korostavat alueen "laajaa historiaa ja kokemusta osallistumisesta", joka alkoi tomaattitehtaiden kasvihuoneiden ankarien olosuhteiden vuoksi järjestetyn yleislakon jälkeen. "Tätä naapuruston kamppailua pidetään sen alkusysäyksenä (...). Oli hetki, jolloin kokoomusliike päätyi valtaamaan hallituksen", tekstissä lisätään.
Yhdistysten määrä on tällä hetkellä melko suuri, noin 100. Eikä niiden välisiä kokouksia voisi ymmärtää, täsmentää Pino Sánchez, muutama vuosi sitten asti NC:n solidaarisuuden ja kansanterveyden valtuutettu konsistorissa, "kuuntelematta Alician argentiinalaista aksenttia, joka oli nainen, joka perusti tänne argentiinalaisen yhdistyksen ja jolla oli aina mielenkiintoisia näkökulmia. Tai ilman brasilialaisten energiaa, jotka aina juonivat asioita". Sánchezin puolustus osallistavan yhteiskunnan puolesta on lisäksi vahvistettu useissa akateemisissa julkaisuissa.
Las Palmas de Gran Canarian yliopiston (ULPGC) kanarialaisten maantieteilijöiden tekemässä tutkimuksessa todetaan, että Santa Lucía de Tirajanassa on yhteisön kahdeksan suurimman kunnan joukossa toiseksi alhaisin EU:n ulkopuolisen ulkomaalaisväestön asuinalueiden eriytymisaste. Toisessa tutkimustyössä, jota Espanjan maantieteilijöiden yhdistys koordinoi vuonna 2013 ja jota rahoittaa maan hallitus, todetaan, että Ingeniossa, Agüimesissa ja Santa Lucía de Tirajanassa "kiinnitetään erityistä huomiota moninaisuuteen ulkomaalaisten asukkaiden kotouttamiseen tähtäävissä ohjelmissa ja toimissa", kuten Trueque cultura -ohjelmassa, Programa de Convivencia Intercultural en la Ciudadanía -ohjelmassa (kulttuurien välinen rinnakkaiselo kansalaisuudessa) ja Pasos, Capacidades y Destrezas para la Integración -ohjelmassa (kotouttamiseen liittyvät vaiheet, valmiudet ja taidot). Samassa asiakirjassa korostetaan "suurta ristiriitaa" verrattuna saaren eteläosassa sijaitseviin kahteen matkailualueeseen, San Bartolomé de Tirajanaan ja Mogániin, joissa eläkkeellä olevien ulkomaalaisten ja muiden ulkomaalaisten suuresta määrästä huolimatta "rinnakkaiseloa edistävät toimet ovat hyvin vähäisiä tai jopa olemattomia".
"Santa Lucían DNA koostuu monista asioista. Ihmiset tulevat Juncalillosta, Artenarasta, Gáldarista, Lanzarotelta ja Fuerteventuralta. Ja ajan mittaan he ovat jatkaneet tuloaan monista paikoista, mutta nyt he tulevat Senegalista, Saharasta, Marokosta, Kuubasta... Tästä alueesta on tullut strategisen sijaintinsa vuoksi, joka sijaitsee Las Palmas de Gran Canarian ja Maspalomasin puolivälissä, erittäin houkutteleva paikka sen tarjoamien palvelujen määrän vuoksi", Sánchez huomauttaa. Se on Gran Canarian paikka, jos pääkaupunkia ei lasketa mukaan, jossa asuu viisi kertaa enemmän ihmisiä ja jossa on enemmän asukkaita Mauritaniasta, Kuubasta, Venezuelasta ja monista muista Euroopan unionin ulkopuolisista maista. Ja vaikka on mahdotonta eritellä, mitä puoluetta he äänestävät kansallisuuden mukaan (mikään tilastosivusto ei tarjoa erittelyä, vain CIS tarjoaa muutamia välähdyksiä äänestysaikeita koskevissa kyselyissään), ei ole utopistista sanoa, että monet heistä kannattavat kanarialaista nationalismia. Ayoze Corujo ilmaisee asian näin
"Nationalismit rakentuvat, koska yhteiskunnat eroavat toisistaan identiteettiensä ja tiettyyn ryhmään kiinnittymisen tunteidensa suhteen. Tähän identiteettiin liittyy useita muuttujia, ja se voi määräytyä esimerkiksi kielen perusteella, kuten Baskimaassa ja Kataloniassa. Kanariansaarilla se ei kuitenkaan ole niinkään kieli kuin alue, syrjäisyys ja saaristoluonne. Sitä kutsutaan yleensä sisäiseksi kolonialismiksi, joka on aina suhteellinen haitta suurkaupunkiin nähden (...). 1990-luvun puolivälissä alkoi levitä käsite 'canariedad', maltillinen, osallistava, monikulttuurinen saariston tunne, jossa tärkeintä ei ole syntyä täällä vaan asua täällä", poliittinen analyytikko selittää.
Corujon mielestä keskeinen kysymys tässä asiassa on se, kumpi on entinen ryhmä, ryhmä, johon kanarialainen yhteiskunta samaistuu vähiten: saarille vuosikymmeniä sitten saapuneet latinalaisamerikkalaiset ja pohjoisafrikkalaiset vai niemimaan asukkaat. "Jos asukkaat pitivät näitä ensimmäisiä yhteisöjä samankaltaisina kuin heitä itseään, on todennäköisempää, että he integroituvat. Ja näin tapahtui ainakin Santa Luciassa", valtiotieteilijä toteaa. Sánchezille, joka on myös suorittanut historian tutkinnon, "nationalismi on kanava identiteettiperintömme säilyttämiseen, sillä vaikka olemme sekoitus monista asioista, sekoituksella on muoto, ja se on Kanariansaaret".
Kansallismielisyyden haasteet symbolisessa valtakunnassa
Lähes puoli vuosisataa kestäneen vaurauden jälkeen Nueva Canarias -puolue saavutti viime vaaleissa huonoimman tuloksensa 40 vuoteen, vaikka se oli jälleen kerran eniten ääniä saanut puolue. Vuosikymmenten aikana hallituksessa olon aiheuttama kuluminen ja muutoshalukkuus sekä karismaattisten johtajien menettäminen vaativat veronsa, todetaan tutkimuksessa Miten poliittinen johtajuus vaikuttaa valtiotasoa alemman tason vaalikäyttäytymiseen? Kvalitatiivinen lähestymistapa, jossa täsmennetään tarkasti, miten asukkaat näkivät edelliset pormestarit, Carmelo Ramírezin, Camilo Sánchezin ja Silverio Matosin, läheisimpinä valtuutettuina, toisin kuin seuraajaa Dunia Gonzálezia, joka luokiteltiin "teknikkona, enemmän kuin johtajana", ja joka hylkäsi laivan vuonna 2019, jota nyt johtaa Francisco García López.
Lisäksi äänestämästä pidättäytymisprosentti jatkaa kasvuaan. Vuonna 1991 yksi neljästä asukkaasta jätti äänestämättä. Vuonna 2019 joka toinen jätti äänestämättä. Ainoastaan kahdeksassa kanarialaisessa kunnassa äänestämättä jättäminen oli suurempaa kuin Santa Lucía de Tirajanassa (48 %), mikä voi liittyä toisaalta ulkomaalaisen väestön määrän kasvuun, mutta toisaalta myös siihen, että nämä kansalaiset eivät ole edustettuina kunnallisissa toimielimissä. Madridin autonomisen yliopiston (UAM) valtiotieteiden tutkijoiden Santiago Pérez-Nievasin ja María Soledad Escobarin toimittamien tietojen mukaan vain 4,1 prosenttia vuoden 2015 paikallisvaalien ehdokkaista (koko Espanjassa) oli syntynyt kolmansissa maissa, kun taas maahanmuuttajayhteisön kokonaispaino maassa oli tuolloin 24 prosenttia koko väestöstä.
"Maahanmuuttajien poliittisten oikeuksien tunnustamisen puute on yksi suurimmista haasteista, joita useimmat maahanmuuttajia vastaanottavat yhteiskunnat, myös Espanja, kohtaavat", asiantuntijat lisäävät tälle lehdelle antamissaan lausunnoissa. Kanariansaarilla Pérez-Nievasin ja Soledad Escobarin käyttämien arvojen mukaan 38 prosenttia ulkomaalaistaustaisista ehdokkaista kuului kansallismielisiin tai regionalistisiin puolueisiin. Ja mitä tulee alkuperään, 40 prosenttia tuli jostakin Latinalaisen Amerikan maasta. NC:n haasteena on houkutella näitä äänestäjiä ja, kuten Pino Sánchez toistaa, siirtää uusille sukupolville menneisyyden saavutusten perintöä, jonta nuoremmat näkevät nykyään epäselvästi.
