Katalonian itsenäisyysprosessin romaani: radikaali käsikirjoituskäänne.
On tervetullutta, että vuoden 2017 tapahtumia käsitellään mahdollisen tottelemattomuusrikoksen lisäksi vähemmän mahdollisen kavallusrikoksen vuoksi, jonka peruste oli korkeimman oikeuden tuomiolauselmassa enemmän kuin epäselvä.
Äkilliset juonenkäänteet ovat keino, jota monet jännityskirjojen ja erityisesti rikosromaanien kirjoittajat sekä saman genren sarjojen käsikirjoittajat käyttävät väärin. He haluavat johdattaa lukijan tai katsojan yhteen suuntaan, ja viime hetkellä he muuttavat juonen suuntaa niin, että yhtäkkiä rikollinen ei olekaan se, jota tähän asti oli ehdotettu, vaan viaton hahmo, joka jäi huomaamatta. Aina on tietysti myös se älykääpiö, joka sanoo, että hän tiesi sen jo ennestään, jolloin hän joutuu kärsimään siitä, mitä ajattelun psykologit ovat kutsuneet a posteriori biasiksi (jälkikäteen tapahtuvaksi ennakkoluuloksi).
Tällaiset juonenkäänteet ovat täysin harvinaisia oikeudellisessa prosessissa, mutta kuuluisassa procés-tapauksessa nämä käänteet ovat olleet jatkuvia. Ensin he halusivat nähdä "kapinan", jossa oli kyse vain kansalaisten liikekannallepanosta, johon liittyi mahdollisia tottelemattomuusrikoksia, ennen kaikkea itsenäisyyttä kannattavien vallanpitäjien taholta, jotka olivat seurausta heidän järjettömästä propagandistisesta ylireagoinnistaan toimielinten käytössä. Pian tämän jälkeen nämä johtajat lähetettiin vankilaan, kun kävi selväksi, että ehtoja ei ollut täytetty, ja samaan aikaan useille maille esitettiin pyyntö luovuttaa Espanjan oikeutta pakoilevat henkilöt. Muutaman viikon kuluttua suurin osa heistä vapautettiin, mikä vahvisti aiemman vangitsemisen riittämättömyyden, ja samalla nämä kansainväliset luovutuspyynnöt lakkautettiin. Muutaman kuukauden kuluttua, samaan aikaan kun yhdestä syytetystä yritettiin tehdä Generalitatin presidentti, suurin osa heistä pidätettiin yhtäkkiä uudelleen, ja kansainväliset antautumismääräykset otettiin uudelleen käyttöön, mutta ne eivät koskaan toteutuneet, varsinkin kun saksalaiset tuomarit eivät nähneet kapinaa missään, kuten korkein oikeus lopulta itse totesi omassa tuomiossaan. Ja tosiasia on, että vaikka oikeudenkäynti käytiin kokonaan kapinan päärikoksesta, lopulta todettiin "kapinaa", jota edes korkeimman oikeuden syyttäjänvirasto ei ollut nähnyt ja jota luultavasti yksikään rikosasianajaja ei olisi havainnut ennen vuotta 2017. Itse asiassa, kun tuomio oli lainvoimainen, majuri Traperoa vastaan käytiin toinen oikeudenkäynti, joka perustui samoihin tosiseikkoihin ja jossa häntä syytettiin... kapinasta.
Ja nyt tuomari Llarena toteaa ensimmäisessä rikoslain uudistuksen jälkeisessä määräyksessään, että kapinarikosta ei enää ole olemassa, ja siksi tapahtumat voidaan luokitella vain tottelemattomuudeksi, ja lisäksi tietysti syyte kavallusrikoksesta. On hyvä, että vuoden 2017 tapahtumat tuomitaan siitä ainoasta asiasta, mitä ne mielestäni aina olivat: mahdollinen tottelemattomuusrikos, johon lisättiin vähemmän mahdollinen kavallusrikos, jonka peruste korkeimman oikeuden tuomiolauselmassa oli enemmän kuin epäselvä. Nähtäväksi jää, parannetaanko tätä päättelyä vielä käsiteltävänä olevassa tapauksessa vai suljetaanko rikos jopa pois. Vaadin kuitenkin, että pidän myönteisenä tätä pätevyyttä, joka on ainoa, joka olisi pitänyt olla olemassa alusta alkaen.
Pidän myös myönteisenä sitä, että tässä tapauksessa rikoslain säännöksiä ei tulkita luovasti, kuten mielestäni tehtiin kapinarikoksen ja tietenkin kapinarikoksen yhteydessä, vaan että lopulta sovelletaan luonnollisesti vastaajan kannalta edullisinta rikoslakia. Tutkintatuomari pahoittelee kuitenkin poikkeusta vallanjakoteorian kannalta yllättävin sanamuodoin, ja hänen perustelunsa muistuttaa pikemminkin opillista artikkelia kuin oikeudellista päätöstä, jonka on määritelmän mukaan kunnioitettava ja pantava täytäntöön lainsäätäjän sanat, eikä se saa käyttää tilaisuutta hyväkseen esittää uudistusta koskevia kriittisiä huomautuksia, jotka tässä yhteydessä ilmaistuna ovat vain poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kysymys. Kuka tahansa juristi voi olla eri mieltä laista, mutta tuomioistuinten olisi rajoituttava noudattamaan lakia ja näyttämään esimerkkiä edistämällä sen puolueetonta, rauhanomaista ja rauhallista noudattamista.
Mikä tästä kaikesta käy ilmi? Huolimatta siitä, että syyte ei ole lopullinen päätös ja että sitä voidaan muuttaa, kuten lähes kaikkia rikosoikeudenkäyntien päätöksiä, Marta Rovira ja Clara Ponsatí voivat nyt palata Espanjaan ilman pelkoa vankeudesta. Niin voivat tehdä myös muut syytetyt, vaikka heidän syytteeseen asettamisensa kavalluksesta mutkistaa asioita hieman enemmän, ja heidän esiintymisensä voi lopulta johtaa vankeusrangaistukseen. Ja kaikki tämä johtuu siitä, että tämä on oikeusjärjestelmän tahto, joka on viimein päättänyt olla toteuttamatta jotain, mitä ennakkotapaukset huomioon ottaen olisi voitu rationaalisesti pelätä: luovia tulkintoja, jotka kvalifioivat tosiseikat rikoslain muiden säännösten avulla. Minä vaadin, minä toivotan kaiken tämän tervetulleeksi. Tuomioistuimen päätöksen poliittiset seuraukset unohtamatta, on hyvä, että näin on asian laita.
https://elpais.com/espana/2023-01-12/la-novela-del-proces-giro-radical-de-guion.html
