Andalusian symbolit "juhlivat" 40-vuotista taivaltaan keskellä kiistaa siitä, kuka on andalucíalaisempi kuin muut.
Vaikka vaakuna ja hymni sisältyivät ensimmäiseen Andalucían autonomisen alueen peruslakiin, laki virallisti vaakunan ja hymnin neljä vuosikymmentä sitten, ja samalla hyväksyttiin asetuksella, että 28. helmikuuta olisi pidettävä pyhäpäivä Andalusian päivän juhlistamiseksi.Andalusian hallituksen puheenjohtaja Juan Manuel Moreno palasi hiljattain ylistämään UCD:n entisen ministerin Manuel Clavero Arévalon profiilia kunnianosoitustilaisuudessa ja kutsui häntä jälleen kerran "nykyaikaisen andalusialaisuuden isäksi" ja yhdeksi Andalusian täydellisen itsehallinnon suurista johtajista ja edistäjistä. Tällä tavoin hän otti jälleen kerran esiin hahmon, joka on lähes ainoa poliittinen viite, johon PP voi tukeutua 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun välisenä aikana rakennetusta autonomiaprosessista, ja hän teki sen samalla viikolla, jolloin vietetään joidenkin Andalusian tärkeimpien symbolien virallistamisen 40-vuotispäivää. Vaikka yksimielisyys vallitsi, totuus on, että hyväksyntä ei ollut yksimielinen, sillä Alianza Popular (joka perustettiin uudelleen Partido Popularina vuonna 1989) pidättäytyi äänestämästä yhdestä ainoasta kohdasta, nimittäin perusteluista, joissa viitataan lippuun, vaakunaan ja hymniin Andalusian "kansallisuuden" symboleina.
Neljä vuosikymmentä myöhemmin oikeisto on jo voittanut tämän keskustelun, kun se on toisessa, vuonna 2007 annetussa perussäännössä katsonut, että Andalusia on "historiallinen kansallisuus". Nyt skenaario on erilainen, sillä kaikki osapuolet (Voxia lukuun ottamatta) taistelevat monopolisoidakseen autonomistisen perinnön ja kieltäessään vastustajalta oikeutuksen tehdä samoin. Tämä kävi ilmi äskettäisessä ensimmäisen Andalusian lipun päivän viettämisessä, joka on uusin virallisten juhlallisuuksien luetteloon lisätty tapahtuma ja joka osoitti jälleen kerran, että poliittiset ryhmittymät aikovat taistella osoittaakseen olevansa andalusialaisempia kuin kukaan muu.
Totuus on se, että oikeisto ei ollut vuonna 1982 niin autonomistisessa vimmassa, joka saavutettiin symboleilla, jotka sisältyivät jo Andalusian ensimmäiseen, vuonna 1981 annettuun perussääntöön. Ainoa virallisesti hyväksytty lippu oli kuitenkin vihreävalkoinen lippu, jonka vahvisti vuonna 1976 Coordinadora del Ente Regional Mancomunal, joka oli maakuntaneuvostojen yritys muodostaa regionalistinen runko, joka purettiin pari vuotta myöhemmin. Meillä oli siis jo lippu, joka tunnustettiin Andalusian ensimmäiseksi tunnukseksi, mutta itse perussäännössä määrättiin, että vaakunasta ja hymnistä oli säädettävä Andalusian parlamentin antamalla lailla.
Laki hyväksyttiin neljä vuosikymmentä sitten, 21. joulukuuta 1982, mutta Andalusian aluehallituksen virallinen lehti (BOJA) julkaistiin vasta vuonna 1983. Kyseessä oli kolmas laki, jonka Andalusian hallitus oli hyväksynyt historiansa aikana. Hallitus astui virkaansa kesällä 1982, 23. toukokuuta pidettyjen ensimmäisten aluevaalien jälkeen. Hetken tärkeydestä kertoo se, että Andalusian presidentti Rafael Escuredo (PSOE) itse avasi keskustelun tuona päivänä istunnossa, joka pidettiin Reales Alcázaresissa Sevillassa, Andalusian parlamentin alkuperäisessä toimipaikassa.
Se ei ole "keksintö tyhjiössä".
Escuredo korosti puheessaan sitä, mitä oli korostettu jo tekstiä hiomassa vastaavassa toimikunnassa: kyse ei ollut siitä, että vastasyntynyttä autonomiaa yritettäisiin kaunistella mahtipontisesti, se ei ollut "tyhjiössä tehty keksintö", vaan kyse oli pikemminkin siitä, että "joillekin perinteisille andalusialaisille elementeille annettaisiin muoto, merkitys ja erityinen ulottuvuus". Joitakin "Andalusian tunnusmerkkejä", kuten Blas Infante niitä kutsui, joissa "solidaarisuus ja humanismi sulautuvat toisiinsa andalusialaisuuden merkittävinä ja selkeinä piirteinä". "Ihmiset ja historia, kuten jo lipun kohdalla, ovat näiden kahden symbolin olennainen perusta", vaakuna ja hymni, jossa heijastuu maan ja vapauden vaatimus, "etelän talonpoikien maalliset tavoitteet".
Huolimatta niin suuresta yhteisymmärryksestä ja yksimielisyydestä lainsäädäntötekstiä ei lopulta voitu hyväksyä yksimielisesti. Se onnistui kaikkien artiklojen kohdalla, mutta perustelujen kohdalla se ei onnistunut. Ja miksi se ei ollut mahdollista? No, koska PSOE:n ja PSA:n väliseen kompromissiin "on sisällytetty sana 'kansallisuudet'", kuten Alianza Popularin tiedottaja Antonio Hernández Mancha valitteli, ja tämä asia sai hänen puolueensa hiukset nousemaan pystyyn: "Alianza Popularin vastustus sanaa 'kansallisuudet' kohtaan on julkista ja tunnettua". Kaikkiaan perusteluja ei äänestetty yhtään kertaa vastaan, mutta 17 äänesti tyhjää. Äänestyksessä, jossa laskentajärjestelmän puuttuessa parlamentin jäsenet nousivat seisomaan, kun heiltä kysyttiin, äänestivätkö he puolesta, vastaan vai tyhjää.
28F ja viimeisimmät muutokset.
Vaakunan ja hymnin virallinen hyväksyminen tapahtui alle viikko sen jälkeen, kun oli otettu toinen symbolinen askel: helmikuun 28. päivä julistettiin yleiseksi vapaapäiväksi Andalusian päivän kunniaksi. Asetus, jolla tämä säädettiin, oli päivätty 15. joulukuuta 1982, ja siinä vahvistettiin 28. helmikuuta, toisin kuin ne (erityisesti PSOE:n vasemmiston edustajat), jotka pitivät parempana 4. joulukuuta vuoden 1977 kunniaksi, jolloin joukkomielenosoitukset auttoivat kanavoimaan autonomisen kaipuun. Nämä äänet tulivat sanomaan, että 4D oli todellinen kansanjuhla ja että 28F:llä ei lopulta saavutettu tavoitetta, koska muodollisesti kansanäänestyksen vaatimuksia ei täytetty, koska Almería ei saavuttanut sitä. Tämä pakotti sitten outoon pelastusoperaatioon, jotta tästä sotkusta päästiin pois ilman, että koko prosessi suistui raiteiltaan. Niinpä 28F ei miellyttänyt vasemmistoa, vaikka sosialistihallitus pitikin kiinni siitä, että tehdäkseen Andalusian päivästä yleisen vapaapäivän se poisti tämän merkin uskonnollisesta juhlasta, pääsiäismaanantaista.
Lain hyväksymisen yhteydessä pidetyssä täysistunnossa vain PSA (josta myöhemmin tuli Partido Andalucista) ja UCD esittivät tarkistuksia, jotka ne myöhemmin vetivät pois pyrkiäkseen laajempaan yhteisymmärrykseen laista, joka oli taattu PSOE:n valtavan absoluuttisen enemmistön ansiosta, sillä PSOE:lla oli 66 paikkaa 109:stä. Vaikka andalusialaiset eivät olleetkaan innostuneita, he antoivat hyväksyntänsä muutettuaan alkuperäistä tekstiä, jossa virheellisesti todettiin, että hymni oli hyväksytty Andalusian liikkeen vuonna 1918 järjestämässä Rondan yleiskokouksessa, mikä koski vain lippua ja vaakunaa.
Hymni aiheutti myös toisen kompastuskiven, sillä lainsäädäntötekstin alkuperäisessä versiossa todettiin, että musiikin oli säveltänyt maestro José del Castillo Díaz, Sevillan kunnallisen orkesterin johtaja vuosina 1933-1939, jolloin hänet karkoitettiin maasta ja hän vietti myöhemmin kymmenen kuukautta vankilassa vapaamuurariuden jäsenyytensä vuoksi. Tarkoituksena on ymmärtää, että Del Castillo oli itse asiassa orkestroinut sadonkorjuulaulun, johon Infante teki sanat, mikä pakotti tekemään joitakin muutoksia, joiden tuloksena andalusialaiset saivat hymnin, jonka musiikin oli "luonut suosittu andalusialainen nero, jonka kirjoitti muistiin Andalusian isä Blas Infante, joka sävelsi sen sanat, ja jonka harmonisoi José del Castillo Díaz". Junta Liberalista de Andalucía rekisteröi musiikin ja sanat vuonna 1933, vaikka asia ei selvästikään ollut täysin selvä, sillä PSOE väitti, että ensimmäinen versio oli kirjoitettu näin, koska komissiossa käydyssä keskustelussa viitattiin "henkistä omaisuutta koskevan päätöksen olemassaoloon", jonka mukaan partituurin omistusoikeus oli Del Castillolla.
Entä värit?
Hymni aiheutti myös toisen kompastuskiven, sillä lainsäädäntötekstin alkuperäisessä versiossa todettiin, että musiikin oli säveltänyt maestro José del Castillo Díaz, Sevillan kunnallisen orkesterin johtaja vuosina 1933-1939, jolloin hänet karkoitettiin maasta ja hän vietti myöhemmin kymmenen kuukautta vankilassa vapaamuurariuden jäsenyytensä vuoksi. Tarkoituksena on ymmärtää, että Del Castillo oli itse asiassa orkestroinut sadonkorjuulaulun, johon Infante teki sanat, mikä pakotti tekemään joitakin muutoksia, joiden tuloksena andalusialaiset saivat hymnin, jonka musiikin oli "luonut suosittu andalusialainen nero, jonka kirjoitti muistiin Andalusian isä Blas Infante, joka sävelsi sen sanat, ja jonka harmonisoi José del Castillo Díaz". Junta Liberalista de Andalucía rekisteröi musiikin ja sanat vuonna 1933, vaikka asia ei selvästikään ollut täysin selvä, sillä PSOE väitti, että ensimmäinen versio oli kirjoitettu näin, koska komissiossa käydyssä keskustelussa viitattiin "henkistä omaisuutta koskevan päätöksen olemassaoloon", jonka mukaan partituurin omistusoikeus oli Del Castillolla.
Entä värit?
UCD:n mukaan muutos johtui siitä, että laki ei sisältänyt vaakunan hahmojen värejä, ja tämä asia jätettiin hallintoneuvoston myöhempään asetukseen Fernando Arenas del Bueyn harmiksi, joka korosti tämän asian tärkeyttä heraldiikan kannalta. "Väreillä on erityinen kieli, ne tarkoittavat jotain hyvin erityistä", vaikka lopulta vastalause peruttiin, jotta sitä ei tulkittaisi väärin tunnuksen vastustamiseksi. Laissa kuitenkin myönnettiin, että vaakuna oli tämäntyyppinen, kun siinä korostettiin, että "sen arvo symbolina ei riipu niinkään sen heraldisesta oikeaoppisuudesta kuin siitä, että Andalusian kansa hyväksyy sen".
Kuva lakiin sisältyvästä vaakunasta, jossa ei vielä ole sen virallisia värejä.
Kuva lakiin sisältyvästä vaakunasta, jossa ei vielä ole sen virallisia värejä.
Huolimatta niin suuresta yhteisymmärryksestä ja yksimielisyydestä lainsäädäntötekstiä ei lopulta voitu hyväksyä yksimielisesti. Se onnistui kaikkien artiklojen kohdalla, mutta perustelujen kohdalla se ei onnistunut. Ja miksi se ei ollut mahdollista? No, koska PSOE:n ja PSA:n väliseen kompromissiin "on sisällytetty sana 'kansallisuudet'", kuten Alianza Popularin tiedottaja Antonio Hernández Mancha valitteli, ja tämä asia sai hänen puolueensa hiukset nousemaan pystyyn: "Alianza Popularin vastustus sanaa 'kansallisuudet' kohtaan on julkista ja tunnettua". Kaikkiaan perusteluja ei äänestetty yhtään kertaa vastaan, mutta 17 äänesti tyhjää. Äänestyksessä, jossa laskentajärjestelmän puuttuessa parlamentin jäsenet nousivat seisomaan, kun heiltä kysyttiin, äänestivätkö he puolesta, vastaan vai tyhjää.
28F ja viimeisimmät muutokset.
Vaakunan ja hymnin virallinen hyväksyminen tapahtui alle viikko sen jälkeen, kun oli otettu toinen symbolinen askel: helmikuun 28. päivä julistettiin yleiseksi vapaapäiväksi Andalusian päivän kunniaksi. Asetus, jolla tämä säädettiin, oli päivätty 15. joulukuuta 1982, ja siinä vahvistettiin 28. helmikuuta, toisin kuin ne (erityisesti PSOE:n vasemmiston edustajat), jotka pitivät parempana 4. joulukuuta vuoden 1977 kunniaksi, jolloin joukkomielenosoitukset auttoivat kanavoimaan autonomisen kaipuun. Nämä äänet tulivat sanomaan, että 4D oli todellinen kansanjuhla ja että 28F:llä ei lopulta saavutettu tavoitetta, koska muodollisesti kansanäänestyksen vaatimuksia ei täytetty, koska Almería ei saavuttanut sitä. Tämä pakotti sitten outoon pelastusoperaatioon, jotta tästä sotkusta päästiin pois ilman, että koko prosessi suistui raiteiltaan. Niinpä 28F ei miellyttänyt vasemmistoa, vaikka sosialistihallitus pitikin kiinni siitä, että tehdäkseen Andalusian päivästä yleisen vapaapäivän se poisti tämän merkin uskonnollisesta juhlasta, pääsiäismaanantaista.
Sittemmin on muutettu ainoastaan Juntan logoa, joka ei ole Andalusian symboli vaan Andalusian hallituksen symboli, vaikka kaikilla hallituksilla on tapana sekoittaa nämä kaksi tunnusta. Vuoden 2020 alussa laskeutui nykyinen "A", joka yksilöi Juan Manuel Morenon johtaman toimielimen, joka samanaikaisesti edisti myös, ilman pieniä kiistoja, presidentin yksinomaiseen käyttöön tarkoitettua merkkiä. Uutta tunnusta (versio Andalusian vaakunasta, jota koristavat kuninkaallinen kruunu ja kaksi laakerinoksaa) alettiin käyttää jo ennen sen virallista hyväksyntää, joka tapahtui vuoden 2020 lopussa kahdella samanaikaisuudella kuin laki, jolla vuonna 1982 hyväksyttiin vaakuna ja hymni: se tapahtui myös 21. joulukuuta, ja samaa lakia käytettiin päätöksen perusteluna väittäen, että toinen lisäsäännös antaa valtioneuvostolle mahdollisuuden säännellä "Andalusian vaakunan yksinkertaistettujen jäljennösten logoja viralliseen käyttöön".
Viimeisin askel tällä andalusialaisen symboliikan tiellä on myös Morenon allekirjoitus. Hän otti lokakuussa ilolla vastaan historiallisen PA:n johtajan Alejandro Rojas Marcosin hänelle heittämän haasteen ja julisti 4. joulukuuta Andalusian lipun päiväksi. Uusi tapahtuma vahvistettiin asetuksella, ei lailla, eikä se mennyt parlamentin läpi sillä perusteella, että Voxin vastustuksesta ei päästäisi yksimielisyyteen. Tällä tavoin Moreno on jatkanut (ja hänen puolueensa) samaistumista kaikkeen, mikä liittyy andalusialaisiin symboleihin, ja kylvettänyt San Telmossa autonomiaa historiallisen andalusialaisuuden siunauksella. Samalla hän käytti tilaisuutta hyväkseen makeuttaakseen oikeiston roolia itsehallinnon rakentamisen aikana, vasemmiston hämmästykseksi, joka on nähnyt, miten autonomistien lippu on (kirjaimellisesti) viety sen käsistä.
https://www.eldiario.es/andalucia/simbolos-andaluces-cumplen-40-anos-pleno-pulso-politico-andalucista-nadie_1_9806584.html
Viimeisin askel tällä andalusialaisen symboliikan tiellä on myös Morenon allekirjoitus. Hän otti lokakuussa ilolla vastaan historiallisen PA:n johtajan Alejandro Rojas Marcosin hänelle heittämän haasteen ja julisti 4. joulukuuta Andalusian lipun päiväksi. Uusi tapahtuma vahvistettiin asetuksella, ei lailla, eikä se mennyt parlamentin läpi sillä perusteella, että Voxin vastustuksesta ei päästäisi yksimielisyyteen. Tällä tavoin Moreno on jatkanut (ja hänen puolueensa) samaistumista kaikkeen, mikä liittyy andalusialaisiin symboleihin, ja kylvettänyt San Telmossa autonomiaa historiallisen andalusialaisuuden siunauksella. Samalla hän käytti tilaisuutta hyväkseen makeuttaakseen oikeiston roolia itsehallinnon rakentamisen aikana, vasemmiston hämmästykseksi, joka on nähnyt, miten autonomistien lippu on (kirjaimellisesti) viety sen käsistä.
https://www.eldiario.es/andalucia/simbolos-andaluces-cumplen-40-anos-pleno-pulso-politico-andalucista-nadie_1_9806584.html
