Terveysministeri Mónica García kylvää pahaa ja syyttää siitä itsehallintoalueita. Laadittuaan huonon lakiesityksen ja käytyään siitä vieläkin huonompia neuvotteluja ministeri on joutunut lääkäreiden vihan kohteeksi.
Jos Pedro Sánchez ja hänen hallituksensa ovat jossakin asiassa erittäin taitavia, niin se on monimutkainen taito tehdä välttämättömyydestä hyve. Pandemian aikana he huomasivat pian, että paras tapa suojautua hallintotapaan kohdistuneelta kritiikin tulvalta oli ohjata kritiikki itsehallintoalueille vedoten siinä yhteydessä paljon puhutun ”yhteisvastuun” periaatteeseen. Se, mikä koronaviruksen ensimmäisessä aallossa oli yksinomaan keskushallinnon vastuulla, muuttui myöhemmin peräkkäisissä aalloissa eräänlaiseksi jaetuksi hallinnoinniksi, mikä käytännössä tarkoitti seuraavaa: jos kuolemien ja tartuntojen käyrä laski, menestys oli hallituksen ansiota. Jos tilanne sen sijaan paheni, syy oli alueiden hallituksilla, jotka vieläpä muuttivat ideologista suuntaustaan aluevaalien myötä, kuten tapahtui Valenciassa tai Aragónissa.
