Oikeusvuoden avaaminen vihollisuuksilla julkisella, pahamaineisella ja jopa omahyväisellä tavalla. Valtion oikeuskanslerin läsnäolo kuninkaan vieressä saa tässä yhteydessä symboliikan, joka ylittää anekdootin.
Eilen pidetty oikeuslaitoksen vuoden avajaiset olivat paljon enemmän kuin protokollaseremonia. Siitä, minkä olisi pitänyt olla institutionaalinen vahvistus, tuli poliittisen ajan merkki: valta, joka demokratian perustana olevan tasapainon ylläpitämisen sijaan alistaa sen näännytysstrategialle. Kohtaus ei rajoittunut kuninkaan vieressä syytetyn oikeuskanslerin läsnäoloon, yleisen tuomarineuvoston jaostoon eikä edes tuomareiden ja syyttäjien julkilausumiin, joissa vaadittiin institutionaalista arvokkuutta. Se, mikä ilmeni, oli jotakin syvempää: demokraattisen rinnakkaiselon mahdollistavien vastapainojen haavoittuvuus.
