Eräänä sateisena iltapäivänä siirtymävaiheen alussa Marokon kuningas Hassan II ja presidentti Suárez kävivät kiivasta keskustelua La Zarzuelan palatsissa kuningas Juan Carlosin ollessa todistajana. Se tapahtui pian sen jälkeen, kun ”Vihreä marssi” Saharaan oli alkanut Francon kuolinvaihetta hyväksikäyttäen. Alaouittien monarkki kannusti espanjalaista kollegaansa olemaan luopumatta diktaattorilta saamistaan valtuuksista. Suárez oli täysin eri mieltä. Keskustelu kiihtyi entisestään ja kääntyi Ceutan ja Melillan tilanteeseen. Tiedätte”, Hassan II sanoi hänelle, ”että Ceutalla ja Melillalla ei ole mitään puolustusta Marokon yllätyshyökkäystä vastaan". Siinä tapauksessa”, vastasi Adolfo Suárez, ”antaisin käskyn pommittaa Rabatia ja Casablancaa. Oletteko ottanut sen huomioon? ”Ettehän te tekisi niin...!” Marokon monarkki vastusti. ”Se on vahvistettu puolustussuunnitelmissamme”, Espanjan pääministeri vakuutti hänelle, en tiedä, oliko se improvisointia.
Vuosia on kulunut, ja molemmissa maissa, Gibraltarin salmen molemmin puolin, hallitsevat näiden kuninkaiden pojat. Mutta mikään ei ole muuttunut parempaan suuntaan. Espanjan pääministeri on erimielinen Israelin ja Yhdysvaltojen kanssa, jotka ovat Marokon kuningaskunnan etuoikeutettuja liittolaisia. Pedro Sánchezin Naton yleiskokouksessa Donald Trumpin kanssa käymän jyrkän yhteenoton jälkeen Espanjan Ceutan ja Melillan puolustaminen on heikentynyt entisestään. Kaikki tietävät, että se on arkaluonteisin strateginen pisteemme. Yhdysvaltain presidentti on uhannut Espanjaa sillä, että se joutuu maksamaan kalliisti siitä, että Espanjan johtaja kieltäytyy maksamasta viiden prosentin osuutta puolustusmenoista muiden Nato-maiden tavoin. Se ei välttämättä tapahdu pelkästään tai edes pääasiassa tullimaksuilla. Afrikkalaista kostoa ei pidä sulkea pois. Useat tunnetut amerikkalaiset ovat jo vaatineet Rotan ja Morónin tukikohtien siirtämistä Marokkoon. Mahdollisessa konfliktissa Marokon kanssa Nato-yhteistyö, joka on jo sinänsä ongelmallista, näyttää nyt tietenkin mahdottomalta. Itse asiassa Haagin yhteenotto on otettu siellä riemulla vastaan.
Kuten francon aikakauden lopulla, myös nyt, Sanchezin tuskan aikana, Espanja käy läpi akuuttia poliittista kriisiä. Hallitus on korruption kourissa, avoimesti eripuraisuutta aiheuttavien poliittisten voimien käsissä ja kuningas on kahlittu käsiraudoissa, ja hän tekee voitavansa. Marokko on tottunut käyttämään näitä heikkouksia hyväkseen. Presidentti Sánchez, jonka puhelinta kuunneltiin, on jo antanut Mohammed VI:lle Saharan lahjan ilman, että hän on kehunut Jumalaa tai paholaista. Pedro Sánchez on Adolfo Suárezin vastakohta.
Espanjan puolustusvoimat on aloittanut asemien vahvistuksen Ceutassa ja Melillassa Sánchezin heikkouden takia. Heikkoudella ja päättämättömyydellä on kamala hinta maailman politiikassa.
https://www.larazon.es/opinion/venganza-africana_202507016863100211ba9753e9e39d66.html
