”Tourist go home”, jälleen yksi populistinen idioottimaisuus. Vasemmisto vahingoittaa jälleen kerran vakavasti niitä, joita se muka suojelee, keskiluokkaa ja työntekijöitä. Interventionistiset poliitikot valehtelevat. Matkailu ei ole asuntokriisin syy.
Matkailu on meidän öljymme. Ilman matkailualan ihailtavaa suorituskykyä Espanjalla olisi kestänyt vuosia selvitä kriisistä. Se on työllisyyden, edistyksen ja kehityksen moottori. Matkailu on myös maamme käyntikortti maailmalla. Espanjassa vierailevat ihmiset palaavat takaisin saaden erinomaisen vaikutelman alan yritysten ja työntekijöiden laadusta, ammattitaidosta ja kokemuksesta. Matkailun vahingoittaminen vahingoittaa keskiluokkaa ja työntekijöitä.
Viime sunnuntaina Barcelonassa järjestetty ”Tourists go home” -mielenosoitus ei ole pelkkä lähiömielenosoitus, vaan symbolisesti merkittävä teko, joka murentaa kuvaa Espanjasta vieraanvaraisena, kilpailukykyisenä ja taloudellisesti dynaamisena maana. Turistien käskeminen kotiin ei ole protesti, vaan loukkaus niitä kohtaan, jotka tulevat käymään maassamme sen erinomaisen gastronomian, kulttuurin ja vieraanvaraisen hengen vuoksi.
Voitteko kuvitella öljyn vastaista mielenosoitusta Saudi-Arabiassa? Mielenosoitus on lyhytnäköinen, ideologinen ja haitallista. Tämä on jo toinen tällainen mielenosoitus, mikä osoittaa, että matkailua ja kaikkea vastuullisiin investointeihin liittyvää vihamielistä keskustelua kohtaan käydään huolestuttavasti normaalisti. Vielä vakavampaa on, että jotkut mielenosoittajat vaativat jopa vesipistoolien käyttöä vierailijoita vastaan. Tämä ei ole vain yllyttämistä aggressioon, vaan se luo myös kielteisiä vastakkainasettelun mielikuvia kansainvälisellä tasolla.
Sosialistit, heidän hallituskumppaninsa ja Barcelonan pormestari Jaume Collboni taputtavat mielenosoitukselle, jota tulemme epäilemättä katumaan ja joka osoittaa loukkaavaa kaksinaismoralismia ja tekopyhyyttä. Katalonian sosialistit ja Espanjan hallitus puolustavat Euroopassa matkailumallia, joka on täysin erilainen kuin se, jota he mainostavat täällä Espanjassa.
Itse asiassa Euroopan sosialistit, joihin PSOE ja Collboni kuuluvat, ovat hiljattain esittäneet Brysselissä direktiiviehdotuksen, jossa sitoudutaan siihen, että turistiasuntoja ei poisteta alusta alkaen, ja jossa tunnustetaan, että ei ole asianmukaista rajoittaa yksityishenkilöiden ja pienomistajien välistä tilapäistä vuokrausta, ja huomautetaan, että asuntojen saatavuutta koskeva ongelma ei liity suoraan turistiasuntoihin. Huolimatta siitä, että hänen oma puolueensa tekee näitä ehdotuksia, Barcelonaa hallitsevat radikaalit ovat edelleen päättäneet käyttää tuttua ja populistista ulkopuolista vihollista vanhentuneilla ja kestämättömillä argumenteilla. Tämä kaksinaismoralismi saattaa jälleen kerran Espanjan hallituksen huonoon valoon ja osoittaa, että asiaa käytetään opportunistisesti ideologisiin tarkoituksiin.
Muutama kuukausi sitten tiesimme jo hallituksen manöövereistä, joiden tarkoituksena on peitellä valtioneuvoston hylkäämää kuninkaallista asetusta, jolla säännellään tilapäistä vuokrausta Espanjassa. Ja nyt tämä. Se jatkuu ja jatkuu. Näiden mielenosoitusten vaikutus on suora laukaus taloutemme jalkaan.
Espanja kilpailee Italian, Kreikan tai Portugalin kaltaisten matkakohteiden kanssa, jotka ottavat mielellään vastaan turisteja, jotka nämä ihmiset syrjäyttävät ideologisen lahkolaisuuden vuoksi. Nämä maat ovat sitoutuneet osallistaviin ja yhteistyöhön perustuviin matkailumalleihin. Kuvat vihamielisistä mielenosoituksista, pelottelevista banderolleista ja aggressiivisista asenteista leviävät ja lannistavat matkailijoita. Kun matkailu sitten kärsii, samat viranomaiset ja puolueet esiintyvät pelastajina tyhjillä sanoilla ja propagandalla.
Älkäämme unohtako, että olemme jo aiemmin nähneet, miten nämä samat poliitikot esittävät matkailualan ratkaisuksi ongelmiin, jotka he itse ovat aiheuttaneet. Matkailun osuus kansallisesta BKT:stä on lähes 12 prosenttia. Tällaiset toimet herättävät epäilyksiä kansainvälisissä sijoittajissa ja tapahtumajärjestäjissä, jotka alkavat epäillä, kannattaako Espanjaan investoida.
Poliitikot ovat edelleen halukkaita tuhoamaan taloutemme kannalta olennaisen alan käyttämällä lahkolaispuheita, joita edistävät uusmarxilaiset aktivistit, joiden tavoitteena ei ole edistys vaan valvonta ja laillisten ja tarpeellisten yritysten käyttäminen syntipukkina. Väärän ulkoisen vihollisen käyttäminen ja kolmannen osapuolen syyttäminen Barcelonan kaupunginvaltuuston ja Generalitatin politiikan epäonnistumisesta on vanha temppu politiikassa.
Collbonille ja sosialistihallitukselle ”liikakansoituksella”, jota he väittävät välttävänsä, ei ole lopulta juuri merkitystä. Todisteena tästä on El Pratin lentokentän äskettäinen laajentaminen, jossa puhutaan ”kilpailukyvystä” ja kasvun tarpeesta. Ei mitään turistiasuntoja, mutta lentokentän laajentaminen on ilmiömäistä (turistit saapuvat usein lentokentän kautta). Totuus on, että kaikki tämä on vain savuverhoa, jolla peitetään se tosiasia, että he kieltäytyvät edelleen ostamasta tai rakentamasta asuntoja kasvavaan kysyntään vastaamiseksi.
Lomavuokrausalustojen tietojen mukaan lyhytaikaisen vuokrauksen taloudellinen vaikutus Espanjassa on yli 30 000 miljoonaa euroa ja se tukee yli 400 000 työpaikkaa. Barcelonan ja Madridin kaltaisten keskeisten alueiden matkailuvetovoiman väheneminen siirtää liiketoimintaa kilpailukykyisempiin ja vieraanvaraisempiin naapurimaihin. Kun matkailu vähenee, se vie myös paikallisia yrityksiä ja vähittäiskauppoja.
Matkailun vastaiset mielenosoitukset toimivat taloudellisena karkottimena. Olemme jälleen kerran useiden kansainvälisten tiedotusvälineiden etusivulla, huonompaan suuntaan. Hintojen valvonta ei koskaan toimi, koska poliitikot eivät valvo hintoja eivätkä laske niitä. Poliitikot nostavat hintoja. Jos epäpäteville poliitikoille annetaan lisää valtaa, se johtaa vain tarjonnan vähenemiseen, kalliisiin hintoihin ja kaiken lisäksi matkailun vähenemiseen.
Interventionistiset poliitikot valehtelevat. Matkailu ei ole asuntokriisin syy, vaan katastrofaalinen politiikka, jossa rajoitetaan maa-alueita ja investointeja, aiheuttaa pulaa ja korkeita hintoja. INE:n mukaan matkailijoiden asuntojen osuus Espanjan koko asuntokannasta on vain 1,3 prosenttia. Katalonia on menettänyt jo 26 prosenttia vuokra-asuntotarjonnastaan sen jälkeen, kun se julistettiin kriisialueeksi, mutta hinnat nousevat edelleen.
Asuntolaki on yksi demokratian historian suurimmista huijauksista. Se sisältää Francon aikakauden interventionismin ja osoittaa, että kallis ja niukka asuntotarjonta ei ole sattumaa, vaan se on interventionistien politiikkaa, sillä he haluavat panttivangiksi joutuneen, riippuvaisen ja alistuvan väestön, koska asunnon omistaminen antaa vapautta ja vapaat ihmiset ovat kriittisiä ja vaativat poliittista valtaa.
Matkailijoiden syyttelyllä vältetään puuttumasta rakenteellisiin ongelmiin: rakennuskelpoisen maan puutteeseen, kaupunkisuunnittelun esteisiin, kannustavaan verotukseen ja vuokranantajien oikeudelliseen epävarmuuteen. PwC:n mukaan pelkästään Kataloniassa matkailijoiden asuntojen poistaminen merkitsisi 1 928 miljoonan euron vuotuista menetystä ja 40 000 työpaikan menetystä. Asia on selvä, Nyt lisäksi kohtelemme huonosti niitä, jotka tulevat.
Huuto ”turistit kotiin” ei ole vain perusteeton, vaan myös syvästi muukalaisvihamielinen ja haitallinen. Se vahingoittaa maan mainetta, se karkottaa investointeja, se rankaisee perheitä, jotka ovat valinneet yhteistyötalouden, ja se ylläpitää tarinaa tarpeettomasta vastakkainasettelusta. Kuvitelkaa, jos heille sanottaisiin ”sosialistit kotiin” tai heitä ammuttaisiin vesipistooleilla, kun he lähtisivät lomalle.
Teollisuuden ja oppositiopuolueiden on ymmärrettävä, että tämä vastakkainasettelun ja kaupan ja matkailun vihaamisen dynamiikka ei ole sattumaa, eikä se johdu tietämättömyydestä vaan ideologiasta. Aktivistit eivät halua edistystä, he haluavat panttivankiyhteiskunnan.
Espanjassa on nykyaikainen, ammattimainen, laadukas, tasapainoinen ja yhteistyöhön perustuva matkailuala, ja se on maamme talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin tärkein moottori. Matkailun tuomitseminen on hyökkäys Espanjaa vastaan.
