Ainakaan oikeisto ei hallitse...
Olisi kyynistä uskoa, että kaikki poliitikot ovat samanlaisia, mutta tapa, jolla he välttelevät vastuuta, muistuttaa yhä enemmän toisiaan.
Maissa, joiden poliitikot esiintyvät kriisien uhreina, yhtenä päivänä voi olla yleinen sähkökatko, toisena rautatieliikenteen kaaos, mutta vallassa olevat pesee nopeasti kätensä, kun se syyttää mahdollisia vihollisiaan. Ministeri Óscar Puente twiittasi: ”Jos joku luuli, että sähkökatko vääntäisi hallituksen kättä, hän oli pahasti väärässä”. Näissä samoissa demokratioissa on hyvin todennäköistä, että julkiset palvelut päätyvät lopulta yhä suurempaan rappioon.
Näin on Espanjassa. Moncloa on herättänyt epäilyksiä vakuuttamalla, että suuren sähkökatkon syiden selvittämistä on odotettava. Sillä välin se ei aio edistää pohdintaa investoinneista ja toimista, joita tarvitaan ekologisen siirtymän tueksi. Miten voimme ylistää toimeenpanovallan nopeutta sen sijaan, että kysyisimme sinnikkäästi, mitä takeita sillä on siitä, ettei se tapahdu huomenna uudelleen? Se, että tämän mittakaavan tapahtumalla ei ole seurauksia, kertoo paljon hallitsevan eliittimme suojautumisesta: korkeisiin palkkoihin pitäisi liittyä myös suurempi kyky vastuullisuuteen.
Sitten tuli rautatieliikenneonnettomuus. Muutama minuutti sen jälkeen, kun Puente oli puhunut ”vakavasta sabotaasista”, sosiaalisissa verkostoissa oli jo käyttäjiä, jotka syyttivät oppositiota ilman todisteita. Todellisuudessa ei tarvita muutamaa varastettua kaapelia että huomataan, että Katalonian Rodalies-palvelulle kertyi vuonna 2024 peräti 10 000 vaaratilannetta, tai huomata suurnopeusjunan täsmällisyyden heikkeneminen viime vuosina. Oli miten oli, polarisaatiossa on kyse myös siitä, että kansalaiset päätyvät puolustamaan äänestämiään henkilöitä hinnalla millä hyvänsä sen sijaan, että he olettaisivat, että heidän johtajansa saattavat olla jossakin asiassa väärässä. Kuten suosittu internet-meemi sanoo: ”Sähköä ei ole, mutta ainakaan oikeisto ei hallitse”.
Espanjassa on keskeisiä palveluja, jotka eivät toimi niin kuin keskivertokäyttäjä toivoisi; joissakin tapauksissa kyse on kertaluonteisesta toiminnasta, toisissa taas jatkuvammasta, mutta poliittinen peli peittää alleen kansalaisten turhautumisen. Antipolitiikka tarkoittaa myös sitä, että Espanjassa nykyään selittäminen koetaan oman ohjelman tappioksi ja eroaminen ammuksiksi vastustajalle. Demokratiasta tulee tällöin melankolinen teko, tai mikä vielä pahempaa, kollektiivinen tunne-elämän kidnappaus.
https://elpais.com/opinion/2025-05-09/al-menos-no-gobierna-la-derecha.html
