Päivän menú 10,50 euroa kadulla, jossa halvin asunto maksaa 1,5 miljoonaa. Neljä liikettä selviää 50 metrin säteellä Calle Villalarilla, Salamancan kaupunginosan sydämessä, ylellisten putiikkien, eksklusiivisten kauppojen ja ravintoloiden ympäröimänä.
(Madrid on monen kontrastin kaupunki. Kontrastit ovat sen välillä mitä Madrid on aina ollut ja miksi Madrid on viime vuosina muuttunut. Madrid oli ihmisten kaupunki vielä parikymmentä vuotta sitten kunnes ihmiset karkoitettiin kaupungista 'moottoriteiden toiselle puolelle' asuntojen ja yritysten tuotteiden hintojen nostolla. Näin Madrid tyhjennettiin Madridilaisista ja paikalle saapuivat ihmiset jotka eivät ikinä olleet edes käyneet paikkakunnalla. Ne olisivat nyt ne uudet Madridilaiset jotka pitävät kaupunkia vain väliaikaisena asuinpaikkanaan tai vain tukikohtanaa, 'oman synnyinpaikan tai oman kaupungin sijasta'. Nykyajan Madridilainen on vain paikkakunnan palveluja käyttävä väliaikainen asukas parhaimmassa tapauksessa. Madridissa Madridilaiseen perheeseen syntyneet on jo karkoitettu jonnekin muualle. Tämmöiseksi muutuit Madrid ...)
Manuel Escala on toisinajattelija miljonäärikadulla. Omenoita, tomaatteja ja kiwejä putoaa hänen hedelmäliikkeensä vaa'alta tipoittain, ja suurimman osan ajasta hän katselee liikkeensä ulkopuolelle, istuu tuolilla ja miettii väsyneenä liiketoimintansa tulevaisuutta. Escala, 37, halusi kolme vuotta sitten houkutella asiakkaita antamalla uudenlaisen markkinointistrategian, jota oli harjoitettu tällä pienellä kadulla Salamancan kaupunginosassa.
Täällä on 50 metrin säteellä neljä perinteistä kauppaa, jotka sijaitsevat vastakkain ja joiden hinnat ovat enemmän tai vähemmän suosittuja, ikään kuin niiden kaikkien yhdistelmä auttaisi niitä pysymään hengissä. Tämä on viitteellinen paikka sille valtavalle määrälle työvoimaa, joka liikkuu naapurustossa. Villalarissa leipä maksaa yhä 70 senttiä, appelsiinimehu 2,30, katettu menu 10,50 ja kilo vihreitä papuja on edullisempi kuin lähes missään muussa Madridin marketissa: 3,50 euroa.
Toisin kuin Cafetería Villalar, Ferretería Villalar ja Supermercado Villalar, Manuel Escala oli sitä mieltä, että hedelmäkauppa tarvitsi uuden sysäyksen. Kun entinen omistaja siirsi liikkeen hänelle, Escala nimesi sen uudelleen Villafrutaksi. "Tällä nimellä asiakkaat tietävät jo, mitä myyn ja missä olen. Asia on niin, että epäilen yhä enemmän, missä asiakkaani ovat", Escala sanoo myytyään irtopalan banaania Retirosta tulevalle juoksijalle.
