María Pastor on useaan otteeseen puhunut hallituksen puheenjohtajalle kolmen sanan ilmaisulla, jonka kaikki tuntevat, mutta jonka sanominen on säädyllisyyden nimissä mahdollisimman vähäistä. Viime vuoden lokakuussa Voxin entinen senaattoriehdokas vastasi Pedro Sánchezin twiittiin niin, että hän saattoi lukea sen: ”Paskiainen, sinä vapautat terroristit [...]. Lopulta Txapote äänesti sinua, cabrón (sic)”. Tämä ei ole yksittäinen kommentti. Joulukuussa Pastor loukkasi häntä uudelleen, mainiten samalla hänen äitinsä, jälleen suoraan hänelle. Tammikuussa hän puolusti sitä, että Sevillan Kolmen viisaan miehen paraatissa oli laulettu tämä loukkaus toimeenpanovallan johtajaa kohtaan. ”Pedro Sánchez, senkin paskiainen”, he sanoivat.
Sevillan kaupunginvaltuusto on juuri valinnut Pastorin, joka on loukannut myös muita poliitikkoja ja toimittajia, uuden ”äitiystukitoimiston” johtoon, PP:n Voxille antaman toimeksiannon vastineeksi budjetista, jonka ansiosta Santiago Abascalin puolue voi ylpeillä asettaneensa ”kumppanin” abortinvastaisen elimen johtoon. EL PAÍS välitti kansalliselle Voxille ja Sevillan Voxille joitakin Pastorin taustatietoja ja kysyi, pitävätkö he häntä sopivana julkiseen virkaan. Vastausta ei tullut. Mitä tulee uuteen kunnanjohtajaan, hän poisti loukkaavat twiitit tämän lehden kysymysten jälkeen ja rajoitti pääsyä X-tililleen. Se saattaa vaikuttaa sellaisen ihmisen reaktiolta, joka ei halua olla sopimaton kohteliaisuuden ilmapiirissä. Totuus on kuitenkin se, että Voxin toimintaa tarkasteltaessa sillä ei todellakaan pitäisi olla mitään syytä odottaa moitteita ylhäältä päin. Sillä Espanjan kolmanneksi suurimmassa puolueessa loukkaukset ovat arkipäivää.
Muut Voxin henkilöt, joilla on paljon korkeampi profiili, loukkaantuvat usein ja ilman mitään myöhempää liioittelua. Eikä siitä ole mitään seurauksia. ”Vallassa on paskiaisten jengi, joka heittää espanjalaiset ulos ja tuo sisään muslimeja”, Hermann Tertsch kirjoitti X:ssä 2. huhtikuuta kommentoidakseen hallitusta kritisoivaa raporttia. Europarlamentaarikko tarjoaa siis ääriesimerkin Voxin riveissä kasvavasta taipumuksesta solvaamiseen. Se ei rajoitu vain Sánchezin kutsumiseen ”petturiksi”, ”korruptoituneeksi”, ”vallankaappaajaksi” ja ”tyranniksi”. Kaikki tämä on nykyään rutiinia, kuten muukalaisvihamielisyys tai Francon diktatuurin uhrien halveksunta. Se, mitä olemme tarkastelleet tässä artikkelissa, pelkästään huhtikuun mielenosoituksissa - suullisesti tai verkossa - osoittaa, että Vox on mennyt askeleen pidemmälle ja turvautuu järjestelmälliseen mustamaalaamiseen, loukkaavaan kielenkäyttöön, epäkohteliaisuuteen, nimien ja adjektiivien manipuloimiseen halveksivalla tavalla ja vastustajien esittämiseen sairaina tai rikollisina.
