Miksi Espanjassa rakennetaan taloja tulva-alttiille ja vaarallisille alueille? Lähes kolme miljoonaa ihmistä asuu suuressa riskissä
Tutkijoiden mukaan hallintasuunnitelmissa on toteutettava toimenpiteitä ja lisättävä tietoa näistä ilmiöistä.
Espanjassa on 26 733 kilometriä tulvavyöhykkeisiin kuuluvia jokiosuuksia, niiden lisäksi joita ei ole vielä tutkittu, ja 2,7 miljoonaa ihmistä asuu alueilla, jotka ovat suurimmassa tulvavaarassa. Kansalaiset voivat tutustua riskikarttoihin ekologisesta siirtymävaiheesta vastaavassa ministeriössä tarkistaakseen, onko heidän kotinsa rakennettu tulva-alttiille alueelle ja mikä on tulvan todennäköisyys 500, 100, 50 tai 10 vuoden palautumisaikana. Valenciassa valtavista tulvista kärsineet alueet on merkitty sinne, mutta katastrofin laajuus, ei niinkään aineellisten vahinkojen kuin kuolemantapausten määrän osalta, on ylittänyt kaikki ennusteet.
”Tämä oli ennalta arvattavissa, ja rakenteelliset toimenpiteet olisi pitänyt jo sisällyttää Júcarin hallintasuunnitelmaan alueilla, joilla suuri osa tragediasta on tapahtunut, kuten Poyon uomassa”, sanoo Félix Francés, Valencian ammattikorkeakoulun vesirakennustekniikan professori. Valencian yhteisöllä, joka on dana pahiten koettelema alue, on tulvariskiä koskeva alueellinen toimintasuunnitelma (PATRICOVA), joka pantiin täytäntöön vuonna 2003 ja jota tarkistettiin vuonna 2015. Siksi ”alueellinen vaarakartoitus on kattava”, Francés sanoo.
Ongelma juontaa juurensa pitkälle, 1960-luvulla alkaneeseen kaupunkisuunnittelun häiriöön, joka salli rakentamisen missä tahansa, myös tulva-alueiden valtaamisen. ”Näin tapahtui käytännössä vuoteen 2015 asti, jolloin maankäyttölain uusin versio velvoitti kaupunginvaltuustot laatimaan tulvariskiselvityksen tulvariskikarttoineen ja julistamaan nämä maaperät rakentamiskelvottomiksi”, selittää Alicanten yliopiston aluesuunnittelun, ilmastotutkimuksen ja luonnonriskien professori Jorge Olcina. Nykyään hän pitää laillista rakentamista näille alueille ”käytännössä mahdottomana”. Mutta jo ennen sitä talot olivat asuttaneet uomatja rotkot, jolloin jokien tulvatilanteissa ei ollut tilaa evakuoida.
On kuitenkin vielä kuntia, joilla on edelleen vanhat yleiset kaupunkisuunnitelmat, joista puuttuvat toimenpiteet rakentamisen rajoittamiseksi tulva-alueilla. ”Meillä on 70- ja ennen kaikkea 80- ja 90-luvuilta peräisin olevia suunnitelmia, joissa ei oteta huomioon näitä riskejä. Tarvitaan lainsäädäntöä, joka velvoittaa yli 15 vuotta vanhat suunnitelmat sopeutumaan uuteen kestävyyskäsitteeseen”, Olcina sanoo.
Se, että alue on tulva-altis, ei kuitenkaan tarkoita, että sinne ei voida sijoittaa mitään käyttötarkoitusta; se riippuu sen vaarallisuudesta, joka mitataan tulvien esiintymistiheyden, niiden syvyyden ja veden nopeuden perusteella. Jos nämä edellytykset täyttyvät, vaara on suuri, ja ne voivat olla vain lähellä vesistöä, urheilukenttiä, jotka eivät kärsi, jos ne kastuvat, puistoja, viherkäytäviä.... Toisaalta vähemmän vaarallisille alueille voitaisiin rakentaa asuntoja, ehkä sellaisilla ehdoilla, kuten että maanalaisia asuntoja ei saa rakentaa tai että makuuhuoneiden sijoittaminen pohjakerrokseen on kielletty.
Se ei riipu lainsäädännöstä. Sekä valtiolla että autonomisilla alueilla on useita tietoja, on olemassa kansallisia ja eurooppalaisia säännöksiä sekä vaarakarttoja, mutta kuten tämä kuivuus on osoittanut, niissä on vakavia puutteita. ”Säädökset ovat hyvin kattavat, sanoisin, että ne ovat Euroopan parhaita, mutta jos ei ole mekanismeja, joilla varmistetaan niiden noudattaminen, niistä ei ole juurikaan hyötyä”, sanoo Andrés Díez, Espanjan geologisen ja kaivosinstituutin (IGME/CSIC) tutkimusprofessori ja joki- ja rankkasateiden sekä tulvien asiantuntija.
Esimerkkinä Díez kertoo, että he ovat törmänneet kuntien tulvasuunnitelmiin, jotka miehittävät linjan. ”Ja jos vastaavassa autonomisessa yhteisössä ei ole pätevää teknikkoa, joka havaitsisi sen, tämä puutteellinen asiakirja etenee ja samoin sen seuraukset”, hän lisää. Tästä syystä ratkaisu tämäntyyppisten sääilmiöiden aiheuttamien vahinkojen lieventämiseksi ei voi olla kunnan tasolla, ”jos näin on, se on vain hajanainen, suunnittelun on aloitettava vesistöalueesta, jatkettava alueesta, joesta erityisesti ja lopuksi ongelmallisesta jokiuoman osasta”.
Tieto pettää
Tässä katastrofissa on käynyt ilmi, että ”tietämys siitä, miten nämä ilmiöt toimivat, ja riskikäsitys ovat puutteellisia, ja tämä voidaan korjata koulutuksella”, Díez sanoo. He ovat kehittäneet erilaisia riskiviestintäsuunnitelmia Espanjan eri kaupungeissa ja järjestävät maanviljelijöille, vanhuksille, koululaisille.... suunnattuja työpajoja. Ideana on tuntea säännöt: jos esimerkiksi asut tulva-alttiilla alueella, älä sijoita makuuhuoneita ensimmäiseen kerrokseen (jos mahdollista), älä laita kaltereita pohjakerroksen ikkunoihin, älä ota autoa... ”Olemme järjestäneet lapsille työpajoja 12 vuoden ajan, opetamme heitä leikkien avulla, 500 joka vuosi, ja se on tietoisuuden kylvämistä tulevaisuudessa”, hän selittää.
...
Ratkaisu on monimutkainen, lisää Alicanten yliopiston professori Jorge Olcina. ”Tulvavaara-alueet on hoidettava, ja tätä varten on kanavoitava uomia tai ohjattava joitakin suurelle tulvariskille alttiita kaupunkialueita”, hän kuvailee. Lisäksi on toteutettava ”kestäviä kaupunkien kuivatustoimia, rakennettava sadevesisäiliöitä ja tulvapuistoja, jotka aiheuttavat tulvia luonnollisemmalla tavalla”. Lisäksi lakia on noudatettava ”kirjaimellisesti”, ja kuntien yleiset kaupunkisuunnitelmat on päivitettävä niin, että niihin sisällytetään kaikki toimenpiteet, joilla rajoitetaan rakentamista tulva-alueilla. ”Meillä on 70- ja ennen kaikkea 80- ja 90-luvuilta peräisin olevia suunnitelmia, joissa ei oteta huomioon näitä riskejä, ja kaikkiin yli 15 vuotta vanhoihin suunnitelmiin olisi sisällytettävä tulvamääräysten lisäksi myös ympäristömääräykset, koska ne eivät ole mukautuneet uuteen kestävän kehityksen käsitteeseen.