Tuolissa nukkuminen ja ruuan tähteiden syöminen salaa: luksushotellien työntekijöiden elämää. ”Yhdeksänkymmentä prosenttia kollegoistamme käyttää lääkkeitä. Meillä ei ole edes 30 minuuttia aikaa syödä, koska se on työtä, jonka jätämme tekemättä”, valittavat Teneriffalla työskentelevät kamarineidit.
”Olemme väsyneitä. Miten he voivat myydä laatumatkailua messuilla, kun me kamarineidit jätämme huoneet puoliksi siivottuina, koska meillä ei ole aikaa tehdä työtämme kunnolla? Tämä on useimmin kysytty kysymys Kanariansaarten kamarineitojen voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen Kellys Unión Teneriffan keskusteluissa. Saariston hotelleissa 40 prosenttia henkilökunnasta on sairauslomalla sekä fyysisten että psyykkisten ongelmien vuoksi. Missä on se glamour, jota punaiset matot, yritysasut ja värikkäät cocktailit antavat ymmärtää?
Neljän tähden hotellit veloittavat keskimäärin 100 euroa huoneesta yöltä, ilmenee kansallisen tilastokeskuksen (INE) viime kesältä saamista tiedoista. Huonesiivoojan palkka on noin 1250 euroa kuukaudessa eli 41,6 euroa päivässä. 'Kellyt' tekevät keskimäärin 30 huonetta päivässä, joten he ansaitsevat noin 1,38 euroa huonetta kohden. ”Paljonko työnantajat pitävät itsellään? Matematiikka on helppoa: he ansaitsevat 98,62 euroa per huone. Tämä tarkoittaa, että he maksavat meille pikkurahaa”, tuomitsee foorumi.
Uusimmassa kirjassaan Estuve aquí y me acordé de nosotras (Cuadernos Anagrama) toimittaja ja kirjailija Anna Pacheco kyseenalaistaa Espanjan matkailualan työvoimadynamiikan. Teos voidaan määritellä perusteelliseksi kenttätyöksi, jossa on mukana kolmen Barcelonassa sijaitsevan luksushotellin henkilökunnan todistuksia. ”Alueet, jotka ovat eniten riippuvaisia matkailusta, ovat myös kaikkein köyhimpiä. Näiden tietojen pitäisi auttaa meitä murtamaan hegemoninen kertomus, jonka mukaan matkailu on synonyymi vauraudelle”, sanoo kirjoittaja tämän lehden kanssa käydyssä keskustelussa. Pacheco tuo pöytään paljastavan tosiasian: haastatellut työntekijät eivät koskaan pystyisi nukkumaan palkkansa turvin paikoissa, joissa he työskentelevät.
Epävarmuus ei vaikuta ainoastaan huonesiivoojien kollektiiviin. Cristina - kuvitteellinen nimi - työskenteli useita kuukausia Madridissa sijaitsevan tunnetun viiden tähden hotellin vastaanotto- ja tapahtumatiimissä. Siellä yöpyi jalkapallojoukkueita, ministereitä ja jopa muiden maiden presidenttejä. ”Ihmiset kattoivat jopa neljä tapahtumaa päivässä. Työntekijöiden piti pystyttää salit, putsata ne ja pystyttää ne uudelleen seuraavan päivän aamiaisia varten. Päivä päättyi edelleen klo 4.00 aamulla ja alkoi seuraavana päivänä noin klo 6.00. Monet kollegat nukkuivat yön yli. Monet kollegat nukkuivat nuo kaksi tuntia hotellihuoneessa kahdella tuolilla”, nuori nainen muistelee.
Cristina väittää, että hotellin johtaja valvoi henkilökunnan ”ehdottomasti kaikkia liikkeitä” turvakameroiden kautta. ”Me työntekijät söimme sitä, mitä tapahtumista oli jäänyt jäljelle, mutta aina oli vaarana jäädä huipulla olevien kiinni. Jos olit kamerassa, sinulla oli toinen jalka kadulla”, hän jatkaa selittämistä Públicolle. Tarjoilijat ja huolto-, keittiö- ja pesulatyöntekijät kertovat samanlaisia anekdootteja Anna Pachecon kirjassa.
Glamouria: vessasta sänkyyn
”Ympäristön glamouria ylläpidetään varsin stressaavissa olosuhteissa ja kroonisesta epävarmuudesta. Tämä laatumatkailu - termi, jolla sitä pyritään erottamaan massaturismista ja humalamatkailusta - perustuu luokkahenkiseen ehdotukseen, jolla pyritään demonisoimaan ne, joilla on vähemmän rahaa”, varoittaa toimittaja. Työntekijöillä on kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan hotelleihin on mentävä takaovesta, ja heitä päästetään harvoin sisään katuvaatteissa. Hymy ja hyvä huumori ovat lisäarvo, jolla saavutetaan vieraiden luottamus - ja arvostelut -.
Työn ylikuormitus tekee kuitenkin joskus ystävällisyyden vaikeaksi. ”Päivät ovat maratonpäiviä, kahdeksan tuntia tauotta joka päivä. Emme ota edes 30 minuuttia aikaa syödä, koska työ jää tekemättä. Yhdeksänkymmentä prosenttia meistä on lääkityksellä, eikä aina reseptillä. Meidän on otettava pillereitä, koska muuten on mahdotonta tulla töihin. Me tarjoilijat olemme kuin huippu-urheilijoita”, he kuvaavat Kellys Unión Teneriffalta. Alan työntekijät kertovat, että usein - varojen ja ajan puutteen vuoksi - he siivoavat vessat, suihkut ja huoneet samalla liinalla.
Marcos - fiktiivinen nimi - työskenteli muutaman kuukauden ajan neljän tähden hotellissa Costa del Solilla. ”Aloitin tarjoilijana, ja sitten minut siirrettiin cocktailbaariin. Minulla ei ollut mitään tietoa, mutta se ei haitannut. Sain tehdä kymmen- ja 12-tuntisia työpäiviä, vaikka ne olivat usein palkattomia. Tarjoamamme palvelun laatu ei vastannut asiakkaiden maksamaa hintaa. Se oli pelkkää silmänlumetta”, hän myöntää. Ylityödilemma hallitsee suurta osaa korkeatasoisten hotellien ammattiliittojen kokouksista. Epäilyksen varjo leijuu edelleen monien työnantajien mielessä, jotka ovat haluttomia maksamaan työntekijöidensä tekemästä ylimääräisestä työajasta.
Mikä rooli meillä matkailijoilla on?
”Tässä ei ole kyse turistien erottelusta. Emme voi tehdä eroa hyvien ja huonojen turistien välillä, koska se on poliittisesti tuottamatonta. Kyse on rajojen ja rajoitusten asettamisesta markkinoille, jotka ovat hyvin sääntelemättömät ja joilla on vaikutuksia asuntojen hintoihin, ekologiaan, kulutukseen, työhön ja kaupunkisuunnitteluun”, Anna Pacheco tuomitsee. Tämän lehden kuulemat lähteet ovat luottavaisia, että erittäin turistisoituneiden yhteisöjen levottomuus voi rohkaista jonkinlaiseen muutokseen, vaikka se olisi kuinka ”minimaalista”.
Toimittaja korostaa kirjassaan, että ei ole sama asia työskennellä ympäristössä, jossa on ”erittäin suuri matkailupaine”, kuin toisessa ympäristössä, jossa on vähemmän matkailijoita; ei myöskään ole sama asia työskennellä rannikolla kuin sisämaassa, puhumattakaan niistä, jotka ovat epäsäännöllisessä hallinnollisessa tilanteessa.
”Väsymystilanne on yleinen, mutta saarilla ja etelässä meillä on raakalaismainen korruptio, joka vaikuttaa erityisesti hotellialaan. Työnantajien pitäisi tietää, että tyytyväisten työntekijöiden kanssa kaikki olisi heille paljon paremmin”, väittävät Kellys Unión Tenerife.
Palvelualan työntekijöiden todistus on ”reality check” jokaiselle matkailijalle tässä maassa ja tuo esiin vähintäänkin paradoksaalisen mallin: hieman yli 1 200 euron palkalla on käytännössä mahdotonta nauttia lomasta missään neljän tai viiden tähden hotellikompleksissa. Públicolle puhuneet huonesiivoajat sekä tapahtuma-, keittiö- ja catering-henkilökunta määrittelevät itsensä ”keskiluokkaisiksi”, mutta myöntävät, että he ovat riippuvaisia toisesta tulonlähteestä selvitäkseen toimeentulosta. Lähes kaikkien laatuhotelleissa työskentelevien tavoitteena on nimenomaan lopettaa työskentely laatuhotelleissa.
