Muukalaisvihan lisääntyminen asettaa muslimit tähtäimeen.
Islamilaisista maista tulevia maahanmuuttajia syrjivä diskurssi leviää äärioikeistosta PP:hen ”femininationalismin” (feministinationalismi) kautta.
Isabel Díaz Ayuson mukaan Espanjan maahanmuutto on tällaista: toisella puolella ovat latinalaisamerikkalaiset, jotka ovat niin integroituneita, että ”he eivät ole edes maahanmuuttajia”, koska ”rukoilemme samaa uskontoa, meillä on samat juuret”; toisella puolella ovat ne, jotka tulevat maista, jotka ”ovat kulttuurisesti ristiriidassa kanssamme” ja jotka ”puolustavat ablaatiota, naisten jäämistä koteihimme tai moniavioisuutta”. He ovat niitä, jotka saavat Ayuson varoittamaan: ”Jos minulla on tytär, haluan, että hän voi mennä ulos lyhyessä hameessa, jos hän haluaa”. Ja myös kysyä: ”Miksi aiomme menettää vapautemme ja tapamme? Madridin presidentillä ei ole epäilyksiä: ”Yksi maahanmuutto ei ole sama asia kuin toinen”.
On selvää, mikä on ensimmäinen tyyppi: ”espanjalaiset”, Ayuson sanoin. Mutta entä toinen tyyppi? Hän ei mainitse sitä missään vaiheessa Antena 3:n 2. syyskuuta antamassa haastattelussa, josta ensimmäisen kappaleen lauseet on poimittu. Se on kuitenkin ilmeinen: muslimit, jotka ovat maahanmuuttovastaisen keskustelun kohteena Espanjassa ja Euroopassa. ”Stereotypia patriarkaalisesta muslimista, joka ei sovi yhteen seksuaalisen monimuotoisuuden ja miesten ja naisten tasa-arvon kanssa, on niin syvälle juurtunut, ettei sitä tarvitse edes mainita”, selittää Eduardo Tena, La derecha radical europea en la actualidad (Euroopan radikaali oikeisto nykyään)-esseen koordinaattori. Vihapuhe ja islamofobia.
Burgosin yliopiston valtio-opin professori Tena ja hänen kollegansa Sonsoles Dieste, joka on myös edellä mainitun esseen koordinaattori, ovat havainneet kahden ”islamofobisen” diskurssin lisääntyneen. Ensimmäisessä, ”perinteisen oikeiston” piirissä, hyödynnetään muslimeja koskevaa ”kollektiivista mielikuvitusta”, joka mahdollistaa ”islamofobisen suhtautumisen ilman islamin mainitsemista”. Tähän hän voi käyttää muun muassa ”femininationalismin” resurssia, joka yhdessä ”homonationalismin” kanssa käyttää naisten ja homoseksuaalien oikeuksia alibina sanomalleen. Ayuson lauseet sopivat tähän, samoin kuin PP:n puheenjohtajan Alberto Núñez Feijóon heinäkuussa esittämät lauseet, kun hän vaati maahanmuuttokeskustelun keskellä ”kulttuurimme, uskomustemme, naisten ja homoseksuaalien kunnioittamista”. Burgosin yliopiston kahta professoria tukee ”femininationalismin” johtava auktoriteetti, tunnettu italialainen sosiologi Sara R. Farris, joka on Lontoon yliopiston Goldsmithin yliopiston professori ja joka on keksinyt ja teoretisoinut termin. Feijóon ja Ayuson lausuntojen valossa hän toteaa: ”PP tehostaa feminististä ja rasistista retoriikkaansa”. PP vakuuttaa tiedottajansa välityksellä, että sen puolue on vieras tälle suuntaukselle: ”Feijóo viittaa keneen tahansa henkilöön, joka on rodusta, uskontokunnasta tai kunnosta riippumatta”. Ayuson tiimi ei vastannut EL PAÍSin kysymyksiin.
Toinen islamofobinen diskurssi on Tenan ja Diesten mukaan ”suorempaa” ja tyypillistä äärioikeistolle, joka osoittaa muslimit suoraan vapauden, turvallisuuden ja kansakunnan arvojen vihollisiksi. Kolme esimerkkiä. Santiago Abascal (Vox) syyttää PP:tä ja PSOE:tä ”islamistisen invaasion edistämisestä”, josta espanjalaiset ”tulevat kärsimään lihassaan”. Alvise Pérez (Se Acabó la Fiesta) vaatii taistelua ”islamismia” vastaan, joka haluaa ”tuhota elämäntapamme”. Ja Sílvia Orriols (Aliança Catalana) varoittaa tulevasta ”islamilaisesta Kataloniasta”, jossa on ”joukkoraiskauksia, sukupuolielinten silpomista ja pakkoavioliittoja”.
Oikeiston elliptisellä ja äärioikeiston suoralla puheella on paljon yhteistä, Dieste ja Tena selittävät puhelinkeskustelussa. Molemmat käyttävät ”femininationalismia”, joka yleensä kattaa myös ”homonationalismin”. Molemmat ”välittävät pohjimmiltaan saman viestin”, sillä erotuksella, että ensin mainittu ”vaikuttaa sosiaalisesti hyväksyttävämmältä” ja vähemmän alttiilta ”islamofobiasyytöksille”. Molemmat ”ovat epäilemättä kasvussa”. Jaime Bordel, joka tutki Italian tapausta Salvini & Meloni -teosta varten, havaitsee myös tämän noususuhdanteen ja havaitsee Espanjassa ”arabian kielen kriminalisoimisen lisääntyvän”, joka on sama kuin Italiassa. ”Kieli suosii sitä, että Espanjassa äärioikeisto pyrkii syrjimään arabiväestöä enemmän kuin latinalaisamerikkalaisia”, lisää Bordel, jolle ‘käännekohta’ on ollut Voxin ilmaantuminen, ‘joka on vapauttanut PP:ssä pelon siitä, että se on pelkurimainen oikeisto’.
Vihaviestit
Marokkolaisen kotouttamisyhdistyksen puheenjohtaja Ahmed Khalifa pahoittelee, että Voxin edistämä ”muslimien vastaisen diskurssin laajeneminen” on nyt saamassa ”voimakkaan kanavan” PP:n kautta, varsinkin kun IVY on jo havainnut maahanmuuton aiheuttaman yhteiskunnallisen levottomuuden lisääntyneen. ”Kaikki kuuntelevat, kun Ayuso tai Feijóo puhuvat”, hän varoittaa. Tetuanissa syntynyt 46-vuotias muslimi Khalifa on huolissaan sosiaalisten verkostojen ”jatkuvasta viestistä”, jossa muslimit esitetään ”vaarallisina”, ”sopeutumattomina” ja ”naisia huonosti kohtelevina”. Hänen mukaansa tämä moukarointi ”näkyy” käsityksessä Espanjan muslimiyhteisöstä, jossa on islamilaisten yhteisöjen liiton ja Andalusian observatorion raportin mukaan yli 2,4 miljoonaa ihmistä, joista 55 prosenttia on ulkomaalaisia.
Mikä on ”huomattavaa”? Khalifa mainitsee yhdistyksensä vuonna 2023 tekemän tutkimuksen: 93 prosenttia 650 muslimista ilmoitti kärsivänsä syrjinnästä. Mutta todisteita on enemmänkin. Osallisuusministeriön rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskus on havainnut, että muslimit ovat toinen ryhmä, joka kärsi eniten vihapuheita verkoissa vuonna 2023, 26,2 prosenttia otoksesta. Tämä luku ei kuitenkaan yksinään kuvaa huomattua muslimien vastaisen vihan määrää. Seurantakeskuksen tiedottaja selittää, että jotta viesti voidaan laskea ”islamofobiaksi”, siinä on oltava selviä uskonnollisia viittauksia, kuten tässä hijabiin pukeutuneesta naisesta kertovassa Facebook-viestissä: ”Ota pois patsaasi, näytät pöytäpaareilta. Maurilaishuorat, voisimme potkia heidät pois Espanjasta”. Tämänkaltaisten viestien lisäksi on muitakin muslimeihin - tai muslimeiksi miellettyihin - kohdistuvia vihaviestejä, jotka, koska niissä ei käytetä uskonnollisia elementtejä, luokitellaan hyökkäyksiksi muita ryhmiä vastaan, esimerkiksi pohjoisafrikkalaisia vastaan, juuri niitä vastaan, joihin kohdistuu eniten hyökkäyksiä (33,7 %) ja jotka ovat enimmäkseen pohjoisafrikkalaisia, jotka usein otetaan - olivatpa he muslimeja tai eivät. Johtopäätös: Kahden runsaimman vihapuheen pääpaino on niiden hylkäämisessä, joita kutsutaan halveksivasti ”moroiksi”.
Islamofobiaan liittyviä vihjeitä tulee myös valtakunnansyyttäjänvirastosta, jonka viimeisimmän raportin mukaan vuonna 2023 tehtiin 299 rikosilmoitusta rotuun, uskontoon ja alkuperään perustuvista viharikoksista, mikä merkitsee lähes 300 prosentin vuotuista kasvua. Viharikoksista vastaava syyttäjä Miguel Ángel Aguilar vakuuttaa, että muslimit ovat uskonnollisten vihaviestien ”valtaosan” kohteena ja että islamofobia on läsnä ”suuressa osassa” ulkomaalaisista vihaviesteistä, vaikkakin kyseessä on ”käsitys”, sillä rekisterit eivät vielä erittele sitä.
Kartta laittomasta maahanmuutosta osoittaa, että viha ei liity paperittomuuteen. Espanjassa vain 5,6 prosenttia laittomista maahanmuuttajista on afrikkalaisia, kun taas Etelä- ja Keski-Amerikasta tulevista yli 90 prosenttia on etelä- ja keskiamerikkalaisia, arvioi Fundación porCausa -järjestö vuoden 2022 tietojen perusteella. Nämä luvut vahvistavat hypoteesia, jonka mukaan vihan voimakas motiivi on uskonnollinen.
Feminationalismi
Espanjan islamofobinen nousu ei suinkaan ole poikkeus. Islamin ja länsimaisten arvojen oletettu ristiriita on keskeinen osa Vaihtoehto Saksalle -puolueen, Ranskan Kansallisen rallin (RN), Italian veljesten ja Pohjoisen liigan, Yhdistyneen kuningaskunnan brexitin kannattajien ja osan konservatiiveista sekä Keski-, Pohjois- ja Itä-Euroopan äärioikeiston diskurssia. Miksi se on niin yleistä? La derecha radical europea en la actualidad -järjestön koordinaattorit Dieste ja Tena korostavat erästä tekijää, joka antaa islamofobialle erityisen vaikutuksen ja moninkertaistaa siten sen vetovoiman poliittisena aseena: kyky luoda ”he meitä vastaan” -ilmapiiri, joka vakuuttaa myös ei-kristityt.
Tena huomauttaa, että islamofobiasta on tullut hienostunutta ”femininationalismin” kautta, joka on Alankomaissa islaminvastaisen johtajan Pim Fortuynin aloittama diskurssi, ja johon nykyään viittaavat Geert Wilders ja Marine Le Pen, jotka ovat niin ikään alankomaalaisia. Jälkimmäisen puolue RN ei esitä islamia uhkana Ranskan etniselle tai kristilliselle olemukselle vaan sen tasavallan maallistumiselle ja kansalaisvapauksille. Näin Le Pen pukee muukalaisvihamielisen viestinsä ”universalistisiin, edistyksellisiin arvoihin, valistuksen perillisiin”, selittää Arsenio Cuenca, äärioikeiston tutkija École Pratique des Hautes Études -yliopistossa Pariisissa. Front Nationalin vanha ”biologinen rasismi” on nyt ”kuulumaton”, ja koko diskurssi on peitetty ”kulttuurisilla” argumenteilla, jotka pystyvät paremmin luomaan ristiriitoja edistysmielisten leirissä, Cuenca selittää.
En nombre de los derechos de las mujeres -esseen kirjoittaja, sosiologi Farris näkee Feijóossa ja Ayusossa lepenismiin liittyvän ”femininationalismin”. Feijóon vaatimuksesta ”naisten” ja ”homoseksuaalien” ”kunnioittamisesta” Farris uskoo, että sen tarkoituksena on herättää pelkoa ”espanjalaista kulttuuria vastaan”, joka ”uhkaa” kansalaisoikeuksien suojelua. ”Nämä ovat hyvin rasistisia kommentteja, jotka on makeutettu kulttuurin kielellä”, Farris sanoi. Mitä tulee Ayuson pelkoon siitä, että hänen tyttärensä ei voisi käyttää ”lyhyttä hametta”, tämä on ”klassista femininationalismia”. ”Hän selvästi herättää myytin muslimimiehestä seksuaalisena uhkana puhuakseen maan rasistisesta/islamofobisesta taustasta, mutta myös esiintyäkseen naisten oikeuksien puolustajana.
Feminationalismi” on Espanjassa vähemmän kehittynyt kuin muissa Keski- ja Pohjois-Euroopan maissa, ovat Dieste ja Tena samaa mieltä. He toteavat, että sekä PP että Vox käyttävät tätä voimavaraa, mutta viittaavat Aliança Catalana -puolueeseen, joka on kehittänyt sitä eniten. Orriols ei ole vain julistautunut ”maallisen valtion” kannattajaksi, vaan hän on tänä vuonna tehnyt jotain äärioikeistolaiselle johtajalle epätyypillistä: ripustanut LGTBI-lippua Ripollin kaupungintaloon, jossa hän on pormestarina. Dieste pitää kiinni tämän strategian mahdollisuuksista: ”Monia ihmisiä järkyttää puhdas ja yksinkertainen islamofobia, mutta ei silloin, kun se onnistuu näyttämään maalaisjärjeltä vetoamalla vapauksiimme”.
Burgosin yliopiston professorit Tena ja Dieste eivät näe loppua islamofobian lisääntymiselle, jota ruokkii ”epookki-ilmapiiri”, johon PP ja Vox vaikuttavat ja jonka ”panttivankeja” he samalla ovat. He lisäävät, että lisäksi on kolme muuta tekijää, jotka antavat sille siivet. Ensimmäinen on ristiretkistä peräisin oleva ”historiallinen stereotypia”, joka esittää muslimin ”julmana vihollisena”. Ei ole sattumaa, että Abascal ylistää Reconquistaa ja pitää tapahtumia Covadongassa, eikä se, että Ayuso väitti vuonna 2022, että ”Espanja hävisi muslimien hyökkäyksen myötä”. Toinen tekijä on koko joukko virstanpylväitä, jotka neljän viime vuosikymmenen aikana ovat terävöittäneet synkkää näkemystä islamista lännessä: ajatollahien vallankumous, fatwa Salman Rushdieta vastaan, syyskuun 11. päivä, islamilainen kalifaatti, huntua koskevat kiistat, talebanien naisvihamielisyys? Kolmas syy on älyllisen kunnioitettavuuden aura, toteaa Dieste, jonka mielestä on olemassa ”valistunut islamofobia” - arabitutkimuksen professori Luz Gómezin sanoin - jota ovat ruokkineet sellaiset henkilöt kuin toimittaja Oriana Fallaci tai politiikantutkija Giovanni Sartori, jotka molemmat ovat jo kuolleet ja jotka ovat esittäneet islamin yhteensopimattomana länsimaisten arvojen kanssa.
https://elpais.com/espana/2024-09-15/el-auge-xenofobo-pone-al-musulman-en-la-diana.html
