Keskiaikaisen juutalaisen Raamatun matka vuoden 1312 Soriasta 6,3 miljoonan euron huutokauppaan New Yorkissa.
Shem Tov Ibn Gaonin kopiota pidetään yhtenä heprealaisten kirjoitusten tärkeimmistä käsikirjoituksista arvostetun rabbin tekemien merkintöjen ja koristeiden vuoksi.
”Minä, Shem Tov Ibn Gaon, kirjoitin tämän teoksen, joka sisältää 24 [heprealaisen Raamatun] kirjaa, ja järjestin ne [kolmeen osaan]: Pentateukki, profeetat ja kirjoitukset, siunatun muiston omaavien tietäjiemme asettaman järjestyksen mukaisesti. Lauloin sen ja sain sen valmiiksi itselleni, kiitos Jumalan hyväntahtoisen huolenpidon, vuonna 1312 Soriassa. Jumala varjelkoon sitä. Muokkasin sen parhaan taitoni mukaan ja koristelin sen pitkällä Masoralla”. Oppinut rabbi Shem Tov Ibn Gaon sai näin valmiiksi omien sanojensa mukaan ainutlaatuisen juutalaisen raamatunkappaleen, joka huutokaupattiin keskiviikkona, yli 700 vuotta myöhemmin, 6,3 miljoonalla eurolla New Yorkissa. Sisällöltään ja koristeiltaan rikas nide on vuosisatojensa aikana matkustanut tuhansia kilometrejä ennen kuin se päätyi Shotebyn huutokauppahuoneessa tällaisen summan maksaneen keräilijän käsiin.
Tämän teoksen kirjoittaja, juutalainen tietäjä, asui 1300-luvun Soriassa, kaupungissa, jossa on yhä jäljellä juutalaiskorttelien jäänteitä ja jossa asui tuolloin yli 1000 juutalaista. Huutokauppayhtiön keräämien tietojen mukaan Shem Tov syntyi noin vuonna 1280 kyseisessä Kastilian kruunun osassa ja opiskeli Barcelonassa ja Tudelassa (Navarra) ennen kuin hän ryhtyi tekemään olennaista työtään, ”yhtä tärkeimmistä keskiaikaisesta Espanjasta säilyneistä heprealaisten kirjoitusten käsikirjoituksista”. Tämä kopio pyhästä hepreankielisestä tekstistä oli koristeltu runsaasti ja siihen oli lisätty taiteilijan raamatuntutkimuksiaan koskevia huomautuksia. ”Lukuisilla sivuilla on kauniita kuvituksia, hienovaraisia kynänvetoja sekä taidokkaita ja tyylikkäitä kullattuja kaaria, joissa yhdistyvät kristilliset ja islamilaiset koristeaiheet. Muutetut kirjainmuodot kätkevät syvällisiä kabbalistisia salaisuuksia, ja sen leveillä marginaaleilla on säilytetty runsaasti ja tarkkoja yksityiskohtia raamatuntekstistä, joista monia ei ole todistettu muissa lähteissä”, Sotheby toteaa ja julistaa tästä helmestä, että ‘sen tuottamiseen käytetyn juutalaisen tiedon tarkkuus ja määrä ovat luultavasti vertaansa vailla missään muussa keskiaikaisessa juutalaisessa raamatunkäsikirjoituksessa’.
Javier del Barco, Madridin Complutense-yliopiston heprean professori ja keskiaikaisten hepreankielisten käsikirjoitusten asiantuntija, tiesi tästä raamatusta jo ennen kuin siitä tuli osa nykyisiä uutisia: ”Usein ei tiedetä, kuka kopioija oli, paitsi tämän kaltaisissa tapauksissa, joissa kirjoittaja mainitsee nimensä kolofonissa. Hän on heprealaisen kirjallisuuden tunnettu henkilö, kuuluisa kabbalisti. Tämä on ainoa olemassa oleva raamatunkirja, jonka voidaan sanoa olevan hänen kopioimansa; hänen veljensä kopioi myös kuuluisia raamattuja”. Del Barco korostaa koodeksin historiallista, taiteellista ja kulttuurista arvoa ja lisää, että tämän kaltaisten kappaleiden ”valtava matka” ”osoittaa juutalaisyhteisöjen liikkeitä ja kirjojen ostamista ja myymistä Välimeren molemmin puolin”.
Tämä mestariteos on 768-sivuinen, yksityiskohtaisesti ja huolellisesti koristeltu, 34 senttimetriä korkea ja 25 senttimetriä leveä. Luomuksen taiteellista ja henkistä arvoa kehitetään runsaasti huutokauppatalon valmistelemassa näyttelyssä, jolla houkutellaan mahdollisia ostajia. Teos laitettiin huutokauppaan viiden ja seitsemän miljoonan dollarin välille, ja tämä enimmäishinta lähes saavutettiin, kun se myytiin 6,9 miljoonalla, noin 6,3 miljoonalla eurolla.
Uuden omistajan henkilöllisyys ei ole tiedossa, mutta näin ei ole raamatun laaja historiallinen ja maantieteellinen kehityskaaren suhteen. Teoksesta tiedossa olevat asiakirjat osoittavat, että Shem Tov vei kopion Safediin (Israel) vuonna 1315, jossa hän kuoli noin vuonna 1330. Koodeksin viimeisen lehden mukaan sen osti pian 1300-luvulla Bagdadissa (nykyisessä Irakissa) asunut juutalainen ruhtinas Shar Shalom ben Phinehas. Tämän jälkeen kirja on nykyisten analyysien mukaan saatettu sitoa uudelleen, ja sen uskotaan pysyneen Lähi-idässä noin 200 vuotta, kuten käy ilmi Jerusalemissa ja Safedissa asuneen espanjalaissyntyisen rabbin viittauksista.
Tältä ajalta säilyneiden kirjoitusten mukaan tämä käsikirjoitus saapui Aleppoon (nykyiseen Syyriaan) 1500-luvun lopulla ja säilyi useita vuosisatoja Pohjois-Afrikassa, sillä puolalainen rabbi Eliezer Ashkenazi kehui vuonna 1868 Shem Tovin teoksen olemassaoloa. Hän yritti ostaa sitä, mutta ei onnistunut: perhe, joka omisti sen, kieltäytyi tarjouksesta, ”koska sen lisäksi, että se on todella arvokas esine, se on myös koeteltu talismaani, sillä vaikeasti synnyttävä nainen pelastuu synnytyskivuistaan, kun kirja tulee hänen taloonsa”.
Myöhempinä vuosikymmeninä kirjasta tehtiin runsaasti mainintoja, kuten Tripolissa (nykyisessä Libyassa) vuonna 1879, jossa mainittiin, että kappale oli saapunut kyseiseen kaupunkiin. Myöhemmin selvisi, että se oli lähtenyt Itä-Libyasta. Kiinnostus kasvoi, ja englantilainen keräilijä Elkan Adler yritti ostaa sitä tuloksetta, mutta 1900-luvun alun juutalaisen taiteen merkittävä haltija David Solomon Sassoon onnistui siinä. Hän maksoi siitä tuolloin vuonna 1909 85 puntaa, mikä vastaa nykyaikana noin 15 000 euroa. Hän maksoi myös kuusi puntaa kuusi penniä lontoolaiselle käsityöläiselle, joka sitoi sen uudelleen niin, että se on nykyäänkin suojattu.
Sassoonit kääntyivät Sotheby'sin puoleen myydäkseen esi-isänsä rikkaan kirjaston noin vuonna 1970. Shem Tovin Raamattu vaihtoi omistajaa 825 000 dollarilla vuonna 1984, mikä on nykyisillä valuuttakursseilla ja inflaatio huomioon ottaen noin 2,3 miljoonaa euroa. Uudet omistajat, merkittävän juutalaisen kokoelman hoitajat, siirsivät sen Khaki Safralle. Tämä juutalaista syntyperää oleva sveitsiläinen miljonääri kääntyi tämän amerikkalaisen huutokauppatalon puoleen lisätäkseen uuden luvun Soria-alkuperää olevan teoksen omistajien luetteloon. Juutalaisuuden tutkija Jesús Durántez kuvailee nidettä ”ainutlaatuiseksi”, koska se yhdistää ”varhaisimmat tiedot tämän uskonnon kirjoista, 3. vuosisadalla eKr. peräisin olevat Kuolleenmeren kääröt, nykyiseen tietämykseen”. ”Taiteellisesti se on mittaamattoman arvokas, ja siinä on mielenkiintoinen kabbalistinen sisältö”, asiantuntija korostaa. Tarjoushinnoista pohdinta: ”Hinnat ovat keinotekoisia, kaupallisia. Minkä hinnan laitamme Milon Venukselle tai Burgosin katedraalille? Maailmassa ei ole rahaa maksaa niitä"
