CIS-tutkimus on herättänyt hälytyskelloja. La Moncloassa tietoja tarkennetaan, mutta valmistellaan myönteisiä puheita.
Espanjan saarella on alkanut näkyä suuren eurooppalaisen taudin, maahanmuuttovastaisen liikkeen leviämisen, aiheuttamia tartuntasäröjä. Viime vuosina eräät eurooppalaiset johtajat ovat espanjalaisten poliitikkojen kanssa keskustellessaan ilmaisseet hämmästyksensä siitä, että Espanjassa maahanmuutto ei ollut poliittisen keskustelun keskeinen aihe, toisin kuin lähes kaikissa heidän kotimaissaan. Ranskaa, Italiaa, Saksaa, Yhdistynyttä kuningaskuntaa, kaikkia suuria ja pieniä maita, myös rikkaita pohjoismaita, on pyyhkäissyt mukanaan tämä keskustelu, joka nakertaa eurooppalaisia periaatteita ja on saanut Saksan kaltaisen perustaja- ja ydinmaan, jossa on sosialidemokraattinen hallitus, palauttamaan rajavalvonnan vastauksena äärioikeiston painostukseen. Espanja ja Portugali, jotka ovat aina kulkeneet omaa tahtiaan, näyttivät kuitenkin olevan tietämättömiä tästä prosessista tai ainakin hyvin etäisiä.
Tämän viikon CIS-tutkimus, jossa maahanmuutto on asetettu ykkösongelmaksi, on herättänyt monia hälytyskelloja. La Moncloassa tarkastellaan tarkkaan tietoja ja päädytään siihen, että kyse on ennen kaikkea media- ja poliittisesta ilmiöstä, jota ovat kannustaneet kuvat kanoottien saapumisesta Kanariansaarille, poliittinen kiista alaikäisistä ja PP:n hylkäämä ulkomaalaislain uudistus, joka olisi mahdollistanut heidän jakamisensa koko Espanjaan, sekä Voxin keskustelu. Taustatiedot osoittavat, että Espanja on edelleen kaukana maahanmuuttoa hylkäävistä eurooppalaisista luvuista ja että CIS:n kyselytutkimuksen kohteena olevat kansalaiset muuttuvat radikaalisti, kun mielipidetutkimuksen tekijä haluaa tietää, mikä on ongelma, joka vaikuttaa eniten heidän elämäänsä. Täällä maahanmuutto putoaa kerralla viisi pistettä.
Asia huolestuttaa ja työllistää kuitenkin sekä PSOE:tä että Sumaria, joka myös painostaa hyökkäämään voimakkaalla puheella vastapainoksi ”rasistiselle vivahteelle”, jota he näkevät joissakin opposition viesteissä. Pedro Sánchezilla on PP:n pakottamana erityinen maahanmuuttoa koskeva esiintyminen kongressissa lokakuussa, mikä on hallituslähteiden mukaan ihanteellinen hetki esittää myönteinen puhe maahanmuutosta, jota hän on harjoitellut viimeaikaisissa täysistunnoissa. La Moncloassa ollaan vakuuttuneita siitä, että Espanja on edelleen erilainen, mutta oletetaan myös, että tämä kulttuuritaistelu on käytävä, jotta mantra, jonka mukaan maahanmuutto on kielteistä, ei pääse valloilleen. Tärkeimmät ponnistelut keskittyvät siihen, että Kanariansaarten humanitaarinen kriisi, jossa tuhannet epätoivoiset ihmiset saapuvat Kanariansaarten rannoille, erotetaan maahanmuuton suuresta ilmiöstä, joka on välttämätöntä Espanjan kaltaiselle maalle, joka on täydessä kasvussa ja tarvitsee kymmeniätuhansia työntekijöitä.
Useat kuullut hallituksen jäsenet olivat ymmällään talouden todellisuuden ja joidenkin poliittisten puheiden välisestä erosta. ”Työnantajat pyytävät meitä helpottamaan uusien maahanmuuttajien tuloa, koska he tarvitsevat lisää työvoimaa, koska talous kukoistaa. Kaikkialla on pulaa työntekijöistä”, sanoo yksi. ”Samat aluepuheenjohtajat, jotka pitävät kovia puheita maahanmuutosta, pyytävät meitä sitten helpottamaan jo täällä olevien laillistamista tai uusien maahanmuuttajien tuloa, koska heidän alueensa työnantajat pyytävät heitä tekemään niin. Tekopyhyys on valtavaa. Maahanmuuttajien tulo on osoitus Espanjan taloudellisesta menestyksestä, ja tarvitsemme vielä paljon lisää, koska kasvumme jatkuu”, tiivisti toinen.
Itse aluepolitiikasta vastaava ministeri Ángel Victor Torres, joka oli Kanariansaarten presidenttinä ja koki nykyisen kaltaisia kriisejä, kyseenalaisti perjantaina CIS:n tiedot. ”Monet maahanmuutosta huolestuneet ihmiset ovat myös huolissaan siitä, että maahanmuuttajien ihmisoikeuksia on kunnioitettava”, hän sanoi. Eli kaikki eivät reagoi kielteisesti. Hänen lähipiirinsä huomauttaa, että meidän ei pitäisi innostua huonoista CIS-tiedoista, koska ennen kuin poliittinen taistelu alaikäisistä alkoi, maahanmuutto ei ollut yksi suurimmista ongelmista. Ja samalla tavalla kuin se on hypännyt, se saattaa kadota, kun kanootit ja alaikäiset eivät enää ole päivittäin uutisissa. Vuonna 2006, edellisen cayuco-veneiden kriisin aikaan, muistakaa, kun CIS:n tiedot maahanmuutosta olivat vielä huonommat kuin nyt, ennustettiin jo, että Kanariansaarten PSOE romahtaisi poliittisesti maahanmuuton takia, eikä näin käynyt, koska on myös miljoonia kansalaisia, jotka arvostavat ongelman järkevää hallintaa eivätkä siedä muukalaisvihamielistä puhetta.
Itse asiassa La Moncloassa uskotaan, että Alberto Núñez Feijóo, joka on ottanut tämän kysymyksen ensisijaiseksi tavoitteekseen ja jopa matkustanut Roomaan tapaamaan äärioikeistolaista Giorgia Melonia, josta hän on aiemmin ottanut etäisyyttä, on ”kompuroimassa ympäriinsä ilman strategiaa” ja ottaa suuren riskin kysymyksessä, joka tuo hänet lähemmäs Voxia ja saattaa jälleen kerran aktivoida mobilisaation tätä blokkia vastaan, kuten tapahtui heinäkuussa 2023. ”Tämä on aikamme taistelu äärioikeiston diskurssia vastaan. Lähestymällä Voxin diskurssia PP lihottaa sitä, kuten myös CIS:ssä on nähtävissä. PP tekee suuren virheen matkimalla Voxia strategiallaan. Espanjalaisten suurin perusongelma on asuminen; tämä on kertaluonteinen ongelma. PP jatkaa lyhyen aikavälin strategiaa, kun lainsäätäjäkausi on pitkä”, tiivistää presidentin lähipiiri.
”Oikeisto on menettänyt luonnollisen paikkansa, jossa se voi törmätä vasemmiston kanssa, joka oli talous”, sanoo toinen hallituksen jäsen. ”Mielipidemittaukset osoittavat tässä radikaalia muutosta: toisin kuin muutama vuosi sitten, ihmiset arvostavat vasemmistoa enemmän taloushallinnossa, joka oli oikeiston suuri historiallinen valttikortti”. Siksi he etsivät aiheita kuin hullut. He yrittävät armahduksella, Espanjan hajottamisella, Venezuelalla ja nyt he takertuvat maahanmuuttoon. PP on hyvin hukassa”, hän toteaa lopuksi. Edmundo Gonzálezin äskettäinen episodi, jossa Esteban González Pons, Feijóon luotetuin neuvonantaja, syytti Espanjaa Nicolás Maduron vallankaappaukseen osallistumisesta, kun taas oppositioehdokas itse kiistää Espanjan harjoittaman pakottamisen ja on kiitollinen kaikesta ulkoministeri José Manuel Albaresin saamasta avusta, on hallitukselle todiste siitä, että PP:llä ei ole strategiaa ja se hyppää mukaan taisteluun miettimättä iskuja. Sánchez näkee pitkän vaalikauden, ja Teresa Riberan valtaneuvottelut uudessa komissiossa ovat osoittaneet, että hän säilyttää vaikutusvaltansa Euroopassa edistyksellisenä viitekehyksenä.
Päinvastoin, PP:ssä he uskovat, että Sánchez on se, joka tekee virheen maahanmuuton suhteen, kun taas hänen eurooppalaiset sosiaalidemokraattiset kollegansa sekä Saksassa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat muuttamassa puhettaan ja jopa, Yhdistyneen kuningaskunnan Keir Starmerin tapauksessa, ylistävät äärioikeistolaisen Giorgia Melonin politiikkaa. PP:ssä he väittävät, että he eivät ole siirtymässä lähemmäs Voxia vaan näitä eurooppalaisia kantoja, myös Sánchezin liittolaisten kantoja. Vox rikkoi aluehallitukset tässä asiassa, ja sen strategiana on selvästi monopolisoida ankara maahanmuuttovastainen keskustelu, mutta PP on viime kuukausina lähtenyt täysin mukaan tähän.
Myös Sumar on huolissaan, ja sen johtajat ovat viime aikoina vastustaneet muukalaisvihamielistä keskustelua. Ryhmä pyrkii aktivoimaan uudelleen yli 500 000 maahanmuuttajan laillistamista koskevan suositun lakialoitteen, joka tuli kongressiin huhtikuussa. PP äänesti tuolloin sen puolesta ja Vox hylkäsi sen. Sittemmin kansanpuolue on koventanut diskurssiaan ja sanoo nyt tukevansa aloitetta vain, jos jokainen laillistaminen tutkitaan ”tapauskohtaisesti” ”ja rikosrekisterin omaavat jätetään ulkopuolelle”.
Sumar haluaa, että hallitus ottaa tässä asiassa tiukan kannan, jotta se voi torjua kasvavaa maahanmuuttovastaisuutta. Muut johtajat korostavat, että Espanjassa, joka on vielä tuoreiden siirtolaisten maa - on vielä useita sukupolvia, joissa muisto on hyvin elävä - ja jossa on vaikutusvaltainen katolinen kirkko, joka ei ole päässyt mukaan PP:n ja Voxin keskusteluun, on paljon enemmän vasta-aineita tätä vitsausta vastaan kuin sen eurooppalaisilla naapureilla, vaikka kukaan ei voi olla immuuni.
Joka tapauksessa lähes kaikki kuullut johtajat korostavat, että tärkein taistelu tämän rikkaita maita ravistelevan maahanmuuttovastaisen dialektiikan puolesta ei käy Euroopassa vaan Yhdysvalloissa. Jos Kamala Harris voittaa vaalit, koko maailman muukalaisvihamielisen keskustelun suuren johtajan Donald Trumpin tappio - viimeisessä väittelyssä hän jopa sanoi, että Haitin maahanmuuttajat syövät Springfieldin naapureiden kissoja ja koiria, mikä on todistettu vääräksi - on valtava isku kaikille hänen seuraajilleen Euroopassa. Ja jos Trump voittaa, se vauhdittaa keskustelua ja tekee Espanjasta jälleen kerran poikkeuksen kansainvälisellä näyttämöllä. La Moncloassa luotetaan siihen, että ensin mainittu tapahtuu, ja joka tapauksessa he uskovat, että Espanjassa, kuten nähtiin heinäkuussa 2023, maahanmuuttovastainen diskurssi voi päästä sisään kuten missä tahansa maassa, mutta myös toiselta puolelta, edistysmieliseltä maailmalta, joka joutuu kohtaamaan riskin joutua näiden ajatusten hallitsemaksi, tulee hyvin voimakas reaktio. ”Tämä on se hetki, jota elämme. Ääriaatteet lisääntyvät, mutta niitä vastaan on myös edistyksellinen mobilisaatio, kuten olemme juuri nähneet Ranskassa”, tiivistää eräs hallituksen jäsen.
https://elpais.com/espana/2024-09-22/caera-espana-tambien-en-la-ola-anti-inmigracion-europea.html
