Federico García Lorca, jonka kynästä ovat peräisin kauneimmat Espanjassa kirjoitetut säkeet oli myös suuri härkätaistelun ystävä. Härkätaistelu, samoin kuin kaunokirjallisuus, runot ja maalaustaide ovat osa Espanjan kauneinta taidetta.
Federico García Lorca kirjoitti härkätaistelusta esimerkiksi näin 'valituslaulu härkätaistelijan kuoleman johdosta' valituslaulussa:
Por las gradas sube Ignacio / con toda su muerte a cuestas. / Buscaba el amanecer, / y el amanecer no era. / Busca su perfil seguro, / y el sueño lo desorienta. / Buscaba su hermoso cuerpo / y encontró su sangre abierta. /¡No me digáis que la vea! / No quiero sentir el chorro cada vez con menos fuerza; / ese chorro que ilumina / los tendidos y se vuelca / sobre la pana y el cuero / de muchedumbre sedienta. / ¡Quien me grita que me asome! / ¡No me digáis que la vea!
Täältä löytyy koko valituslaulu:
García Lorca kirjoitti siis myös kaikista sivistyneimmästä juhlasta ... eli härkätaistelusta.
Luis Bagarían Lorcalle tekemä haastattelu, jonka sanomalehti El Sol julkaisi vuonna 1936:
García Lorca: Härkätaistelu on luultavasti Espanjan suurin runollinen ja elintärkeä rikkaus, jonka kirjailijat ja taiteilijat ovat uskomattoman tuhlanneet, pääasiassa väärän pedagogisen koulutuksen vuoksi, joka meille on annettu ja jonka sukupolveni miehet ovat ensimmäisinä hylänneet. Mielestäni härkätaistelu on maailman sivistyneinen festivaali tänään. Se on puhdasta draamaa, jossa espanjalainen vuodattaa parhaat kyyneleensä ja parhaan sappensa. Se on ainoa paikka, jonne menet varmuudella nähdessäsi kuoleman häikäisevimmän kauneuden ympäröimänä.
https://laeconomiadeltoro.wordpress.com/2014/01/30/garcia-lorca-y-la-tauromaquia/
Tänään moni Espanjan kirjallisuuden ja kulttuurin ystävä yrittää haudata suurten Espanjalaisten kirjailijoiden rakkauden härkätaisteluun jonnekin oman mielensä syvimpiin suoihin olemalla 'tietämätön' esimerkiksi Lorcan härkätaistelukiinnostuksesta ja jos heiltä kysytään aiheesta he vähättelevät asiaa toteamalla 'että saattoi hän ehkä härkätaistelustakin kirjoittaa'. He ovat García Lorcan pettureita koska jos taiteilijan härkätaisteluun liittyvä materiaali ei ole mennyt silmistä sisään niin runoilija ei ole tuttu. Tai sitten se on poliittista. Ehkä García Lorcan loppuun koluttu homoseksuaalisuus ja siitä keskustelu (mikä uutinen!) tuottaa ne halutut peltimitalit rintaan ja tiettyjen omaan itserakkauteensa hukkuneiden piirien joillekin heikoille mielille tarpeellisen hyväksynnän. García Lorcan perinnön vääristeleminen on silti väärin, se on typerää ja joku voisi jopa sanoa että se on ala-arvoista. Moni suomalainen syyllistyy García Lorcasta puhuessaan ala arvoisuuteen peittämällä kirjailijalle tärkeitä aspekteja ja alleviivaamalla toisia. Ehkä se on muotikysymys samoin kuin se oli 1980 luvullakin.
García Lorca ei ole muotikysymys vaan kulttuurin yksi perusjaloista joka kuuluu tarkastella kokonaisuutena, ei poliittisena tai oman looshin vankina.
Tänään moni García Lorcaa ihaillut LGTBI yhteisöön kuuluva lopettaa kirjailijan ihannoimisen kun hän saa tietää että García Lorcalla oli suhde jonka epäillään menneen platonista suhdetta pidemmälle härkätaistelija Ignacio Sánchez Mejíasin kanssa jolle hän omisti edellä lainatun runon.
Moni kaunis sielu Federico García lorcan tapaan oli ja on härkätaistelun ystävä.
Ramón Pérez de Ayala, esseen "Politiikka ja härkätaistelu" kirjoittaja, pohti: "Jos olisin diktaattori Espanjassa, kieltäisin härkätaistelut; koska en ole, en jätä yhtäkään väliin." Noin! Ironinen mutta varmasti perille menevä mietintä.
Taidemaalari Salvador Dalí sanoi, että härkätaistelussa hän voisi kuolla "pelosta ja nautinnosta". Se Katalonialainen hieman omituinen mutta samalla "ehkä mahtavin kaikista Espanjalaisista taiteilijoista". Huomatkaa, Katalaani ja härkätaistelun ystävä! Moni Suomalainen ihailee Dalín taidetta Barcelonassa neron työnä mutta ei samalla astuisi härkätaistelu areenalle ikinä elämässään koska ... No, Dali ei tarvinnut Suomalaisten lupaa härkätaisteluissa käyntiin. Dali olisi myös pitänyt hänen rakastamansa Barcelonan laitonta härkätaistelukieltoa - joka on nykyään muuttunut härkätaistelujen vastustajiin kohdistuneeksi raa'aksi naurunaiheeksi laittomuutensa takia - sivistymättömänä. Samalla kun kierrät Dali Museossa Figueressa (Figueras) niin voit miettiä miltä tuntu katsoa härkätaistelun ystävän töitä. Dalín ihailussa ei ole mitään väärää, ei katalaanina eikä härkätaistelun ystävänä.
Monen suomalaisen ihalema taiteilija Joan Miró oli myös härkätaistelun ystävä. Taiteilijan härkätaistelua käsitteleviin töihin kuuluu "Hombres, mujeres y toros" (1935, The Art Institute, Chicago) o "La corrida" (1945, Centre Georges Pompidou, París)
Ja vielä ... Goya, Manet, Zuloaga, Mary Cassatt, Sorolla, Vázquez Díaz, Romero de Torres, Gutiérrez Solana, Picasso, Dalí, Miró, Botero, Barceló... Luettelo taiteilijoista, joita härkätaistelun taide on kiehtonut, on loputon.
Ehkä sivistymätön henkilö onkin hän joka kutsuu härkätaistelua sivistymättömäksi ja härkätaistelussa kävijöitä sivistymättömiksi. Se sivistymättömien itsevarmuus ja itserakkaus naamioituna johonkin kuvitteelliseen ylempään sivistykseen.
