18 suurta valtionyhtiötä ei täytä uuden lain edellyttamää pariteettivaatimusta. Hiljattain hyväksytty pariteettilaki laajentaa tasapainoisen läsnäolon velvoitteen hallintoelimiin ja pörssiyhtiöihin, mutta jättää ulkopuolelle yritykset, joissa valtio omistaa osuuden, jopa enemmistöosuuden.
Siitä on alle 15 päivää, kun kongressi lopulta hyväksyi pariteettilain. Laki velvoittaa muun muassa pörssiyhtiöt siihen, että niiden hallituksissa on oltava pariteetti. Se jättää kuitenkin pois yritykset, joissa valtio on osakkaana, vaikka monet niistä eivät vieläkään noudata tasapainoisen läsnäolon periaatetta.
Niistä 42 tärkeimmästä yrityksestä, joiden julkinen osakeomistus on vähintään 50 prosenttia, 18:ssa on hallituksia, joissa ei ole tasapuolisuutta, vaikka jo vuoden 2007 tasa-arvolaissa vaadittiin tämän periaatteen soveltamista nimityksissä. Toisin sanoen 40 prosenttia näistä suurista yrityksistä ei läpäisisi myöskään uuden asetuksen suodatinta.
Osa näistä 18 yrityksestä jää niukasti alle pariteetin (kuten EFE-toimisto tai energia-alalle keskittynyt Enusa, jotka ovat vain puolitoista pistettä jäljessä), kun taas toiset ovat hyvin kaukana siitä. Näin on esimerkiksi Correosissa (Posti), jonka hallituksessa on 81,3 prosenttia miehiä ja 18,8 prosenttia naisia. Tai Navantia, jossa miehillä on 78,6 prosenttia paikoista.
On vain kaksi tapausta, joissa tasa-arvoa ei ole ja joissa tasapaino on naisten hyväksi: ICEX - ulkomaankauppaa edistävä yritys - ja lentoturvallisuusyhtiö Senasa, jossa naisten enemmistö on yli 60 prosenttia hallituksen jäsenistä. Podemosin hyväksymässä pariteettilakiin tehdyssä muutoksessa sallitaan kuitenkin, että naisten osalta 60 prosenttia voidaan ylittää, jos se on perusteltua. Tällä kohdalla pyritään välttämään päinvastainen vaikutus kuin lailla on tarkoitus eli se, että jos on jo yrityksiä, joissa naiset ovat saavuttaneet enemmistön, osa heistä jää pois, jotta nämä prosenttiosuudet täyttyisivät.
Analyysiin on valittu julkiset liikelaitokset, valtion kauppayhtiöt, joilla on suuri liikevaihto ja/tai työvoima, sekä SEPI:n kautta omistetut yritykset.
Direktiivin lisäksi
Pariteettilaki on osittain vuonna 2022 hyväksytyn EU-direktiivin täytäntöönpano, jossa edellytetään, että suurten yritysten hallituksissa on oltava pariteetti vuodesta 2026 alkaen. Pariteetti katsotaan olemassa olevaksi, kun kummankaan sukupuolen edustus ei ylitä 60 prosenttia tai jää alle 40 prosentin. Direktiiviin sisältyy seuraamuksia, jos sitä ei noudateta, ja se sitoo vain pörssiyhtiöitä, kuten pariteettilaissa säädetään.
Huolimatta siitä, että hiljattain hyväksytty asetus menee tätä direktiiviä pidemmälle - mukaan lukien esimerkiksi vaatimus tasapainoisesta läsnäolosta hallituksessa, oikeuslaitoksessa tai yleisen edun mukaisissa yhteisöissä - siinä ei ole otettu huomioon yrityksiä, joissa on julkista osallistumista, edes niitä, joissa valtiolla on enemmistöosakkuus.
Tasa-arvoministeriön lähteet vakuuttavat, että vaikka lain soveltamisala rajoittuu pörssiyhtiöihin, toiminta-alaa "on laajennettu huomattavasti", ja tämä on ensimmäinen askel: "Tarkoituksena on, että se kasvaa edelleen". Näin ollen vain julkisesti omistetuilla pörssiyhtiöillä on velvollisuus perustaa pariteettijohtokunta. On vain yksi asiaankuuluva tapaus, jossa enemmistöomistus on valtiolla: Aena, ja sen hallitus noudattaa pariteettijärjestelmää.
Vastarinta
Hallitus on yrityksen hallintoelin: se päättää, mitä ja miten yritystä johdetaan, ja valvoo sitä säännöllisesti. Hallituksessa on vaihteleva määrä mies- ja naisjohtajia, joista valitaan puheenjohtaja. Suurten yritysten hallintoelimet ovat perinteisesti olleet hyvin miesvaltaisia, ja niissä on ollut suurta muutosvastarintaa. Kansalliset ja eurooppalaiset aloitteet, joiden tarkoituksena on pakottaa yritykset sisällyttämään tasa-arvoisuus toiseen kriteeriin, joka on otettava huomioon hallituksen ja ylimmän johdon nimityksissä, ovat aina olleet kiistelyn aiheena.
Esimerkkinä mainittakoon, että pariteettilain perustana oleva eurooppalainen direktiivi otettiin käyttöön vuonna 2012, mutta sen hyväksyminen kesti kymmenen vuotta.
Vuoden 2007 tasa-arvolaki sisälsi jo "naisten ja miesten tasapuolisen edustuksen edistämisen kaupallisten yritysten johtokunnissa", mutta se oli vain suositus eikä velvoite, josta aiheutuisi seuraamus, jos sitä ei noudateta. "Tämän toimenpiteen tarkoituksena on, että johtajien valinnassa vallitsevana kriteerinä olisi oltava lahjakkuus ja ammatillinen suorituskyky, sillä jotta prosessia ohjaisi puolueettomuuden kriteeri, sukupuoli ei saisi olla esteenä valintatekijänä", asetuksessa todettiin.
Laissa kehotettiin yksityisen sektorin lisäksi valtionhallintoa ja siihen liittyviä elimiä ottamaan tasapuolisuus huomioon nimityksissä myös niiden yritysten hallintoneuvostoissa, joiden pääomasta ne omistavat osuuksia. Vaikka tiedot osoittavat edistystä, se on ollut melko varovaista: jos vuonna 2015 51 valtionyhtiön johtokunnissa oli naisia 31 prosenttia, vuonna 2020 luku oli 37 prosenttia eli kuusi prosenttiyksikköä enemmän viidessä vuodessa, Women's Institute -instituutin analyysin mukaan.
