Sanomalehtiarkisto on myrskyisä ja todistaa mikä on PP:n sitoutuminen tiedotusvälineiden riippumattomuuteen, vallanjaon kunnioittamiseen ja korruption torjuntaan: tuomio RTVE:n manipuloinnista, todisteiden tuhoaminen oikeudenkäynneissä, likainen sota ja vakoilu kilpailijoita vastaan, CGPJ:n kaappaaminen ja petostentorjuntavirastojen lakkauttaminen.
Tosiasia: kun Begoña Gómez vetosi perjantaina oikeuteensa olla todistamatta tuomarin edessä, joka tutkii väitettyä korruptiorikosta ja vaikutusvallan väärinkäyttöä hänen ammatillisessa toiminnassaan, PP kritisoi nopeasti hallituksen puheenjohtajan vaimon päätöstä samoilla karkeilla sanoilla, joita se on käyttänyt jo kuukausien ajan joka kerta, kun se ottaa kantaa tapaukseen, joka on aloitettu äärioikeistolaisen liittouman Manos Limpiasin valituksen jälkeen: ”häpeä, häpeä, häpeä”.
Tosiasia: oikeus vaieta on vahvistettu rikosprosessilain 118 §:n 1 momentin g kohdassa yhdeksi niiden henkilöiden oikeuksista, joiden syyksi on luettu rangaistava teko, puolustautuessaan. Tässä säännöksessä vahvistetaan henkilön oikeus pysyä vaiti ja olla antamatta lausuntoa, jos hän ei sitä halua, sekä olla vastaamatta joihinkin tai joihinkin hänelle esitettyihin kysymyksiin.
Tosiasia: tammikuussa 2023 Salamancan tutkintatuomioistuin numero 5 kutsui Alberto Núñez Feijóon todistajaksi puolueensa laillisena edustajana sen jälkeen, kun Salamancan PP:n kriittinen ryhmä - johtajan johdolla - oli tuominnut johtokunnan toistuvasta viivyttelystä aluekokouksen koolle kutsumisessa ja sääntöjen noudattamatta jättämisestä.
Tosiasia: PP:n puheenjohtaja jätti huomiotta vastaajaksi kutsutun haastehakemuksen eikä saapunut paikalle sinä päivänä, jona hänet oli kutsuttu, mikä aiheutti huomattavaa suuttumusta tuomarissa, joka moitti PP:n edustajia, jotka päättivät ”yksipuolisesti”, että ”ei ole asianmukaista, että [Feijóo] saapuu tähän tuomioistuimeen”, koska hän ei ollut puolueen puheenjohtaja tapahtumahetkellä.
Tosiasia: Tutkija totesi: ”Hän oli se, jonka oikeus kutsui paikalle, mutta en näe häntä täällä tänään. Toisin sanoen, jos PP, tässä tapauksessa Alberto Núñez Feijóo, ei tullut tänä aamuna paikalle, se johtuu siitä, että hän ei pitänyt sitä sopivana, koska hänet oli kutsuttu ja edessäni olevaa miestä ei kutsuttu. Se on PP joka ymmärtää, että hänen ei tarvitse osallistua tämän tuomioistuimen kutsuun. Se on PP kertoo minulle, ettei hänellä ole mitään annettavaa. No, sitten sen henkilön, joka kutsuttiin paikalle, joka oli Feijóo, olisi pitänyt tulla kertomaan minulle: ”En tiedä tästä asiasta yhtään mitään, en voi kertoa teille mitään, en voi auttaa teitä missään, mutta hän (Feijóo) oli se, joka kutsuttiin paikalle.” PP ja Feijóo siis päättävät, milloin todisteet ovat merkityksellisiä ja milloin eivät, osallistummeko vai emme, koska meidän on annettava jotain vai ei? PP ja Feijóo päättävät yksipuolisesti, onko todiste merkityksellinen, eikö se ole merkityksellinen, antaako se meille jotain, eikö se anna meille jotain. Hän on kiertänyt tämän tuomarin päätöksen, joka päätti antaa haasteen hänelle henkilökohtaisesti”, sanoi silminnähden ärsyyntynyt tuomari.
Lehtiarkisto osoittaa, että politiikassa minkä tahansa toiminnan edessä se, mitä toinen tekee - oikeuden suojassa - on aina pahempaa kuin se, mitä itse tekee - koska siltä tuntuu. Sitä kutsutaan tekopyhyydeksi, vääräksi moraaliksi tai kaksinaismoraaliksi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä tule olemaan viimeinen. Menemättä sen pidemmälle, se tapahtui jälleen tällä viikolla, kun Pedro Sánchez esitteli kongressissa demokraattisen uudistussuunnitelman, jolla pyritään torjumaan disinformaatiota tiedotusvälineissä, rajoittamaan institutionaalista mainontaa, jotta ei olisi digitaalisia rakenteita, joilla on enemmän tukia kuin lukijoita, ja tekemään jokaisen tiedotusvälineen omistusosuuksien julkaisemisesta pakollista.
PP kannatti Brysselissä PP:n tukemaa hanketta, jonka innoittajana oli EU:n hyväksymä hanke, joka on pakollinen 27 jäsenvaltiossa elokuusta 2025 alkaen, mutta kun Sánchezin hallitus on tehnyt siitä omansa, siitä on tullut Feijóolle vain Sánchezin pakkomielle ”valvoa” lehdistöä, palata sensuurin aikoihin ja heikentää demokratian laatua. Tällaisen röntgenkuvan edessä voi kysyä, mitä PP ja Feijóo tarkoittavat demokraattisella uudistumisella, julkisen median riippumattomuudella, vallanjaon kunnioittamisella, institutionaalisen mainonnan tasapuolisella jakamisella, korruption torjunnalla tai julkisten virkojen avoimuudella.
Mikään ei voita oikeiston lähimenneisyyden tarkastelua vastausten saamiseksi. Muistetaan, koska tässä on muutamia faktoja siitä, mitä Feijóo tarkoittaa demokraattisella laadulla:
Manipuloinnista tuomittu TVE. Heinäkuussa 2003, José María Aznarin ollessa hallituksessa, kansallinen korkein oikeus tuomitsi julkisen television lakko- ja yhdistymisvapauden perusoikeuksien loukkaamisesta Comisiones Obrerasin nostaman kanteen johdosta, joka koski uutislähetysten väitettyä manipulointia 20. kesäkuuta 2002 pidetyn yleislakon aikana. Tuomiossa katsottiin, että valvontamekanismeja ”ja objektiivisia kriteerejä” ajan, tilan ja sisällön jakamista varten ei ollut luotu. Se oli huipentuma useille valituksille, jotka oppositio oli esittänyt uutisten ”manipuloinnista”, ja se vaati painokkaasti valtion kanavan uutisjohtajan Alfredo Urdacin erottamista. Vaatimukset moninkertaistuivat Prestige-katastrofin uutisoinnin ja Irakin sodan vastaisten mielenosoitusten seurauksena. Ensimmäisessä tapauksessa TVE-Galician omat työntekijät tuomitsivat ”sensuurin, manipuloinnin ja tietojen salaamisen”. Näihin syytöksiin yhtyi myös itseoikeutettu manipuloinnin vastainen komitea, joka koostui yli puolesta tuhannesta TVE:n työntekijästä Urdacin uutisoidessa 11M-iskuista. Kuten PP:n kansanedustajan Fernando López-Amorin johtama komitea tai komitea, joka motivoi ”mustia perjantaita” TVE:n manipulointia vastaan, komitea, jota Galician television ammattilaiset ovat protestoineet yli 300 viikon ajan informaation hallintaa vastaan.
Asetus, jolla lopetetaan RTVE:n puheenjohtajan valinta yhteisymmärryksellä. Mariano Rajoyn hallituksen ensimmäisten päätösten joukossa vuonna 2011 hyväksyttiin asetuslaki, jolla muutettiin julkisen yleisradioyhtiön johtokunnan valintatapaa, joka vuodesta 2006 lähtien oli edellyttänyt kahden kolmasosan konsensusta edustajainhuoneessa. Sillä poistettiin myös ammattiliittojen, siihen asti UGT:n ja Comisiones Obrerasin, nimittämät hallituksen jäsenet.
Yhdeksän vuotta kestäneet hyökkäykset poliisia, syyttäjiä ja tuomareita vastaan Gürtelin tapauksessa. Tutkinta kävi läpi viisi eri tuomaria ja kaksi korruption vastaista syyttäjää. Niiden yhdeksän vuoden aikana, jotka tutkinta kesti, PP hyökkäsi poliisia, syyttäjänvirastoa ja jopa joitakin tuomareita vastaan. ”Kyse ei ole salaliitosta PP:n salaliitosta, vaan salaliitosta PP:tä vastaan”, sanoi Mariano Rajoy yhdessä kuuluisimmista puheistaan tammikuussa 2013 puolueen ykkösjohdon reunustamana. Hänen pääsihteerinsä María Dolores de Cospedal oli aiemmin osoittanut sormella ”Rubalcaban poliisia”. Kaikesta huolimatta osa korruptoituneen juonen päähenkilöistä joutui vankilaan, mukaan lukien PP:n rahastonhoitaja Luis Bárcenas. Koko maa kuuli äänitallenteiden välityksellä, kuinka Correa selitti Madridin tennismestaruuskilpailujen aitiossa, että hän oli vienyt ”1 000 miljoonaa pesetaa Bárcenasin taloon”. Oikeus vahvisti lopulta, että Partido Popular sai Correan verkostosta 245 000 euroa maksamaan vaalikampanjansa Majadahondassa ja Pozuelossa, ja tuomio summasi 351 vuotta vankeutta ja tuomitsi 29 syytettyä 37:stä.
PP:n kaappaama CGPJ. Aina kun oikeisto on oppositiossa, institutionaalinen normaalius haihtuu savuna ilmaan. Paras esimerkki on tuomareiden hallintoelimen kokoonpano, jossa on ollut sama konservatiivinen enemmistö jo yli vuosikymmenen ajan sen jälkeen, kun PP esti sen uudistamisen räikeästi perustuslaillista säännöstä rikkoen.
Likainen sota ja isänmaallinen poliisi. Tuomari Santiago Pedraz tutkii tänään Audiencia Nacionalissa todisteita Partido Popularin likaisesta sodasta poliittisia vastustajiaan vastaan. Hänen hallussaan olevat todisteet osoittaisivat, että Mariano Rajoyn hallitus punoi korkeiden poliisiviranomaisten avulla lonkeroverkostoa, joka manipuloi varjoissa mustamaalatakseen hinnalla millä hyvänsä Podemoksen, uuden vasemmistopuolueen, joka oli puhjennut vuoden 2015 vaaleissa 69 kansanedustajan voimin ja lopettanut kaksipuoluejärjestelmän. Rakenne hyödynsi poliisiryhmää - johon kuului jopa 12 kansallisen poliisin komentajaa - keksimään vääriä todisteita kansanedustajia vastaan, kiristämään entisiä venezuelalaisia poliitikkoja ilmoittamaan viimeaikaisen purppuramuodostelman (podemos) väitetystä laittomasta rahoituksesta ja jopa seuraamaan massiivisesti kaikkia sen kansanedustajia vuosien 2015 ja 2016 välillä sisäministeriön tietokantojen kautta. Ja vieläpä julkisin varoin. Väärin nimetty isänmaallinen poliisi omistautui ennen kaikkea PP:n poliittisten ongelmien ratkaisemiseen, olipa kyse sitten operaatioista sen vastustajien ahdistelemiseksi ja tuhoamiseksi, silloiseen hallituspuolueeseen vaikuttavien korruptiotutkimusten estämiseksi tai Katalonian itsenäisyysliikkeen mustamaalaamiseksi väärillä todisteilla ja sepitteillä.
Poliittinen vakoilu Madridin yhteisössä. Tammikuussa 2009 sanomalehti El País paljasti, että Esperanza Aguirren Madridin hallituksella oli salainen palvelu, joka vakoili poliitikkoja ja että se oli seurannut Alfredo Pradaa ja Manuel Coboa, jotka olivat silloisen aluepuheenjohtajan päävastustajia taistelussa PP:n johtopaikasta Mariano Rajoyn hävittyä vaalit vuonna 2008. ”He tulivat Píon [García Escudero, Madridin PP:n entinen puheenjohtaja] perään, enkä minä puhunut, koska en ollut Píon; he tulivat television perään, enkä minä puhunut, koska en ollut televisiosta; he tulivat kamarin perään, enkä minä puhunut, koska en ollut kamarista; he tulivat Ifeman perään enkä puhunut, koska en ollut Ifemasta; he tulivat Cajan perään enkä puhunut, koska en ollut Cajasta; he tulivat Rajoyn perään enkä puhunut, koska en ollut Rajoyn; he tulivat PP:n perään enkä puhunut, koska en ollut PP:stä. .. He tulivat Espanjan perään”. Nykyinen Madridin kongressin edustaja Manuel Cobo kuvaili näin, kuinka Aguirre on ottanut haltuunsa sekä PP:hen että aluehallintoon liittyviä julkisia ja puolijulkisia instituutioita siitä lähtien, kun hän saapui Puerta del Soliin vuonna 2003. Madrid, kaikki mitä Madridissa tapahtui, liittyi paljolti Madridin PP:hen, jonka pääsihteeri oli Ignacio González, joka korvasi Granadosin sen jälkeen, kun tämä oli pudonnut suosiostaan vuonna 2011. Molemmat istuivat vankilassa.
Todisteiden tuhoaminen Gürtelin tapauksessa. Kansanpuolue päätti toukokuussa 2013 tuhota entisen rahastonhoitajansa Luis Bárcenasin tietokoneen kovalevyn, neljä kuukautta sen jälkeen, kun El País oli julkaissut B-kirjanpidon, jota konservatiivipuolue käytti ainakin 20 vuoden ajan erilaisiin lähes kahdeksan miljoonan euron pimeisiin maksuihin. Kansanpuolue (PP) tuhosi kovalevyn tunnollisesti, kun oikeudellisessa tutkimuksessa oli jo kertynyt runsaasti todisteita laittomasta rahoituksesta, joka oli saatu julkishallinnon rakentajien ja urakoitsijoiden ilmoittamattomilla lahjoituksilla. Ja kaikki tämä siksi, että entinen rahastonhoitaja oli sanonut, että osa ”caja B:n” (b-rahasto) olemassaolon todistavista tiedoista oli tallennettu sinne. Tuomarille lähetettiin kaksi tietokonetta, joissa ei ollut muistia, ja koska hän epäili, että kyseessä oli törkeä todisteiden tuhoaminen, hän päätti siirtää asian Plaza Castillan tuomioistuimeen.
Korkeimman oikeuden toisen jaoston valvonta. Marraskuussa 2018 PP:n tiedottaja senaatissa Ignacio Cosidó lähetti sen jälkeen, kun PP:n ja PSOE:n välinen sopimus oikeuslaitoksen uudistamisesta oli julkistettu, konservatiivisten senaattoreiden Whatsapp-ryhmään viestin, jossa hän vakuutti, että hänen puolueensa tulee hallitsemaan ”toista jaostoa takaapäin”. Tämä korkeimman oikeuden jaosto on ainoa toimivaltainen tuomitsemaan kansanedustajia, senaattoreita ja hallituksen jäseniä. Tällä tavoin hän yritti vakuuttaa kollegansa sopimuksen eduista, jolla PSOE suostui antamaan PP:lle kymmenen jäsentä, kun taas sosialistit saivat 11: kymmenen plus puheenjohtajuus. ”Saamme numerollisesti saman verran, mutta laitamme poikkeuksellisen presidentin [viitaten Manuel Marchenaan], suurenmoisen juristin, jolla on johtamiskykyä ja auktoriteettia, niin että äänet eivät ole 11-10 vaan lähes 21-0.” Näin hän sanoi. Ja myös toisen kamarin hallitseminen takaapäin ja kamarin 61 puheenjohtajuus”, sanoi Cosidó.
Varallisuusilmoituksen laiminlyönti kongressissa ja senaatissa. Vuosi sen jälkeen, kun Pedro Sánchez kutsui koolle parlamenttivaalit, kolmasosalla PP:n senaattoreista ei ole vieläkään ristiriitaisuuskomitean hyväksymää toimintailmoitusta. Prosessi on pakollinen, ja ylähuoneen verkkosivuilla olevien virallisten tietojen mukaan 46 Alberto Núñez Feijóon puolueen 143 edustajasta ei ole vielä täyttänyt sitä. Niiden joukossa, jotka ovat toistaiseksi välttäneet avoimuutta koskevia lakisääteisiä vaatimuksia, ovat parlamentin ryhmän ”kakkosmies” Javier Arenas tai Isabel Díaz Ayuson oikea käsi Alfonso Serrano, joista jälkimmäinen on yksi riidanhaluisimmista, ilkeämielisimmistä ja röyhkeimmistä aina kun hän puhuu Sánchezin vaimon ammatillisesta toiminnasta. Feijóolta itseltään kesti tietenkin kuukausia julkistaa PP:n puheenjohtajana saamansa palkkio ja myös omaisuus- ja tuloilmoitus sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut senaattorin paikkansa.
Loikkausten vastaisen sopimuksen purkautuminen. Kesäkuussa 2021 PP päätti luopua immigranttien vastaisesta sopimuksesta, jonka perustajajäsen se oli ollut vuodesta 1998 lähtien. PP ilmoitti silloiselle aluepolitiikasta vastaavalle ministerille Miquel Icetalle, että se katsoi irtautuvansa sopimuksesta ”asiantuntijakomission väärinkäytön” vuoksi julistettuaan sekä Murcian presidentin, PP:n Fernando López Mirasin että neljä Ciudadanosin (Cs) kansanedustajaa, jotka viime hetkellä aiheuttivat PSOE:n ja Cs:n ajaman epäluottamuslauseen epäonnistumisen hänen hallitustaan vastaan.
