Feijóo pidättelee henkeään peläten, että hänen kansanäänestyksensä Sánchezia vastaan ei onnistu tänään Europarlamenttivaaleissa.
PP:n johtajat ja paronit myöntävät hermostuneisuuden puolueessa, sillä he tarvitsevat laajan voiton välittääkseen viestin syklin päättymisestä tapahtumarikkaan kampanjan jälkeen.
Alberto Núñez Feijóon PP:n vaalikampanjoissa on jotain vikaa. Jotkut PP:n johtajat uskovat, että he päätyvät eräänlaiseen itseään toteuttavaan ennusteeseen: johto tunnustaa, mikä on sen suurin pelko, ja kampanjan edetessä se alkaa päästä vaarallisen lähelle, kunnes se jättää Feijóon aina jyrkänteen reunalle. Näin kävi viime Katalonian vaaleissa, kun PP:n johto pidätteli hengitystään loppuun asti ja jäi sen vangiksi, voittaisiko se Voxin vai ei (lopulta se voitti Voxin, 15-11 paikkaa), ja näin on käynyt myös näissä Euroopan parlamentin vaaleissa. PP, joka viikkoja sitten näki mukavan voiton Pedro Sánchezille suunnittelemassaan kansanäänestyksessä, päätyy nyt hermostuneena mahdolliseen tasapeliin PSOE:n kanssa.
Useimmat kuulluista johtajista ja aluejohtajista uskovat, että ero sosialisteihin kaventuu sunnuntaina. Näissä oloissa syklin lopun myyminen vaikuttaa monimutkaiselta. Feijóo pitää peukkujaan, jotta hän ei epäonnistuisi, ja hänellä on - jälleen kerran - tunne, että hän on, tietämättä miten, pulassa.
Vaikka tuomari Juan Carlos Peinado heitti PP:lle pelastusrenkaan, kun hän ryntäsi näyttämölle viime päivinä Pedro Sánchezin vaimon haasteen kanssa, PP on kärsinyt kampanjasta, joka alkoi kierosti. Jotkut pääparoneista kuvaavat sitä ”hitaaksi”. ”Ensimmäinen viikko oli meille huono, kun [Javier] Milei ja [Benjamin] Netanjahu mobilisoivat ääniä sosialisteille”, muistelee eräs PP:n aluejohtaja. ”Olimme jäljessä, ilman aloitetta”, hän muistelee.
PP kärsi koko alkupuoliskon ajan jääneenä vasemmiston kehyksiin Argentiinan diplomaattisen kriisin ja Gazan verilöylyn vuoksi - mukana oli kuva Netanjahusta ja Abascalista - ja PSOE:n ja Voxin ollessa mukavasti poliittisissa asemissaan samalla kun he tekivät kompromisseja ja vaikuttivat hämärtyneiltä. Feijóo teki myös joitakin omia virheitä, kuten kun hän avasi oven sopimuksille Italian pääministerin Giorgia Melonin kanssa, mikä antoi happea PSOE:n strategialle, joka keskittyi äärioikeiston nousun vaaraan; tai lopussa, kun hän lipsahti, kun hän ei sulkenut pois epäluottamuslauseen esittämistä Sánchezia vastaan Carles Puigdemontin tuella. Alussa kaikki meni huonosta vielä huonompaan, paljastaa eräs paroni: ”Ensimmäisen viikon aikana monet meistä luulivat, että olemme häviämässä”.
PP:llä on tunne, että loppusuoraa on saatu oikaistua, kiitos armahduslain lopullisen hyväksymisen ja ennen kaikkea Begoña Gómezin oikeudellisen haasteen. Kaiken kaikkiaan kansanpuolue näyttää kuitenkin tuhlanneen sen suuren eron, jonka se oli jättänyt PSOE:hen ennen kuin se lähti vaaliareenalle. Viime maaliskuussa mielipidemittauslaitos GAD3 antoi PP:lle yhdentoista pisteen etumatkan PSOE:hen Euroopan parlamentin vaaleissa. Huhtikuussa SigmaDos antoi sille lähes seitsemän pisteen etumatkan. Ja nyt, vaikka kaikki alueelliset puheenjohtajat ja Feijóo ovat tehneet kovasti töitä mobilisoidakseen oikeiston, jotta se siirtyisi anti-sanchismin leiriin, puolueen johtopäätös on, että se lähtee vaaleihin PSOE puolueen kannoilla, sillä PP:n tärkeimpien baronien mukaan etäisyys on kaventunut vain kahteen tai kolmeen pisteeseen. EL PAÍSin viimeisimmän 40dB. barometrin mukaan ero oli toukokuussa kolme ja puoli pistettä.
PP:ssä uskotaan, että PSOE on onnistunut pitämään vahvan asemansa, noin 30 prosenttia äänistä, useimpien mielipidemittausten mukaan, ”koska se syö Sumarin ja Podemoksen”, kun taas oikealla Feijóo ei ole onnistunut imemään Voxia (40dB. mielipidemittauksessa Sumarilla on 5,7 prosenttia ja Podemosilla 4 prosenttia, Voxilla 12,6 prosenttia). Äärioikeisto on avain, joka hämmentää PP:tä, joka ei löydä avainta Voxin äänestäjäkunnan houkuttelemiseksi: se jaksoi Baskimaan ja Katalonian vaaleissa, ja gallupien mukaan se tekee niin myös Euroopan parlamentin vaaleissa. ”Vihaisuus Pedro Sánchezia kohtaan armahduslain ja Begoña Gómezin tapauksen takia tarkoittaa, että Vox pitää pintansa”, analysoi eräs PP:n paroni, joka on samoilla linjoilla kuin muutkin, jotka varoittivat, että intohimojen liika lietsominen kampanjan aikana voisi hyödyttää ääriryhmää.
PP:ssä käydään keskustelua äärioikeiston kukistamisstrategiasta, ja sunnuntain tapahtumien valossa se kiihtyy. Joidenkin äänien mukaan yhteishallituksesta pitäisi luopua, jotta heille annettaisiin isku, kun taas toiset, jotka hallitsevat heidän kanssaan, ovat sitä mieltä, että hermoiluun ei ole aihetta ja että paras veto on hidas kuolema, kuten tapahtui Ciudadanosin kanssa. Toiset paronit ovat sitä mieltä, että ”tarvitaan lisää eleitä Feijóolta tälle äänestäjäkunnalle”, vaikka PP:n johtaja on jo antanut saastuttaa itsensä äärikeskustelussa niinkin arkaluontoisissa kysymyksissä kuin maahanmuutto, jonka kansanpuolue on sortunut yhdistämään rikollisuuteen. Maltillinen sektori on päinvastaista mieltä: ”He pysyvät siellä, missä ovat, joten unohdetaan heidän äänestäjiensä siirron etsiminen”, puolustaa eräs johtajiston jäsen. Mielipiteiden erilaisuus antaa käsityksen siitä, miten sekava ideologinen keskustelu PP:ssä on suhteesta äärioikeistoon.
Huolestuttavinta Espanjan demokratiassa on se että päinvastoin kuin Euroopan demokratioissa täällä ei oikein olla mitään mieltä äärioikeistosta ehkä sen takia että Partido Popular on kirjaimellisesti Francon diktatuurin ministerien perustama fasismin lapsi. Puolueen perustaja ja kunniapresidentti oli Manuel Fraga joka oli Francon diktatuurin propagandaministeri, eli Espanjan Göbbels.
PP:n paronien mielestä tärkeintä tänä sunnuntaina on voitto, mutta jotta sitä voitaisiin arvostaa hyvänä tuloksena, Feijóon pitäisi voittaa Sánchez vähintään kolmella pisteellä. PP tietää, että jos he haluavat vakuuttaa, että Sánchez on syklinsä lopussa, voitto ei riitä: sen on oltava suuri. ”Vaikka Feijóo voittaisi neljällä pisteellä, he sanoisivat, että heitä on enemmän, koska he kaikki tulevat yhteen ja koska emme ole onnistuneet saamaan viestiä perille siitä, että Puigdemontin kanssa samaa mieltä oleminen on sama kuin olisi samaa mieltä äärioikeiston kanssa”, harmittelee eräs PP:n johtaja Madridissa. Mahdollisuus tasapeliin, jonka Feijóo on asettanut pöydälle loppusuoralla, ”olisi huono uutinen”, korostaa eräs aluejohtaja. Ja tappio, vaikkei sitä olekaan harkittu, avaisi tutkimatonta maastoa, jossa on paljon sisäistä meteliä ja jossa jotkut PP:ssä näkevät Sánchezin aikaistavan parlamenttivaaleja.
Ayuso oli ainoa, joka varoitti voiton itsestäänselvyytenä pitämisen riskeistä. ”Ei pidä sortua viime kampanjan virheisiin”, hän sanoi ja antoi profiilin sille, mitä sunnuntai-iltana voi tapahtua. Mitä tahansa tapahtuukin, PP:n tärkeimmissä taloissa, myös Madridissa, vakuutetaan, että Feijóon valtaistuin PP:ssä ei ole vaarassa, kun otetaan lisäksi huomioon, että Sánchezin hallittavuus ei vakiinnu Katalonian seuraavan hallituksen labyrintissä ja että parlamenttivaaleja ei voida sulkea pois lyhyellä aikavälillä.
PP:n keskinkertainen tulos 9-J:ssä sekoittaa kuitenkin sisäisiä vesiä ja aktivoi alueiden vaatimukset: Feijóon johtoryhmän muutoksista kongressiin tai poliittiseen kokoukseen ennen vuoden loppua. Kun Euroopan parlamentin vaalit on asetettu kansanäänestykseksi Pedro Sánchezia vastaan, on vaarana, että jos niitä ei voiteta, sosialistipresidentti vakiinnutetaan virassaan ja PP:n puheenjohtajan johtajuutta kohtaan kylvetään epäilyksiä. "Jos Pedro Sánchez on sunnuntai-iltana tasapisteissä, hän pysyy virassaan. Ja me, en aio sanoa miten... mutta myös", myönsi eurovaalikampanjan johtaja Esteban González Pons perjantaina Valenciassa järjestetyssä päättäjäistilaisuudessa harmistunut ilme kasvoillaan. Feijóo itse yllätti viimeisessä tapaamisessa viestillä, joka viittasi niukkaan tulokseen. ”Tämä puolue on vankka puolue”, hän sanoi, ”voimme saada parempia tai huonompia tuloksia, poliittisten hirmumyrskyjen kanssa voimme horjua, mutta ne eivät koskaan kaada meitä”. ”Sinun äänesi on vastaus”, oli puolueen iskulause 9. heinäkuuta, ja nyt jotkut PP:n jäsenet odottavat innokkaasti vastausta.
