Miten käsitellä matkailun kielteisiä vaikutuksia?
Espanja on tekemässä matkailuennätyksiä, ja se on ylittämässä tänä vuonna 100 miljoonan matkailijan määrän ja 200 miljardin bruttokansantuotteen rajan. Kanariansaarten mielenosoitukset ovat tuoneet esiin matkailijamäärien aiheuttamat vahingot: ylikansoituksen ja paikallisen elämänlaadun heikkenemisen.Matkailuala on olennainen osa Espanjan taloutta, sillä Espanjaan saapui viime vuonna yli 85 miljoonaa ulkomaista matkailijaa, mikä on toiseksi eniten Ranskan jälkeen ja odotetaan ylittävän tänä vuonna määrän ensimmäistä kertaa historiassa. Matkailualan osuus kansallisesta BKT:stä on lähes 13 prosenttia, ja se työllistää suoraan yli 2,7 miljoonaa sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvaa henkilöä. Yhtä ilmeistä kuin nämä luvut on tarve pohtia sen kestävyyttä, jotta voidaan puuttua sen kielteisiin vaikutuksiin, erityisesti kasvavaan ylikansoitukseen, joka vaikuttaa paikallisyhteisöjen elämään.
Baleaarien professori Macià Blázquez Salom pitää alan lkasvun vähentymistä välttämättömänä. Kanariansaarten yliopiston yhteiskuntatieteiden varadekaani José Serrano katsoo, että ala voi jatkaa kasvuaan, mutta se edellyttää asianmukaista hallintoa.
Miksi kohtuutalous ja miten se tehdään
MACIÀ BLÁZQUEZ SALOM
Jos turistiristeilyalukset saapuvat tai ei ole rantapäivä, Palmassa, minun kaupungissani, ei ole ketään kävelemässä. He ovat laillistaneet turisteja varten asunnot asunnoissa, joita myös hamstrataan rahoitusvarallisuudeksi, mikä tekee niistä niin kalliita, että ne ovat matkailun tai rakentamisen parissa työskentelevän työväenluokan ulottumattomissa, jotka ovat juuri tämän teollisuudenalan tukipilari ja Espanjan kaksi tärkeintä alaa. Rannat ovat täynnä, samoin kuin terassit ja kaupat, jotka eivät ole enää asukkaille. Puhumattakaan siitä, mikä ei ole omistajan omaisuutta ja mikä on osa yhteisiä hyödykkeitämme: muutamme ilmastoa saastuttamalla sitä matkailuteollisuutta ylläpitävän liikenteen vuoksi; aiheutamme biologisen monimuotoisuuden häviämistä tai lämpenemistä, happamoitumista ja köyhtymistä merissä, mikä vaikeuttaa geofysikaalisia skenaarioita, joihin siirrymme.
Onko tässä skenaariossa järkevää vai ei, että osoitamme etäisyyttä matkailuun, joka riistää meiltä hyvinvoinnin ja tulevaisuuden? Ongelma korostuu saarilla niiden fyysisten rajojen, ympäristön haurauden, vahinkojen peruuttamattomuuden ja niiden riippuvuuden ulkomaailmasta vuoksi. Suurten kaupunkien historialliset korttelit, rannikkokohteet, matkailun kannalta kaikkein turistisoituneemmat vuoristokeskukset tai kulttuuriperintökohteet kärsivät samanlaisista kyllästymisongelmista. Vuonna 2023 Kanariansaarille saapui 16 210 911 matkailijaa 2 202 048 asukasta kohti (7,4 matkailijaa asukasta kohti) ja Baleaareille 17 836 630 matkailijaa 1 197 261 asukasta kohti (14,9 matkailijaa asukasta kohti).
Tähän mennessä 2000-luvulla Kanariansaarille saapuvien matkailijoiden määrä on moninkertaistunut 1,6:lla ja Baleaarien saarilla 1,8:lla. Tämä selittänee 20. huhtikuuta järjestetyt mielenosoitukset, joissa esitettiin iskulauseet, kuten "Kanariansaarilla on rajansa! Muut kilpailevat matkakohteet, joilla on samanlaiset ominaisuudet, ovat paljon jäljessä, ja niiden luvut ovat paljon alhaisemmat: vuonna 2023 Dominikaaninen tasavalta vastaanotti 10,3 miljoonaa matkailijaa, Havaiji 8,9 miljoonaa ja Kuuba 2,4 miljoonaa, kun taas Bali ei ole vielä ylittänyt vuonna 2019 saavutettua 6,3 miljoonan matkailijan määrää.
Pahin ei kuitenkaan ole väestöpaine. Kahmimisella ja pakkolunastuksella on taloudelliset juuret, ja ne syrjäyttävät ja karkottavat vuokralle, mikä on suotuisa tilanne vain niille, joilla on varaa maksaa kohtuuttomia hintoja investoidakseen näin arvokkaisiin paikkoihin.
Kun on odotettavissa, että halpamatkailu loppuu joko polttoaineen hinnannousun tai sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen vuoksi, ratkaisu ei ole se, että vain niillä, joilla on varaa tuhlailla, pitäisi olla siihen mahdollisuus. Kilpailu luksusmatkailusta, jota väärin nimitetään laatumatkailuksi, pahentaa eriarvoisuutta, kun energian ja materiaalien kulutus henkeä kohti kasvaa. Harvojen matkailun dystopia on elitismin, sosiaalisen eristäytyminen ja yksilökeskeisyyden leima, jopa niin, että etuoikeuksia puolustetaan muukalaisvihamielisyydellä. Vaihtoehto, jota on tutkittava joko haluamalla tai väkisin kautta, on kohtuutalous, joka perustuu tarpeeseen supistaa kulutusta mutta lähentää sen jakautumista tasa-arvon edistämiseksi.
Pahin ei kuitenkaan ole väestöpaine. Kahmimisella ja pakkolunastuksella on taloudelliset juuret, ja ne syrjäyttävät ja karkottavat vuokralle, mikä on suotuisa tilanne vain niille, joilla on varaa maksaa kohtuuttomia hintoja investoidakseen näin arvokkaisiin paikkoihin.
Kun on odotettavissa, että halpamatkailu loppuu joko polttoaineen hinnannousun tai sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen vuoksi, ratkaisu ei ole se, että vain niillä, joilla on varaa tuhlailla, pitäisi olla siihen mahdollisuus. Kilpailu luksusmatkailusta, jota väärin nimitetään laatumatkailuksi, pahentaa eriarvoisuutta, kun energian ja materiaalien kulutus henkeä kohti kasvaa. Harvojen matkailun dystopia on elitismin, sosiaalisen eristäytyminen ja yksilökeskeisyyden leima, jopa niin, että etuoikeuksia puolustetaan muukalaisvihamielisyydellä. Vaihtoehto, jota on tutkittava joko haluamalla tai väkisin kautta, on kohtuutalous, joka perustuu tarpeeseen supistaa kulutusta mutta lähentää sen jakautumista tasa-arvon edistämiseksi.
Käytämme jo nyt alue- ja matkailusuunnittelun välineitä, joita meidän on nyt puolustettava, kun julkisia sääntelymekanismeja ei oteta huomioon: rannikkolaki, niin sanotut "moratoriot", joilla säännellään matkailijoiden majoitustarjontaa, sopimukset lentokenttien ja satamien kapasiteetin rajoittamisesta, sosiaalinen matkailu tai julkisten ulkoilmavirkistysalueiden tarjoaminen, joilla edistetään rinnakkaiseloa ja joiden ansiosta ei ole niin toivottavaa matkustaa vapautuakseen arkielämän ahdistavasta tilanteesta.
Matkailu, joka ymmärretään vapaa-ajan sosiaalisena järjestämisenä ajassa ja tilassa, on osa tavoiteltavaa utopiaa. Toivottavaa on läheisyys, arkielämä ja sitoutuminen kaiken yhteisen kestävyyteen.
Matkailu, joka ymmärretään vapaa-ajan sosiaalisena järjestämisenä ajassa ja tilassa, on osa tavoiteltavaa utopiaa. Toivottavaa on läheisyys, arkielämä ja sitoutuminen kaiken yhteisen kestävyyteen.
