Pedro Sánchezin aikaansaama umpikuja ei ole kestänyt edes 48 tuntia, ja jo nyt poliittinen ilmapiiri on muuttumassa täysin sietämättömäksi. Ja mitä on vielä tulossa. Teoriassa emme tiedä mitään ennen maanantaita, ja näiden kahden ja puolen päivän umpikujan aikana, sinä aikana, kun hallituksen puheenjohtaja on pyytänyt harkinta-aikaa, kuulemme edelleen kaikenlaista.
Maa on täysin jakautunut niihin, jotka katsovat, että Sánchezin pyytämää aikaa on kunnioitettava, ja niihin, jotka syyttävät häntä uhriksi ja strategiksi.
Ja minkä tahansa päätöksen teetkin, se pysyy samana. Kaikki pysyy ennallaan, oli se sitten mitä tahansa, ja pelkäänpä, että se jopa pahenee. Koska oppositio painostaa mahdollisimman paljon vaalien järjestämiseksi. Elämme jatkuvassa vaalijännitteessä. Eilen ministeri Cuerpo sanoi, että neljän kuukauden aikana, jonka hän on ollut virassaan, taloudesta ei ole vieläkään keskusteltu kongressissa. Se on ennenkuulumatonta. Kaikki, mitä sanotaan ja tehdään, mitataan vaalilaskelmilla. Tutka on suunnattu siihen, mitä on tulossa nyt, Katalonian vaaleihin, siihen, mitä tapahtui 5 päivää sitten (5 päivää!), Baskimaan vaaleihin ja hypoteettisiin parlamenttivaaleihin, jos Sánchez päättää viimein painaa punaista nappulaa ja räjäyttää lainsäätäjät.
Vajaan 48 tunnin aikana olemme jo kuulleet sellaisia karkean kuuloisia termejä kuin petos, kiristys, vastarinta, selviytyminen, uhriksi joutuminen, on kehotettu lähtemään kaduille... Ja puhumme maastamme, instituutioistamme, tavastamme liikkua ja tehdä päätöksiä. Siitä, miten haluamme kunnioittaa vaalitulosta, sopimuksista. Siitä, miten haluamme kunnioittaa toisiamme, niitä, jotka ajattelevat kuten minä, ja niitä, jotka ovat eri mieltä. Siitä, että olemme aina johdonmukaisia, kun meidät erotetaan ja kun osoitamme sormella.
Mutta sillä ei ole väliä, sillä ei ole ollut väliä enää pitkään aikaan. Kaikesta on tullut niin epäselvää, ettei sillä ole juurikaan merkitystä, että seuraavana päivänä kantelun tehnyt henkilö myöntää, että hän on ehkä tehnyt sen väärien uutisten perusteella. Sillä ei ole väliä. Kukaan ei revi hiuksiaan. Vastuu on kaikilla, ja sanoisin, että erityisesti meillä, niillä meistä, joiden on raportoitava tästä kaikesta. Muutama päivä sitten luin erään AP-toimiston johtajan haastattelua siitä, miten he aikoivat lähestyä marraskuussa pidettäviä presidentinvaaleja Yhdysvalloissa ja miten he aikoivat uutisoida Trumpista. Hän sanoi, että heidän ei tarvitse antaa mielipidettä, heidän ei tarvitse antaa mielipidettä, että he esittävät, mitä tämä tai tuo poliitikko on sanonut, ja kuvaavat sitten faktoja. Jotta katsoja tai lukija voi tehdä omat päätöksensä. Se on journalismia. Tai ainakin minä ymmärrän sen niin.
Ja sillä välin me jatkamme sellaisen politiikan lämpötilan nostamista, jota emme ansaitse. Olemme paljon parempia kuin mitä näinä päivinä näemme. Me tiedämme sen.
www.infolibre.es/opinion/columnas/a-la-escucha/llevamos-dias_129_1776708.html
