Baskimaa ja sen metamorfoosi. Baskimaan yhteiskunta on muuttunut ETA:n loputtua ja talouskriisin vaikutuksesta, mikä saattaa näkyä 21. päivä pidettävissä vaaleissa.
Huhtikuun 21. päivänä äänestämään menevä Euskadi muistuttaa vain vähän sitä Baskimaata, joka äänesti vuonna 2012 ja sai Iñigo Urkullun valituksi Lehendakariksi. Hänen valintansa lopetti ainoan kauden, jolloin Baskimaan hallituksessa ei ole ollut PNV:n Lehendakaria. Lukuun ottamatta niitä kolmea vuotta, jolloin PSE-EE hallitsi kansanpuolueen tuella, mikään muu puolue ei ole kyennyt haastamaan PNV:n hegemoniaa yli 40 vuoden aikana siitä, kun ensimmäiset vaalit järjestettiin demokratiaan siirtymisen jälkeen.
Sen jälkeen, kun Carlos Garaikoetxea voitti vuoden 1980 vaalit 38,1 prosentilla äänistä Herri Batasunan 16,5 prosentin äänisaalista vastaan, ei ole ollut vaaleja, joissa Sabino Aranan perustaman puolueen voitto olisi ollut kyseenalainen. Edes vuoden 2001 vaaleissa, jotka olivat polarisoituneinta vaalikauden aikana ja joissa yli 78 prosenttia baskimaalaisista kävi äänestämässä, PNV:n voitto ei ollut vaarassa: tuolloin Juan José Ibarretxe sai 42,3 prosenttia äänistä, kun PP:n ehdokas Jaime Mayor Oreja sai 22 prosenttia.
Kaikkia askarruttaa kysymys, mitä on tapahtunut, että PNV, puolue, joka on muodostanut baskien yhteiskunnan selkärangan ja joka on aina osannut ymmärtää yhteiskuntaa, joka näytti kehittyvän omaan tahtiinsa, on ensimmäistä kertaa nähnyt hegemoniansa ja jopa voittonsa 21. huhtikuuta pidetyissä vaaleissa vaarantuneen.
On olemassa kaksi toisiinsa liittymätöntä ja erittäin merkittävää tapahtumaa, jotka ajallisesti käytännössä osuvat yksiin ja jotka määrittävät tämänhetkisen tilanteen: ETAn ilmoitus terrorismin lopullisesta lopettamisesta vuonna 2011 ja vuoden 2008 rahoituskriisi, jonka seuraukset alkoivat tuntua Baskimaassa vuonna 2011.
Terrorismin loppuminen päätti synkän kauden, joka määritteli puolueiden käyttäytymistä, poliittista asialistaa ja julkista keskustelua Baskimaassa 40 vuoden ajan. Tuohon aikaan kaikki pyöri ETAn ympärillä, eikä ollut helppoa puhua vaurauden uudelleenjaosta, veropolitiikasta tai asuntopolitiikasta; poliittinen asialista sinänsä oli lähes olematon.
ETAn loppuminen merkitsi uuden aikakauden alkua, joka on muuttanut yhteiskunnallista todellisuutta: väkivallan runtelemasta suljetusta yhteiskunnasta on tullut avoin yhteiskunta, joka on kääntänyt sivun ja elää rauhassa. Prosessi on edennyt niin nopeasti, ettei se ole jättänyt jälkiään uusiin sukupolviin, jotka otetaan mukaan äänestykseen joka vaalissa. Terrorismi on menneisyys, joka vaikuttaa yhä vähemmän baskien äänestäjien päätöksiin.
Samaan aikaan vuoden 2008 suuri lama johti eriarvoisuuden lisääntymiseen ja uuden sosiaalisen ryhmän syntyyn, jolle on ominaista epävarmuus. 1900-luvun kahden viimeisen vuosikymmenen aikana käynnistetty deindustrialisaatioprosessi johti siihen, että osa siihen asti Baskimaahan juurtuneesta teollisuudesta siirtyi muualle. Kriisi aiheutti köyhyyttä ja eriarvoisuutta, koska suuri määrä ihmisiä menetti työpaikkansa. Kymmenen vuotta kriisin puhkeamisen jälkeen Eurostatin vuoden 2018 tietojen mukaan 18 prosenttia Baskimaan väestöstä eli köyhyydessä; teollisuuden työllisyys oli tuona aikana vähentynyt 18 prosenttia ja teollisuuden bruttoarvonlisäys 18 prosenttia. Kolmetuhatta vuonna 2008 olemassa ollutta teollista teollisuusyritystä oli lopettanut toimintansa vuoteen 2020 mennessä.
ETA:n katoaminen ja talouskriisi muuttivat kansalaisten huolenaiheita: terrorismi ei enää ollut etusijalla, ja työllisyys, talous ja asuminen (nämä olivat häätöjen vuosia) nousivat kysymyksiksi, joihin poliittisen luokan olisi reagoitava.
Podemos-puolue, joka hyödynsi 15-M:a ja syntyi vastaamaan tähän uuteen asialistaan, vaikutti Baskimaassa voittamalla vuoden 2015 parlamenttivaalit. PNV sijoittui toiseksi ennen EH Bildua, joka sai lähes 150 000 ääntä vähemmän kuin Podemos, ja PSE-EE:tä, jonka äänimäärän voittaja lähes kaksinkertaisti. Uusi, tähän asti näkymätön poliittinen identiteetti on nousemassa esiin: nuori, edistyksellinen, sitoutumaton äänestäjä, joka vaatii vastauksia sosiaaliseen agendaan, joka vaatii uusia ratkaisuja: työllisyys, talous, koulutus, asuminen. Poliittinen ohjelma aktivoituu Baskimaassa.
Vuoden 2016 Baskimaan parlamentin vaaleissa Elkarrekin Podemos sai tuloksia, joita se ei tule toistamaan: 11 kansanedustajaa, mikä on ratkaisevaa voimien suhteuttamisessa PNV:n ja PSE-EE:n välisen vähemmistön koalitiohallituksen muodostamiseen.
Sen jälkeen Podemosin peräkkäiset kriisit ja EH Bildun kestävä strategia ovat merkinneet sitä, että sen kasvu ei ole pysähtynyt. Rikollisuusmyönteisyyden tulos ja vaikeus artikuloida suverenistisia aloitteita, kuten Gure Esku Dago (Kansalaisliike päättämisoikeuden puolesta), merkitsevät sitä, että itsenäisyysmyönteinen diskurssi ja identiteettivastakkainasettelu eivät enää ole heidän ehdotustensa keskiössä. Baskimaan yhteiskunta ei vaadi askelia kohti itsenäisyyttä, mutta se arvostaa enemmän ja parempaa itsehallintoa.
Heinäkuussa 2020 pandemian keskellä pidettävät baskien parlamenttivaalit lähettävät harhaanjohtavia signaaleja. Baskimaan kansalaisista 49 prosenttia äänesti tyhjää. Tulokset tarjoavat valheellista kangastusta PNV:lle, joka voittaa vaalit ja vahvistaa uudelleen koalitiohallituksen PSE-EE:n kanssa, tällä kertaa ehdottomalla enemmistöllä, mutta menettää 48 000 ääntä vuoteen 2016 verrattuna. Samaan aikaan baskien kansallismielinen koalitio (EH Bildu) on ainoa poliittinen voima, joka on kasvanut vuoteen 2016 verrattuna, sekä äänten (24 400 ääntä enemmän) että paikkojen (3 kansanedustajaa enemmän) osalta. Podemos puolestaan menetti 85 221 ääntä ja viisi kansanedustajaa puolueen sisäisen yhteenkuuluvuuden puutteen ja edellisen toimeenpanijan päättyneen esivaaliprosessin seurauksena.
EH Bildu on nouseva voima Baskimaan parlamentissa. Iñigo Urkullun toimikautensa alussa vuonna 2012 ajama keskustelu perussäännön päivittämisestä on jäänyt taka-alalle, ja suvereenit pyrkimykset ovat kadonneet poliittiselta asialistalta. Kahden yrityksen jälkeen asia on kadonnut hallituksen esityslistalta ja baskien kansallismielisen koalition vastakkainasettelun alueelta. Kukaan ei muista sellaisen perussäännön päivittämistä, joka on Galician perussäännön ohella ainoa perussääntö, jota ei ole uusittu.
EH Bildu vakiinnuttaa strategiansa viimeisen vaalikauden aikana: se antaa kuvan vaikutusvaltaisesta puolueesta, joka on huolissaan aineellisista kysymyksistä. Se jätti syrjään kansalliset vaatimukset, otti huomioon nuoremmat äänestäjät ja osoitti kykenevänsä vuoropuheluun, joka oli siihen asti PNV:n yksinoikeus. Madridissa se on koalitiohallituksen puolella, ja Baskimaassa se tukee PNV:n ja PSE:n vuoden 2022 talousarviota.
Koko tämän ajan on ollut poliittisia henkilöitä, jotka ovat auttaneet tätä baskien nationalistisen alueen muutosta. Vitorian pormestariehdokkaana ollut Miren Larrion johti EH Bildu -puolueen nousua Baskimaan pääkaupungissa, joka vakiintui kansallismielisen puolueen voiton myötä viime toukokuun kunnallisvaaleissa (Álava on avainasemassa 21-A). Oskar Matuten valinta edustajakokouksen puhemieheksi on antanut heille vankan vasemmistolaisuuden Madridissa. Hänen karismansa tuntui eräässä 23. kesäkuuta pidettyjen parlamenttivaalien väittelyssä.
Arnaldo Otegin viime Aberri Egunassa mainitsema "strateginen kärsivällisyys" on kantanut hedelmää. EH Bildu on kyseenalaistamassa PNV:n hegemoniaa: se hallitsee 107 kuntaa, kun PNV:n osuus on 94 ja PSE-EE:n 12. Sen äänestäjillä ei ole epäilyksiä, ja koalitio pystyy houkuttelemaan osan kansallismielisen kilpailijansa äänestäjistä. Baskimaan yhteiskunnan muodonmuutos on todellinen; nähtäväksi jää, onko se traumaattinen PNV:n etujen kannalta.
https://elpais.com/opinion/2024-04-09/euskadi-y-su-metamorfosis.html?event_log=regonetap
