Kuivuutta esiintyi jo kauan ennen ilmastonmuutosta.
Meillä ei ole varaa siihen ylellisyyteen, että ne, joilla on poliittinen vastuu vesihuollosta, jatkavat työtään koordinoimattomasti. Kansalaiset kärsivät seurauksista."Que per sa misericòrdia e clemència infinida nos vulla donar pluja sobre la terra" (Että hän äärettömän laupeutensa ja armonsa kautta antaisi meille sadetta maan päälle). Näin kunnan korkein viranomainen kutsui Valencian asukkaat osallistumaan kulkueeseen kaupunkia riivaavan kuivuuden vuoksi. Oli 31. lokakuuta 1455, ja kappalainen Alfons el Magnànimin kronikassa (Crònica del capellà d'Alfons el Magnànim) kerrottiin, että "monet joet ovat kuivuneet", "monissa paikoissa ei ole vettä juotavaksi" ja "Valencian Albufera on kuivunut kokonaan eikä kaloja ole enää jäljellä". Kyseinen historiallinen asiakirja päättyi jyrisevään "tot perdut e acabat" -lausahdukseen, jota ei tarvitse juurikaan kääntää.
Tänään, lähes kuusi vuosisataa myöhemmin, institutionaaliset johtajamme huutavat jälleen kerran pahaa vastaan kansalaistuolista. Kaikkien vastoinkäymisten edessä ilmastonmuutokseen vedotaan syntipukkina kaikista ongelmistamme, ja järjestetään vastaavat rituaalit, jotka kutsutaan tätä tarkoitusta varten luoduista eri instituutioista. Jotkin näistä liturgioista ovat pelkkiä rukouksia, toiset taas pakotetaan meille todellisina uhrauksina.
Tänään, lähes kuusi vuosisataa myöhemmin, institutionaaliset johtajamme huutavat jälleen kerran pahaa vastaan kansalaistuolista. Kaikkien vastoinkäymisten edessä ilmastonmuutokseen vedotaan syntipukkina kaikista ongelmistamme, ja järjestetään vastaavat rituaalit, jotka kutsutaan tätä tarkoitusta varten luoduista eri instituutioista. Jotkin näistä liturgioista ovat pelkkiä rukouksia, toiset taas pakotetaan meille todellisina uhrauksina.
Älköön kukaan leimatko minua kieltäjäksi (kirjoittaa tämän artikkelin kirjoittaja). Insinöörinä ja tiedemiehenä minun on mahdotonta kieltää ilmastonmuutoksen seurauksia. On aivan eri asia kieltää, että yli 500 vuotta, kaksi vuosisataa ennen höyrykoneen keksimistä, joka käynnisti ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen lisääntymisen, tämä maa kärsi jo yli 500 vuoden ajan katastrofaalisista kuivuuskausista ja niistä seuranneista tulvista, jotka ovat saman kolikon kaksi puolta. Alueemme ilmasto on ailahteleva ja vaihteleva, ja kuten Raimon lauloi, elämme maassa, jossa "sade ei osaa sataa".
